torstai 31. joulukuuta 2015

Tommy ja Tuppence vauhdissa

Agatha Christie: Salomonin tuomio. WSOY.

Tommy ja Tuppence olivat vauhdissa ensimmäisen maailmansodan aikaan, mutta nyt uuden sodan alkuvaiheissa he ovat jo auttamattomasti liian vanhoja. Heidän aikuiset lapsensa ovat mukana toiminnassa, poika lentäjänä, tytär ratkaisemassa salakoodeja.

Tommyn ja Tuppencen aikaisemmissa seikkailuissa koodinimellä herra Carter esiintynyt henkilö on nyt kuitenkin suositellut Tommya salaiseen tehtävään. Eräässä pikkukylässä on todennäköisesti petollinen englantilainen, joka auttaa saksalaisia. Tiedustelupalvelussa on kuitenkin myös vuotoja, joten paikalle on vaikea löytää todella salaista toimijaa. Tommy on tuntematon, joten hän voisi onnistua.

Salomonin tuomioTehtävä on niin salainen, että Tuppencellekin kerrotaan Tommyn menevän ikävystyttäviin arkistointitehtäviin alueelle, jonne Tuppencekaan ei pääse mukaan. Todellisuudessa Tommy matkustaa pikkukylään ja asettuu asumaan epäilyttävään täysihoitolaan. Kun hänelle esitellään paikan muut asukkaat, hän hämmästyy, sillä eräs leskirouva on hänen vaimonsa Tuppence. Tuppencea ei niin vain huijata!

Kyllähän asiat lopulta selviävät parhain päin, vaikka kiperiäkin tilanteita sattuu. Ja sievä pikku romanssikin on mukana. Vuonna 1941 julkaistu dekkari on viihdyttävää Agatha Christietä.


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Maria Wern ratkaisee

Jäljet lumessa & Outoja lintuja


Annan Jansson: Jäljet lumessa & Outoja lintuja. Kaksi Maria Wern -dekkaria. Gummerus, 2015.

Vaikka tilasin nettikirjakaupasta itselleni useamman kirjan joulupaketin, hain muutamia kirjoja myös kirjastosta joulun varalle. Tämä kuuluu jälkimmäisiin.

Jäljet lumessa -dekkarissa suhtautumiseni muutamaan henkilöön muuttui tarinan aikana jopa useampaan kertaan. Eipä saisi vetää johtopäätöksiä kenestäkään ensivaikutelman perusteella. Ruotsalainen, vuonna 2004 julkaistu dekkari tuntui aika ajankohtaiselta maahanmuuttajista kertoessaa. Kun alkaa levitä huhu, että murhaaja saattaa olla turvapaikanhakija, vastaanottokeskukseen tehdään julma tuhopolttoisku ja koululaisten vanhemmat alkavat partioida lasten suojana.

Anna Janssonin dekkareissa eletään tätä päivää, ja henkilöillä on avio-ongelmia ja perhehuolia, kärhämiä sosiaali- ja muiden viranomaisten kanssa, rahahuolia, työttömyyttä. Se, että tapahtumat voisivat olla totta, on oikeastaan hieno asia, vaikka toisaalta pidän kyllä paljon myös eskapistisista dekkareista, joissa lordin murhaajaksi paljastuu valehenkilöllisyyden turvin kartanoon pujahtanut konna.

Outoja lintuja on pelottava kirja. Kuka voi suojautua muutamassa päivässä tappavalta taudilta. Poliitikkojen talousajattelu ja tärkeysjärjestys, firmojen voitonhimo. Kysymyksessä on siis lintuinfluenssan tarttuvan muodon leviäminen. Karanteenit, työvoiman saanti sairastuneitten hoitoon ja muuhun huoltoon, vanhempien huoli lapsistaan. Dekkarina ei ole kovin kummoinen, mutta aihe on kiinnostava ja pelottava. 

maanantai 28. joulukuuta 2015

Flavia de Luce ratkaisee

Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar Kustannus, 2015.

Joululahjaksi sain kolmannen osan nuoren Flavia de Lucen selvittämistä rikoksista kertovasta sarjasta. Aika rajua on meininki 1950-luvun englantilaisessa pikkukylässä, jossa 11-vuotias Flavia löytää ruumiita ja ratkaisee rikoksia yhä kiihtyvällä vauhdilla. 

 

Kyllähän Flavia on kiinnostava päähenkilö ja hänen perheensä myös. Saattaisin kuitenkin pitää näistä kirjoista vielä enemmän, jos murhia ja kuolemia ei olisi niin paljon - Flavia voisi pohtia myös varkauksia tai muita paikkakunnan outoja tapahtumia. Vaikka varmaan se on juuri tämän sarjan idea, että mukana ovat dekkariin kuuluvat murhat, mutta ratkaisijana aivan erilainen henkilö kuin mihin on totuttu. Suhtautumiseni on siis hiukan kaksijakoinen. Pikkuvanha, välillä hyvin lapsellinen, välillä aikuismainen Flavia on kyllä hauska tuttavuus, sitä ei voi kieltää. 

 

Tiettävästi kirjoittaja kirjoittaa sarjaa parhaillaan, eli osia on tulossa kai niin kauan kuin lukijoita riittää, tällä hetkällä lienee ilmestynyt jo kahdeksas osa. Neljäs suomennettu osa on nimeltään Filminauha kohtalon käsissä.

 

perjantai 25. joulukuuta 2015

Lisää lohikäärmetanssia


Lohikäärmetanssi 2 (Nidottu, pehmeäkantinen)

George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 2. Tulen ja jään laulu 5. Kirjava, 2014.

Tulen ja jään laulun viides osa on jaettu kahtia kuten oli myös kolmas osa, Miekkamyrsky, ja nyt on tämä toinenkin puoli tullut luetuksi. Tulen ja jään laulun seuraavaa osaa ei ole vielä julkaistu edes englanniksi, joten jatkoa saa odottaa. Pahaa pelkään, että nyt mennäänkin eteenpäin televisiosarjan ehdoilla. Jo sarjan neljännessä ja viidessä osassa kovin moni luku päättyy cliffhangeriin, jossa joku on juuri kuolemaisillaan tms. Sitten voi mennä kymmeniä lukuja (tai paljon enemmänkin), ennenkuin ko. asiaan palataan, en pidä.

Juonet sinänsä ovat kiinnostavia ja uusia juonenkäänteitä ilmenee. Jotkut hahmoista selviävät kaikesta kuin ihmeen kautta, jotkut tulevat, tekevät siirtonsa, kuolevat, ehkä unohtuvat.

Aloitin tämän sarjan lukemisen marraskuussa ja nyt se on sitten toistaiseksi loppu. En nyt ihan pidätä henkeäni seuraavaa osaa odottaessani, mutta saatan sen kyllä lukea. Toivon hartaasti, että sarja myös päättyy joskus - mielellään ei kovin monen osan jälkeen. Ikuisuusjatkot ja yhä uudet kaudet eivät todellakaan ole mieleeni, vaikka taloudellisesti varmaan kannattaa.

Lohikäärmetanssia

Lohikäärmetanssi 1 (Nidottu, pehmeäkantinen)George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 1. Tulen ja jään laulu 5. Kirjava, 2014.

Tämä kirja on Tulen ja jään laulun viidennen osan alkuosa, ja sain sen kirjastosta joululukemiseksi. Kirja on neljännen osan rinnakkaisteos siinä mielessä, että tapahtumat etenevät rinnakkain ja limittäin sen kanssa. Kun neljännessä osassa Sam oli matkalla, viidennessä osassa hän saa käskyn lähteä.

Jouluyönä tämä tuli luetuksi loppuun. Monella suunnalla tapahtuu. Uusia henkilöitä putkahtelee mukaan enkä ole aina heti varma, kuka on kuka. Monenlaisia juonenkäänteitä, eikä kaikki suju aina suunnitelmien mukaan.

Olen ollut tyytyväinen sarjan suomennokseen; tällaisessa tekstissä mielestäni käännöksen pitää olla nimenomaan sujuva* siten, ettei lukija missään kohdassa pysähdy ajattelemaan lukevansa käännöstä. Tässä kirjassa oli muutama töksähtävä kohta, ei monta, mutta jokainen tietysti häiritsi lukukokemusta. 

*) Kriitikkojen ja kääntäjien yhteisissä koulutustilaisuuksissa on keskusteltu  "sujuvasta" käännöksestä. Kääntäjien kommentin mukaan ilmaus on riittämätön. Itse pidän toteamusta sujuvasta käännöksestä positiivisena huomiona siitä, ettei käännös muistuta olevansa käännös. Erikoistapaukset ovat toki erikseen.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Korppien kestit

Korppien kestit (Nidottu, pehmeäkantinen) Gerorge R. R. Martin: Korppien kestit. Tulen ja jään laulu 4. Kirjava, 2014.

Korppien kestit jatkaa Tulen ja jään laulun tarinaa samaan tapaan kuin aikaisemmat osat, pätkä kerrallaan eri henkilöiden näkökulmasta katsottuna. Joidenkin henkilöiden puuttumista ihmettelin, mutta selitys tuli kirjan lopussa: seuraava osa kertoo tämän kanssa samanaikaisista tapahtumista ja tuo mukaan niitä henkilöhahmoja, joita tässä ei näkynyt.

Tästä sarjasta on sanottu, että asioita venytetään liikaa eivätkä pääjuonet etene tarpeeksi nopeasti. Vaikka toisaalta odotan malttamattomasti joidenkin asioiden selviämistä, pidän siitä, että lukijaa kuljetetaan monen eri henkilön nahoissa. Vaikka en aina pysy kärryillä tapahtumapaikoista ja ilmansuunnista, kukaan kirjan henkilöistä ei myöskään ole selvillä kaikesta. Ja aika herkullisia tilanteita ja mahdollisuuksia Martin lukijalle vilauttaa...

Tämä kirja tuli luettavakseni kirjastosta ja toivon saavani sieltä myös seuraavan osan, Lohikäärmetanssin. Kirja on jaettu kahteen osaan, joten lukemista riittää siinäkin muutamaksi päiväksi.

torstai 17. joulukuuta 2015

Miekkamyrsky

Miekkamyrsky 1 (Nidottu, pehmeäkantinen)     Miekkamyrsky 2 (Nidottu, pehmeäkantinen)
George R. R. Martin: Miekkamyrsky. Tulen ja jään laulu 3. Kirjava.

Minulla on kirjastolainana nämä molemmat osat lähes tuhatsivuisena kovakantisena niteenä, joka ei ole iltalukemiseksi kaikkein parhas formaatti.

Tapahtumat jatkuvat edelleen monen eri henkilön näkökulmasta kuvattuna. Tämä antaa todellisuuden tuntua, kun kaikki eivät ilman muuta tiedä kaikkea ja monenlaista tapahtuu samanaikaisesti eri paikoissa. Lukijalle tämä on välillä turhauttavaa, kun aina tilanteen tiivistyessä siirrytään seuraavaan henkilöön. En edes yritä pitää mielessäni aatelissukujen sukupuita, jotka kyllä löytyvät myös kirjan lopusta. Olennaiset sukulaisuussuhteet tekstissä kyllä mainitaan.

Jännittäviä ja traagisia käänteitä riittää. Vaikea tätä on laskea käsistään.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kuolema Ehtoolehtossa

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa.Teos, 2013.

Kuolema Ehtoolehdossa (Nidottu, pehmeäkantinen)
Tämän kirjan tilasin joululahjapakettiini, mutta valitsin sen kuitenkin mukaan Tallinnaan kahden yön kylpyläloman iltalukemiseksi. Kyllä se matkan aikana tuli luetuksi.

Kirjaa on nimitetty dekkariksi, mutta ei se ihan perinteinen dekkari ole. Kaikenlaista kummallista kyllä tapahtuu ja asioita yritetään selvittää. Vanhusten asemaa ja elämää palvelutalossa kuvataan hyvin ja ajatteluttavasti: hyväkuntoinenkin vanhus on palvelutalossa menettänyt määräysvaltansa. Oikeuksien vaatiminen voidaan tulkita aggressiiviseksi käyttäytymiseksi, johon tarvitaan turruttava lääkitys. Kaikesta saadusta avusta on maksettava erikseen eikä laskutusta ole helppo valvoa.

Tätä kirjaa ja sarjaa on hehkutettu paljon, joten odotukset olivat korkealla. Kirja ei ihan niitä täyttänyt eikä ollut täysin ennakko-odotusteni mukainen muutenkaan. Lukemisen arvoinen kirja Kuolema Ehtoolehdossa kyllä on.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuninkaiden koitos


Koitos.gif
George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos. Tulen ja jään laulu 2.

Ensimmäinen osa koukutti siinä määrin, että lainasin kirjastosta toisenkin osan.

Kerronta etenee siten, että aina uusi luku on eri henkilön näkökulmasta. Välillä miellyttävää, välillä raivostuttavaa, kun juuri olisi jännittävää... Ja selvää on, että joidenkin hahmojen tarinat ovat kiinnostavampia kuin toisten.

Muutama ilta tämän lukemisessa meni ja seuraavalla kirjastokäynnillä tulikin mukaan lisää tätä... Joulunaikaan aionkin levätä ja lukea paljon.

tiistai 8. joulukuuta 2015

nuori salapoliisi Flavia de Luce

Alan Bradley: Piiraan maku makea. Suom. Maija Paavilainen. Bazar Kustannus, 2014.

Oulussa Kulttuurintutkimuksen päivillä piti saada iltalukemista, joten ostin kirjakaupasta dekkarin. Kirjaa oli joku kehunut Facebookin dekkariryhmässä, mutta minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä odottaa (no luin toki takakansitekstin ennen ostamista). 

Päähenkilö on pikkuvanha tyttö, joka rakastaa kemiaa. Itselläni ei lapsena ollut yhtä hienoa laboratoriota kuin Flavialla, mutta tunnen heti hengenheimolaisuutta. Ruumis löytyy, johtolankoja myös ja lopulta kaikki selviää. 

Hiukan kaksijakoinen tunnelma jäi tästä ja vielä enemmän toisesta osasta (Kuolema ei ole lasten leikkiä), jonka lainasin kirjastosta. Toisaalta viihdyttävä, hauska, jännittäväkin, toisaalta Flavia on hiukan liikaa nero ja välillä Flavian ajatuksenkulku on selvästi aikuisen. Luen kyllä varmaan loputkin (ainakin kaksi muuta on suomennettu), jos vaikka kirjastossa osuu käsiin. 

Nuoruudessani on jo kova lukemaan, kaunokirjallisuuden lisäksi olin lukenut mm. jokseenkin kaikki kotikirjastoni kemiaa käsittelevät kirjat - harrastin monen muun asian lisäksi kemiaa ja tein pikku kemistinä kaikenlaisia kokeita kotilaboratoriossani (muistelin noita aikoja kun luin Flavia de Lucesta). 


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

lukuhaaste: rikosta ja romantiikkaa

Anne Mariel: Murha Venetsiassa. Suom. Paula Lahtinen. Naisten jännäri -sarja. Winthers, 1974.

Kirjahyllyjä ja kirjalaatikoita taas on siirrelty ja arpa jätti iltalukemiseksi vanhan kioskipokkarin. Suuria tunteita, petoksia ja rikoksia, salaperäisiä perintöjä. Kauhuelementtejäkin vilahtaa. Mutta loppu on onnellinen ilman muuta ja paha saa palkkansa.

torstai 19. marraskuuta 2015

Lukuhaaste: Tulen ja jään laulu (Game of Thrones)



Valtaistuinpeli.gif

 George R. R. Martin: Valtaistuinpeli. (A Game of Thrones, 1996.) Suom. Satu Hlinovsky. Kirjava, 2012 (4. painos.) 746 s.


Tartuin siitten viimeikin tähän kirjasarjaan, josta olen kuullut paljon hyvää, erityisesti Game of Thrones -TVsarjan katsojilta. Tämä kirja on siis sarjan ensimmäinen osa.

Luin kirjan  pääasiassa iltalukemisena ja kyllä se vei mukanaan.Valtataistelut ja useimmat henkilöhahmot tuntuvat vahvasti todellisilta ja aidoilta. Selkeää fantasiaa kirjassa oli yllättävän vähän, mutta tajusin sen oikeastaan vasta kohdassa, jossa fantasia tuli vahvasti esille.

En viitsi spoilata selittämällä juonta tai hahmoja. Tyydyn vain sanomaan, että ymmärrän hyvin, että tästä on tehty sarja, joka on aivan mielettömän suosittu. Kannattaa lukea.

Tämän kirjan tilasin aivan varta vasten kustantajan verkkokaupasta.

maanantai 16. marraskuuta 2015

lukuhaaste 2015

Olen kyllä lukenut (vähintään) haasteen mukaan, mutta bloggaamiseen ei oikein ole aika riittänyt... Kerron myöhemmin jotain lisää Wendigosta sekä aloittamastani Tulen ja jään laulun ensimmäisestä osasta.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

lukuhaaste: Wendigo

Wendigo ja muita yliluonnollisia kauhukertomuksia. Toim. Markku Sadelehto. Suom. Matti Rosvall. Jalava, 2015.

Kokoelman novellit kuuluvat niihin aikaisemmin suomentamattomiin kauhukirjallisuuden mestariteoksiin, joita H. P. Lovecraft ylistää teoksessaan Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. 
Markku Sadelehto esittelee esipuheessa kirjan novellien kirjoittajat. 

Kirjan niminovelli on Algernon Blackwoodin "Wendigo", jossa lähdetään metsästysretkelle Kanadan erämaihin. Seurueeseen kuuluvat tohtori Cathcart, hänen oppaansa Hank Davis sekä tohtorin sisarenpoika, teologiaa opiskeleva Simpson oppaanaan Défago. Seurue kokee yhtä ja toista kaameaa ja selittämätöntä...

Kokonaisuutena sanoisin ehkä, että nykykauhuun tottuneelle taidokkaat tarinat eivät ole ihan niin pelottavia, mitä ne varmasti ensimmäisen julkaisun aikaan ovat olleet. Silti ehdottomasti lukemisen arvoisia!







lauantai 7. marraskuuta 2015

Lukuhaaste: Henkivartija

Henkivartija   Leena Lehtolainen: Henkivartija. Tammi, 2009.355 s.

Tällainen oli jäänyt lukemattomien pinoon, joten viime yönä sujahti lukuun.

Hilja Ilveskero on ammattimainen henkivartija, mikä jo sinänsä tekee päähenkilöstä tietysti mielenkiintoisen. Tapahtuu murha, johon Hilja on sotkeutunut, mukana on myös kansainvälistä suhmurointia ja kotimaista politiikkaa. Lisäksi Hiljan omat lapsuuden tragediat sekä kuuma rakkaussuhde. Kaikenkaikkiaan siis aika paljon yhdessä kirjassa, vähempikin olisi riittänyt, mutta kyllä Lehtolainen nämä kaikki sujuvasti yhteen pyörittää.

Tämä lukuhaaste on nyt siitä paha, että useimmiten luen koko kirjan kerralla tai korkeintaan kahdessa osassa. Tästäkin olisi sivumääriä laskien riittänyt vielä kymmeneksi päiväksi. Ei malta.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Lukuhaaste

pohjoisen sadut jatkuvat...

Esimerkiksi sadussa "Mahtava haahka" mies vie haahkan pesästä munat ja kotiin palatessaan kuulee, että jättiläishaahka on käynyt ryöstämässä hänen lapsensa. Mies joutuu viemään munat takaisin vapauuttaakseen lapsensa. Lapset saatuaan hän kuitenkin surmaa haahkan ja ottaa myös munat mukaansa. Kun he olivat melkein kotona, reki kaatui, ja munat sekä lapset murskautuivat.

torstai 5. marraskuuta 2015

Lukuhaaste: pohjoisia satuja


mitensumusyntyi copyMiten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja. Suomentanut ja kuvittanut Mika Vaaranmaa. Savukeidas, 2013.

Siirryin nyt tarinoihin. Ostin Turun kirjamessuilta useampiakin satu- ja tarinajulkaisuja, joista nyt tartuin ensimmäiseen.

Miten sumu syntyi sisältää 25 tarinaa, joissa on syntytarinoita, pahantahtoista taikuutta, kuolleista heräämistä, eläinpuolisoita ja muuta mielenkiintoista.

Sumun syntymisestä kertovassa tarinassa mies haluaa nähdä ruumiita syövän Vuoren hengen ja antaa haudata itsensä elävältä. Kun Vuoren henki vie ruumiiksi uskomansa miehen luolaansa, mies tappaa Vuoren hengen ja tämän lapset ja lähtee pakoon.
Vuoren hengen ulkona ollut vaimo lähtee miehen perään. Mies nostaa ensin taakseen kukkulat, sitten usuttaa virran tulvimaan. Kun Vuoren hengen vaimo tulee rannalle, mies väittää juoneensa virran tyhjäksi ja päässeensä siten yli. Nainen juo ja juo, kunnes mies huijaa hänet kumartumaan ja katsomaan alas, jolloin hän halkeaa. Ilmoille purkautuva höyry muuttuu sumuksi, jota yhä edelleen leijuu kukkuloilla.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kaksi kauheaa miestä

Tuomas Hovi - Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula, e-kirjaTuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula. SKS, 2015.



Yleisesti mutta virheellisesti oletetaan, että Bram Stoker käytti Draculansa mallina Vlad Seivästäjäksi tai Vlad Draculaksi nimitettyä historiallista henkilöä. Itsekin kuvittelin pitkään yhteyden näiden kahden henkilön välillä olevan melko vahva. Kuitenkin Stokerin muistiinpanojen perusteella tiedetään, että Stoker oli jo kirjoittanut tarinansa lähes valmiiksi, kun hän löysi Vlad Draculan ja totesi paholaiseen viittaavan nimen sopivan hyvin vampyyrille. Nimen lisäksi näillä kahdella ole juuri muuta yhteistä.

Tuomas Hovi  käsittelee kirjassaan sen nimen mukaisesti sekä historiallista Vlad Seivästäjää että vampyyri Draculaa ja myös Stokerin kirjoitustyötä. 

Vlad Seivästäjä oli kolmeen otteeseen Valakian ruhtinaana 1400-luvulla ja hän on ilmeisesti jonkinlainen kansallissankari. Vihollisiaan hän kyllä seivästi moneen otteeseen ja oli melkoinen julmuri muutenkin, mutta ei mikään vampyyri. Vladista on kerrottu runsaasti tarinoita, ja niitä on koottu kirjan loppuun. 

Vampyyrikreivi Draculaa varten Stoker teki perusteellista taustatyötä ja tutustui vampyyriuskomuksiin, muuhun kansanperinteeseen ja hankki tietoja niistä seuduista, joista hän kirjoitti. Hän aikoi aluksi sijoittaa vampyyrinsa Itävaltaan, mutta Joseph Sheridan de Fanun Carmilla sijoittui sinne, joten Stoker valitsi uuden paikan, Transsilvanian. Taustatyöstä huolimatta kaikki vampyyrin ominaisuudet eivät ole peräisin kansanperinteestä tai aiemmasta kirjallisuudesta, vaan osa on Stokerin keksimiä.

Tuomas Hovi on kerännyt runsaasti tietoja myös Draculasta kertovista elokuvista, kirjoista, sarjakuvista ja peleistä, joten kirja on hyvä tietopaketti sekä Vlad Seivästäjästä että Draculasta kiinnostuneelle.

Lukuhaaste: Virhemarginaali

Salla Simukka: Virhemarginaali. WSOY, 2007.

Virhemarginaali (Tapio ja Moona #2)
Tällainen on jäänyt lukematta, joten tuli nyt otettua iltalukemiseksi lukuhaasteen merkeissä. Olen ostanut kirjan kuukausia sitten Salon kaupunginkirjaston poistomyynnistä vähän niinkuin sattumalta. Kirja kuuluu Tapio&Moona-sarjaan, jossa on kai kaikkiaan viisi osaa. Virhemarginaali on sarjan toinen osa.

Virhemarginaali toimii ihan hyvin itsenäisenä teoksena huolimatta siitä, että se on sarjan kakkososa. Edes kirjan loppu ei jää mihinkään "jatkuu ensi numerossa" -tunnelmaan, vaan tilanteeseen, jossa lukija voi itse pohtia tulevaisuuden mahdollisuuksia tai lukea seuraavan osan (tai molempia).

 Tapio ja Moona ovat tavanneet Prometheus-leirillä ja ystävystyneet. He ovat itse asiassa ihan poikkeuksellisen hyvät ystävät, mutta nimenomaan vain ystävät. Vai kuinka?

Tapio pääsee tutustumaan enonsa väitöskirjatyöhön ja matemaattisesti lahjakas poika huomaa laskelmissa virheitä. Mitä enemmän hän tarkastaa, sitä varmemmaksi käy, että lukuja on tietoisesti manipuloitu. Miten tällaiseen asiaan voi suhtautua?

Monenlaista muutakin tapahtuu sekä perhepiireissä että kaverien kesken. Niinkuin elävässä elämässä, hyviä ja huonoja asioita, jotkut mutkat oikenevat, jotkut eivät. 


tiistai 3. marraskuuta 2015

Lukuhaaste jatkuu

Dare Talvitie, Epäsoinnun periaatteet: Myllylahti, 2015.

No niin, eilen illalla luin sitten tämän loppuun ja kirja piti kyllä otteessaan loppuun saakka, vaikka pidän  alkuosaa vahvempana. Kuitenkin myös lopussa on joitakin hyviä oivalluksia.

Itseäni viehätti kirjassa nimenomaan tuo epämääräisen epäsoinnun kokonaisvaltaisuus, joka hallitsi kirjan alkuosaa. Juonen tasolla liu'uttiin sujuvasti normaalista ja arkipäiväisestä täydellisen epänormaaliin ja epätodelliseen. Päähenkilöt yrittivät pelastautua tiedon avulla. On hyvin tavallista ajatella, että täytyy tietää mistä jossain ilmiössä on kysymys, niin voi suojautua siltä tai ehkä jopa hallita sitä. Jo esivanhempamme loitsuissaan kertoivat epämieluisan asian synnyn, minkä jälkeen oli mahdollista käskeä sitä lähtemään mahdollisimman kauas.

Kirjan päähenkilöiden, matemaattisia aineita opiskelevan Eikan ja folkloristi-Kristan taustaoletuksissa ja omissa tulkinnoissa näkyy erilainen suhde maailmaan, vaikka loppupeleissä kumpikin on ymmällään. Näen kirjassa myös säikeitä tietämisen teemaan: onko olemassa asioita, joista ei voi tietää? Missä kulkee uskomuksen ja tiedon raja ja onko sillä aina merkitystä?  Onko tietäminen aina hyväksi vai voiko tieto todella lisätä tuskaa?

Suositeltava kirja, joka voi aiheuttaa levottomuutta tiukkaa realismia kaipaavalle.






maanantai 2. marraskuuta 2015

Lukuhaaste 2015 alkaa: Epäsoinnun periaatteet

Tästä lähtee liikkeelle marraskuun lukuhaasteeseen vastaaminen!

Dare Talvitie: Epäsoinnun periaatteet. Myllylahti, 2015.


Luin noin kolmanneksen kirjasta (sivulle 87), joten en vielä pysty sanomaan kokonaisuudesta mitään. Tähän asti on ollut vauhdikasta ja kiinnostavaa, mieleenikään ei tullut lopettaa 30 sivun jälkeen...

Päähenkilö Eikka on matematiikan opiskelija, sympaattinen kaveri, jonka toiminta ja reaktiot vaikuttavat uskottavilta. Lajityypiltään teos on jonkinlaista uuskummaa, mitä tahansa voi vielä tapahtua. Toiveikkaana uskon, ettei ainakaan lopussa paljastu, että kaikki olikin vain unta - vaikka onhan unissakin puolensa.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Marraskuussa lukuhaaste

Lukuhaaste 2015

Ja taas se on tulossa: lukuhaaste. Marraskuun aikana joka päivä 30 sivua. Turun ja Helsingin kirjamessuilta tuli muutamia kirjoja kotiin, osan olen jo lukenutkin, mutta yhtä ja toista on vielä jäljellä. Myös kirjastosta on lainassa jotain, joten ainakin luettavaa löytyy.

Toisaalta omassa kirjoittamisessa on muutamakin deadline lähestymässä, joten huvilukemiseen ei ole ihan niin paljon aikaa kuin haluaisi. Kai sen 30 sivua päivässä kuitenkin luen.

Tarkoitukseni on taas kirjoittaa seuraavana päivänä muutama rivi edellisen päivän lukuhaastetekstistä.

Lukuhaaste Facebookissa: https://www.facebook.com/events/1635416806719552/

tiistai 27. lokakuuta 2015

Rakkauden kampaamo

Anna Jansson: Amorin kiehkurat. Gummerus, 2014.

Olen lukenut Anna Janssonin dekkareita ja pitänyt niistä. Helsingin kirjamessuilta käsiin osui Anna Janssonin romanttinen teos. Olen nähnyt sen aikaisemmin pokkarina kirjakaupassa ja melkein ostanut, joten nyt ei voinut vastustaa...


Amorin kiehkurat Amorin kiehkurat on minämuodossa kerrottu tarina pikkukaupungin elämästä, jossa tapahtuu kuitenkin paljon. Kertomus sijoittuu Visbyhyn kuten useat Janssonin dekkaritkin. Päähenkilö ja minäkertoja on 48-vuotias Angelika, kampaamo Salong d´Amourin omistaja. Angelika ja hänen apulaisensa Ricky järjestävät mielellään ihmisiä yhteen kampaamossa sijoittamalla mielestään toisilleen sopivat henkilöt samalle ajalle. Angelikakin tapaa ihanan miehen, joka kuitenkin on kovin salaperäinen. Samaan aikaa paikkakuntaa kuohuttaa joukko petoksia, Angelikakin joutuu uhriksi ja on vähällä menettää vanhemmiltaan perimänsä talon.

Romaani on ihan mukavaa ajanvietettä. Sekoituksessa on mukana chic litiä ja dekkaria. Minun makuuni "mutta miksi ihmeessä"-kysymyksiä jäi hiukan liikaa, mutta kuten sanottu, mielelläni sen luin ihan loppuun saakka.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Kirjamessuilta...

Turun kirjamessuilta tuli ostettua muutama kirja ja nyt vielä Helsingin kirjamessuilta lisää.

Ostamissani kirjoissa on satuja ja tarinoita, sarjakuvaa, novelleja ja tietokirjoja. Taisi siinä joku romaanikin tulla mukaan. Useimmat ostamani kirjat ovat "vanhoja" eli eivät aivan tämän syksyn uutuuksia. Osa on sellaisia, joita olen jo aikaisemmin toivonut saavani.

Kirjoista tulee tänne tekstiä sitten, kun ehdin..

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mystiikkaa metsän keskellä

Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen. Myllylahti, 2015.

Kirjan päähenkilö on nuori nainen nimeltään Enora. Hän työskentelee nahkavärjäämössä, mutta saa ylläen potkut. Tulevaisuutta pohtiessaan hän joutuu Eavin metsään, jossa hänelle tapahtuu outoja asioita...
Kun kuulet laulun varjojen

Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Normandiaan, ja ne liikkuvat usealla aikatasolla 1700-luvusta 1960-luvulle.

Kertomuksessa on paljon kliseisiä aineksia, mutta lopputulos on silti melko omaääninen ja yllättäväkin. Monesta tasosta huolimatta tarina pysyy aika hyvin  kasassa. Kieli on pääosin hyvää, mutta välillä pikkuisen särähtää joku oudohko muoto tai sana. Ei haitaksi asti kuitenkaan. 

Kirjan lopussa jää hiukan asioita sillä tavalla auki, että arvelen toisen osan olevan tulossa. Ellei, olisi parilla lauseella voinut kertoa parin keskeisen henkilön kohtalosta.

Mukavan tuntuinen kirja, jota voisin suositella spefin ystävälle vaihteluksi perusfantasiaan. 

Kirjoitin tästä kirjasta arvion Onnimanniin.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Japanilaista sadomasokismia

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä. Suomentanut Sami Heino. Sammakko, 2009.
HITOMI KANEHARA: Käärmeitä ja lävistyksiäLui on 19-vuotias kaunis tokiolaisnainen, joka elää hetkessä. Hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ulottuvat korkeintaan kielenhalkaisun ja tatuoinnin vaatimaan aikaan. Luin elämässä tärkeitä asioita ovat tatuoinnin lisäksi seksi ja alkoholi. Hän nauttii kivun kokemuksesta lähes äärimmäisyyteen saakka. Uuden ihmisen kanssa tilanne on hänestä kiihottava ja hivenen jännittävä: "Olin ollut sadistien kanssa ennenkin, ja heistä ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi." Lui ei oikeastaan välitä vähääkään siitä, mitä hänelle tapahtuu.

Juuri nyt Lui asuu äkkipikaisen punkkari-poikaystävän kanssa ja käy tatuointiliikkeessä harrastamassa sadomasokisti-seksiä (ja ottamassa upeaa tatuointia). Kun poikaystävä tapetaan julmalla tavalla, Luin ja tatuoijan, Shiba-sanin suhde muuttuu.

Käärmeitä ja lävistyksiä on voittanut palkintoja, sitä on myyty paljon sekä Japanissa että muualla. Kirja kuvaa tuokion nuoren naisen elämästä, tässä ja nyt, ilman tulevaisuutta.

Ostin kirjan Sammakon kirjakaupan alelaarista.


lauantai 17. lokakuuta 2015

Suomen mahtava muinaisuus


Villi Suomen historia Inkeri Koskinen: Villi Suomen historia Välimeren Väinämöisestä äijäkupittaan pyramideihin.Tammi, 2015. 

Suositeltava kirja. Tästäkin arvioni Agricolassa, linkintän, kun on ilmestynyt!

Linkki Agricolan arvosteluun:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3864

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vampyyreissakin on homoseksuaaleja

J. R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin. (Lover at last, 2013.) Suom. Timo Utterström. Mustan tikarin veljeskunta, osa 11. Basam Books 2013. 640 s.

Kirjastosta osui silmiin tämä ja otin luettavaksi. Sarja on erittäin suosittu ja erityisesti nuorten naislukijoiden suosiossa.

Olen lukenut tätä Wardin "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjaa alusta muutaman kirjan verran, kun halusin pysyä vampyyrikirjallisuudessa ajan tasalla. Kirjojen juoni on aika lailla yhtenevä: vampyyriuros tapaa "sen oikean" naaraan, ristiriitojen ja väärinkäsitysten jälkeen he pariutuvat. Keskeisen parin rakkauskuvion rinnalla kulkevat muiden henkilöiden juonikuviot sekä taistelukuvaukset. Seksiä on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti.(Joku lehtihaastattelija kysyikin minulta kerran, tunnenko tämän pornovampyyrisarjan.)

Sarja on ollut aika vahvasti heteroseksuaalinen, esimerkiksi vampyyreille tärkeä veren juominen on aina tehtävä vastakkaisesta sukupuolesta. Homoseksuaalisuutteen on sarjassa vihjattu; yksi vampyyriuroksista on ollut (yksipuolisesti) kiinnostunut eräästä miehestä, mutta kun hän kohtaa itselleen sen oikean naisen, tällaiset haaveet unohtuvat. Rakastaja - vihdoinkin -kirjassa pääparina on sitten lopultakin kaksi vampyyriurosta ja sarjaa lukevat nuoret naiset ovat olleet tästä innoissaan.

Rakastaja - vihdoinkin, Mustan tikarin veljeskunta, osa 11 (työnimi)Kysymyksessä on sarjan yhdestoista teos ja minulta on jäänyt välistä lukematta aika monta. Tapahtumissa ja henkilöissä on viittauksia sarjan aikaisempiin osiin ja lukijan selvästi edellytetään ne tuntevan. Muutaman alkupään kirjan lukeneena pysyin kuitenkin mielestäni kohtalaisesti kärryillä tapahtumista.

Kirjan juoni poikkeaa muista lukemistani sarjan kirjoista siinä, että pääpari on tuntenut toisensa lapsuudesta saakka ja molemmat asuvat veljeskunnan Kartanossa. Molemmat miehet - anteeksi, siis urokset - tietävät rakastavansa toista, mutta esteenä ovat kaikenlaiset väärinymmärrykset. Seksiä kuvataan muutaman sivun verran kerrallaan, loppu on vähän liian siirappinen minun makuuni.

Minulla on mielikuva, että sarjan alkupään kirjoissa jotkut urokset käyttivät toisinaan melko ronskia kieltä, mutta kerronta oli yleiskielistä. Tässä kirjassa ehkä tavoitellaan urosten kitkerää mielenmaisemaa jatkuvilla alatyylisillä ilmauksilla.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

salaliittoteorioita

Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto. Atena, 2015.

Tämän kiinnostavan kirjan  luin nopeasti ja kirjoitin siitä arvion Agricolaan.

Linkitän arvostelun tänne, kun se ilmestyy.

Arvostelu Agricolassa:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3856

maanantai 5. lokakuuta 2015

Muistoja ja painajaisia

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla. Paasilinna, 2015.

Olen kuullut kehuja Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -teoksesta ja tartuin kirjaan suurin odotuksin. Luullakseni en pettynyt, mutta kirja oli kyllä aika lailla erilainen kuin odotin.

Yö ei saa tulla (Kovakantinen)En halua paljastaa juonta, joten totean, että kirja sisältää ihmissuhdekuvioita, kuolemaa, unta ja unettomuutta, painajaisia, muistoja, kauhua, silmiä. Välillä mentiin aika lailla ylikierroksilla. Loppu oli tavallaan yllätyksellinen, mutta hiukan kuitenkin aavistelin pitkin matkaa...

Kirja oli kirjastolaina. Otin sen sänkyyn iltalukemiseksi tarkoituksenani aloittaa lukemista parin kappaleen verran. Niin kuitenkin kävi, että luin kirjan samalla kertaa loppuun. Missään kohtaa lukemista en edes pysähtynyt harkitsemaan, että jättäisin loput seuraavaan iltaan. En oikeastaan osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en, mutta vangitsevaa tekstiä se on.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kauhufantasiaa lapsille

Ada Gootti ja hiiren haamu Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu.
(Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Liitteenä Muuan hiiri muistelee, suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.

Ada Gootti asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa. Hiiren haamun tapaaminen muuttaa Adan elämän...

Nuorelle lukijalle kiva, goottihenkinen kertomus. Aikuiselle intertekstuaalista ilottelua 1800-luvun kirjallisuuden ja henkilöiden parissa.