torstai 13. joulukuuta 2018

Kun naiset nukkuvat...

Stephen & Owen King: Ruususen uni. Tammi, 2018. 752 s.

Image for Ruususen uni from Suomalainen.com Jostain syystä kutakuinkin kaikki maailman naiset sairastuvat outoon tautiin: kun he nukahtavat, heidän ympärilleen alkaa muodostua rihmakotelo, eikä heitä saa enää hereille. Jos kotelo revitään pois, nainen herää hetkeksi raivohulluna olentona, mutta nukahtaa sitten taas ja alkaa koteloitua uudelleen.

Poliisipäällikkö on nainen, naisvankilan johtaja on nainen - kaikki yrittävät valvoa niin pitkään kuin suinkin. Kummalliset huhut leviävät. Jotkut miehet intoutuvat polttamaan nukkuvia naisia. Paikkakunnan vankilassa on kuitenkin nainen, joka nukkuu, mutta ei koteloidu - tai näin ainakin eräät huhut kertovat.

Mitä tapahtuu, kun normaalielämän säännöt katoavat? Yhteinen huoli ei yhdistä, eivät kaikki ole samaa mieltä toimintatavoista. Kertomus muuttuu vähitellen reaalimaailman jännäristä yliluonnolliseksi tarinaksi. Kirja jätti melko lailla ristiriitaiseen tunnelmaan. Kinnostava joka tapauksessa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kartanoromantiikkaa

Nanreath Hallin salaisuudetAlix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet. HarperCollinsNordic, 2017. Suom. Virpi Kuusela.

Tapahtumat kuvaavat Katherinen elämää 1910-luvulla ja hänen tyttärensä Annan elämää 1940-luvulla.

Lady Katherine Trenowyth on hienostolady, joka tehtävänä on olla viehättävä ja solmia hyvä avioliitto.  Rakkaus osuu hänen kohdalleen ja hän tempaisee itsensä irti totutusta. Seurauksena on avioton tytär Anna. Katherine kuolee syöpään, kun Anna on 6-vuotias, joten salaisuudet jäävät selvittämättä. Anna ei tiedä edes isänsä nimeä. Punaisen Ristin sairaanhoitajana Anna saa määräyksen siirtyä työskentelemään äitinsä suvun kartanossa, jossa on sotasairaala.

Viihdyttävä kirja, vaikka kovin kaavamainen ja ennalta arvattava. Sellaiseksi tietysti tarkoitettukin.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Suomipoika kaukana

Marton Taiga: Valehtelin sinulle, Zorilla. Pokkari, Tammi, 1975. Alkuperäinen julkaistu vuonna 1944.

kuva: Valehtelin sinulle, Zorilla


Martti Erik Hjalmar Löfberg (5.3.1907−24.2.1969) oli suomalainen kirjailija, joka kirjoitti seikkailu- ja jännitysromaaneja monilla eri kirjailijanimillä. Marton Taiga oli yksi hänen salanimistään. Löfberg oli 1930- ja 1940-lukujen suosituimpia suomalaisia viihdekirjailijoita. Hän julkaisi lukemistolehdissä noin 1500 tarinaa ja lisäksi hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen suosituimpia henkilöhahmojaan olivat komisario William J. Kairala ja punatukkainen sanomalehtipoika Kid Barrow eli Porkkana.

Tämän tarinan päähenkilö on José Rojo, syntyjään Jussi Rohonen, jonka isä on suomalainen. Sattumoisin José jää vauraan kartanonherran don Paolon kasvatettavaksi ja nuorukaiseksi vartuttuaan hän taistelee kasvinveljensä Ignacion rinnalla Paraguayn sodassa.

Tällaiset seikkailukirjat olivat aikanaan erittäin suosittuja ja ymmärrän sen kyllä: eksotiikkaa, vauhtia, miehistä toimintaa, sankaruutta. Ja tietenkin se Suomi-kytkös. 




perjantai 7. joulukuuta 2018

Rikoksia Baskimaalla



Dolores Redondo: Näkymätön vartija. Baskimaan murhat 1. Suom. Sari Selender. Gummerus, 2015.

Dolores Redondo on eräs tämän hetken "kuumista nimistä" kansainvälisissä dekkarikuvioissa.

Ylikonstaapeli Amaia Salazar joutuu palaamaan nuoruuden maisemiinsa selvittämään nuorten tyttöjen murhia. Tutkimusten pitkittyessä paikkakunnalla aletaan puhua basajaunista, legendojen myyttisestä metsän vartijasta. Mukana ovat myös nuoren naistutkijan ongelmat miesvaltaisessa työyhteisössä sekä omassa parisuhteessa.

Pidin tästä. Kirja on jännä sekoitus: dekkari, jossa on mukaana ripaus maagista realismia. Kirja on trilogian avausosa.

torstai 6. joulukuuta 2018

Venetsialainen rikos

Donna Leon: Nuoruuden lähde. (The waters of eternal youth.) Suom. Kaijamari Sivill. Otava, 2018.

Image for Nuoruuden lähde from Suomalainen.com Komisario Guido Brunetti saa vaimonsa sukulaisten kautta pyynnön tutkia vanhaa tapausta, jossa ei ainakaan silloin ole kirjattu olleen mitään rikollista. Arkistoissa on siis vain maininta tapahtuneesta eli kanavaan pudonneesta tytöstä, jonka joku paikalla ollut sai ongituksi ylös. Ei siis ole oikein mitään, mihin tarttua, ja kun ei ole rikosta, ei asiaan pitäisi käyttää poliisin resursseja. Yhtä ja toista kuitenkin selviää, rikoskin löytyy.

Viihdyttävä sarja, vaikka alkaa vähän toistaa itseään. Tämä kirja ei ole sarjan parhaimpia. Kuuluu kuitenkin niihin kirjoihin, jotka ilman muuta luetaan loppuun. Ja koko sarjan lukeneelle tietenkin vanhojen tuttujen hahmojen tapaaminen on jo itsestään kiinnostavaa ja palkitsevaa.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Dekkareita Helsingistä 2

RuohonleikkaajaOuti Pakkanen: Ruohonleikkaaja. Otava, 2007. (ensimmäinen painos 2006.)

Joel Itälä oli kiltti mies, ehkä vähän liiankin kiltti ja mukavuudenhaluinen, arvelee hänen leskensä Merja. Hän ei oikein osaa surra, kun puolisoiden suhde ei ollut kuumaa lempeä vaan paremminkin kaveriavioliitto.

Merjalla oli pieni syrjähyppy juuri ennen puolison yllättävää kuolemaa, mutta ei kaipaa kyseisen miehen yhteydenottoja. Sen sijaan hän kiinnostuu remonttiapua tarjoavasta komeasta nuoresta miehestä.

Ennen puolison hautajaisia lehteen ilmestyy tämän kuolinilmoitus, jonkun muun laittama, allekirjoituksella "Rakkaasi".

Siinä lähtökohtia tapahtumille. Jälleen eletään arkea, välillä hyvää, välillä ongelmallista yli kirjan puoliväliin ennenkuin mitään kauheaa tapahtuu.

Mukava ja viihdyttävä iltalukeminen. Ruokaohjeita ei tässä kirjassa ole eikä kokata muutenkaan kovin yksityiskohtaisesti.

tiistai 4. joulukuuta 2018

Tuntemattomilla mailla

Sir Henry Rider Haggard: Kuolematon kuningatar. (She, 1887.) WSOY.

 Sir Henry Rider Haggard (22.6.1856–14.5.1925) oli brittiläinen kirjailija, joka julkaisi viisikymmentäkuusi seikkailuromaania ja lisäksi muita tekstejä. Hänen teoksensa sijoittuvat usein eksoottisiin, tuntemattomiin maihin ja niissä on mukana yliluonnollisia piirteitä. Haggardin teokset ovat olleet erittäin suosittuja ja ne ovat vaikuttaneet vahvasti myöhempään kirjallisuuteen. Hänen luomiaan henkilöhahmoja Ayeshaa ja monessa kirjassa esiintynyttä seikkailija Allan Quatermania ovat myös muut kirjailijat käyttäneet teoksissaan. Monia Haggardin romaaneja on filmattu, Kuolematon kuningatar ainakin seitsemän kertaa (ensimmäinen filmatisointi oli vuonna 1908).  

Ludvig Horace Holly ja hänen kasvattipoikansa Leo Vincey lähtevät Leon isän jättämien ohjeiden mukaisesti selvittämään Leon sukuun liittyvää, yli kaksituhatta vuotta vanhaa mysteeriä. Tällä matkalla he tapaavat Ayeshan, kuningattaren, jota kutsutaan nimellä Hän-jota-täytyy-totella. Ayesha kertoo tunteneensa Leon esi-isän yli kaksituhatta vuotta sitten.


Tämä kirja on klassikko jos joku. Ja tokihan tuntemattoman maan löytäminen on aina kiinnostavaa.