paluu vampyyreihin

Olen ottanut blogini taas aktiivikäyttöön ja nostin aluksi esille muutamia juuri lukemiani kirjoja. Nyt rupesin  taas kerran lukemaan Sookie Stackhouse - eli TrueBlood-sarjaa. Olen lukenut sarjan aika monta kertaa, joten se ei tuota yllätyksiä, mutta on jotenkin leppoisaa lukea iltalukemisena samaan maailmaan sijoittuva kirja toisensa jälkeen. Sarjassa on kolmetoista kirjaa, joten riittänee noin pariksi viikoksi ainakin.

Luen paljon uusia kirjoja, mutta myös vanhoja tuttuja uudelleen ja uudelleen. Monista suosikkikirjoistani muistan pitkät pätkät ulkoa. 

 

Jälleen kerran minua ihmetytti Sookie-kirjasarjassa sellainen yksityiskohta, että eräs tärkeä tapahtuma oli jätetty kokonaan kuvaamatta, siihen vain viitattiin myöhemmin useita kertoja. Ensimmäisen kerran sarjaa lukiessani luulin, että minulta on jäänyt yksi kirja väliin, mutta niin ei ollut. Toinen kiinnostava seikka on se, että vasta myöhemmin koko sarjaa lukiessani olen tajunnut, että koko sarjan tapahtumat tapahtuvat varsin lyhyelle ajalle. Aikanaan, kun uutta kirjaa piti aina odottaa, jotenkin kuvittelin, että aika on kulkenut eteenpäin myös Bon Tempsissä ja että siellä oli ollut rauhallista pari vuotta - vuoden - jotain. Mutta uudessa kirjassa saatettiinkin viitata edellisen kirjan tapahtumiin viime kuussa eli jännittäviä sattumuksia tulikin päähenkilölle toinen toisensa perään. 

Sarjan suosion salaisuus lienee siinä, että päähenkilö on ikäänkuin kovin tavallinen tyttö  mutta kuitenkin erittäin erityinen. Vampyyrien, ihmissusien, keijujen ja monien muitten olentojen kansoittama maailma on jännittävä ympäristö rakkaus- ja muille seikkailuille. 

Sookie ja vampyyrit

Viime yönä tuli luettua Charlaine Harrisin yhdestoista Sookie Stackhouse -kirja Veren muisti (pinossa odottaa myös sarjan seuraava osa Veri kielellä). Kirjoitan tästä sarjasta kokonaisuutena ja erityisesti sen loppuratkaisusta  keväällä Onnimanniin, sitten kun viimeinenkin osa on ilmestynyt. Mutta nyt Veren muistiin:

Päähenkilö Sookie on verisiteessä vampyyrirakastettunsa kanssa ja siten sotkettuna mukaan vampyyrien valtataisteluihin. Tilannetta mutkistavat vielä Sookien keijusukulaiset, joiden suunnitelmien laadusta Sookie ei saa selvää, sekä ihmispsykopaatti, joka on päättänyt tappaa Sookien. Sookie on kuitenkin neuvokas ja lisäksi hänellä on roppakaupalla onnea, joten tästäkin kaikesta hän selviää.

Olen lukenut kaikki sarjan kirjat ja pidän sarjaa puutteistaan huolimatta hyvin viihdyttävänä. Viihdyttävä oli toki myös Veren muisti, mutta hienoinen pettymys se oli. Tuntui, että Sookie suhtautuu hengenvaaraansa kovin kevyesti (kyllähän hän toki siis suojautuukin), ja että hänen selviytymisensä oli myös itsestään selvää. Erityisesti eräässä kohdassa, jossa useampikin vampyyri ja ihminen saa surmansa, Sookie raportoi kuin sivustakatsojana, vaikka hän selvästi on tapahtumissa osallisena. Lyhyesti tiivistettynä: mielestäni Sookie oli elävämpi ja aidompi sarjan aikaisemmissa osissa, hän on muuttunut jotenkin pinnallisemmaksi ja tyhjemmäksi, kun olisi ehkä odottanut tapahtuvan päinvastoin.

Juoni on jännittävä ja monitahoinen; kuten todellisessakin maailmassa, monia asioita tapahtuu samanaikaisesti, sekä hyviä että huonoja. Jotenkin ikävästi erilaiset tapahtumat alkavat keskittyä Sookieen, ikäänkuin hän olisi (ainakin yliluonnollisen maailman) keskipiste.

En siis pitänyt Veren muistista yhtä paljon kuin sarjan aikaisemmista osista, mutta osana kokonaisuutta se varmaan puolustaa paikkaansa. Sen näkee sitten, kun koko sarja on luettu...