torstai 23. tammikuuta 2014

Prinsessa ja koko valtakunta

Luin muutama päivä sitten Anni Nupposen Putoavan tähden prinsessan ja tein siitä arvion Onnimanniin. Pidin kirjasta paljon. Se ei ole ihan perinteistä fantasiaa, vaikka on siinä sitäkin. Nupponen on kirjoittaja, josta vielä kuullaan.



Prinsessa ja koko valtakunta


Anni Nupposen alun perin omakustanteena ilmestynyt esikoisteos Nainen ja kuningas sai vuonna 2009 Kuvastaja-palkinnon, joka on Suomen Tolkien-seuran myöntämä palkinto edellisen vuoden parhaalle fantasiakirjalle. Kirja käsitteli valtaa ja vastuuta, ja sama teema toistuu vahvasti Nupposen toisessa romaanissa Putoavan tähden prinsessa.  

Rhiandarin satuvaltakuntaa hallitsee aina kaksisataa vuotta kerrallaan lumottu kuningatar, joka synnyttää kolme prinsessaa. Näistä näkijät valitsevat yhden tulevaksi kuningattareksi, toiset naitetaan muihin satuihin tai toimitetaan muilla tavoin unohduksiin. Rhéta on prinsessa, jonka on määrä väistyä hallitsijaksi nousevan sisarensa tieltä. Hänet vaivutetaan lumottuun uneen, josta kosijan on määrä tulla häntä aikanaan herättämään. Kun Rhéta herää tornissaan, on kulunut seitsemänkymmentä vuotta. Mitään kosijaa ei näy, sen sijaan ympärillä on pölyä ja hämähäkinseittejä. Jotakin on tapahtunut.

Rhétan nukkuessa maailma on muuttunut perusteellisesti. Uusi kuningatar, sisar, jonka Rhéta muistaa lapsuudestaan itsekkääksi ja ahneeksi, on tavoittelut liikaa ja surmattu kansannousussa. Valtakunta on sekaisin. Kehenkään ei voi luottaa. Taikuus on kadonnut, kielletty. Rhéta on ainoa jäljellä oleva lumottu ihminen, hän on ainoa kuningatarsuvun laillinen jälkeläinen. Osa kansasta toivoo hänen nousevan valtaistuimelle, osa pitää ajatusta mahdottomana.

Putoavan tähden prinsessa on yhtä aikaa sadunomainen ja realistinen kertomus nuoresta naisesta, joka etsii omaa tietään. Kirjan fantasiamaailma on joissakin asioissa hyvin erilainen kuin reaalimaailma, mutta silti uskottavan tuntuinen. Monenlaiset pikku yksityiskohdat luovat autenttisen maailman tuntua. Ihmisetkään eivät ole aivan yksioikoisesti joko hyviä tai pahoja vaan kukin toimii omien lähtökohtiensa ja periaatteittensa mukaan. Ihmisen elämään vaikuttavat sekä hänen omat valintansa että yhteiskunnan tapahtumat, joita kukaan ei voi paeta. Laillisen hallitsijan löytyminen ei ratkaise maailman ristiriitoja. Rhéta joutuu miettimään, mihin hänen syntyperänsä häntä velvoittaa ja miten paljon hän on vastuussa menneitten kuningatarhuoneitten teoista ja tapahtumista. Prinsessan kohtalo on samanaikaisesti sekä surullinen että kaunis.

Nupposen teksti on sujuvaa ja miellyttävälukuista. Tekstissä on sopivassa suhteessa ennalta arvattavia piirteitä että yllätyksellistä ainesta. Toki mukana on myös joitakin hiukan epäuskottavia hetkiä, mutta niitä ei ole häiritsevän paljon. Nupponen on lahjakas kirjoittaja, jolta voi odottaa paljon tulevaisuudessakin. Kirjan poikkeuksellisen kaunis kansi on Jani Laatikaisen käsialaa. 
(Julkaistu Onnimannissa 1/2014.)
 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

sekalaista

Jotkut, varsinkin bloggaavat ystäväni, pystyvät näin vuoden vaihduttua luettelemaan viime vuonna lukemansa kirjat tai ainakin niiden määrät. (Melkoisia lukuja monella.) Mietin, pitäisikö minunkin merkitä muistiin, mitä olen lukenut, vaikka en kyseisestä kirjasta kirjoittaisikaan...

Tässä viimeksi olen kaunokirjallisuuden puolelta tosiaankin lukenut Runeberg-ehdokkaita ja aloittanut Katri Alatalon Mustien ruusujen maa -sarjaa, josta kirjoitan Onnimanniin. Tietokirjallisuudessa Lea Laitisen ja Kati Mikkolan toimittamaa Kynällä kyntäjät, josta myös teen arvion.