lauantai 24. kesäkuuta 2017

Usvaa ja metalleja

Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta. Usvasyntyinen 1. Suom. Mika Kivimäki. Jalava, 2017. 608 sivua.


Viimeinen valtakuntaViimeistä valtakultaa hallitsee Lordihallitsija, jumala, joka on yhdistänyt tai alistanut koko maailman valtaansa. Aateliset elävät mukavasti, mutta heitä alhaisemmat skaat ovat orjien asemassa. Itse asiassa Lordihallitsija omistaa skaat, jotka tekevät töitä aatelisten plantaaseilla ja tehtaissa.

Päähenkilö Vin on nuori skaatyttö pääkaupungin rosvokoplassa. Hänen veljensä on suojellut häntä muilta, mutta myös pahoinpidellyt tyttöä ruumiillisesti ja henkisesti. Veli opasti sisartaan, että kuka tahansa voi hänet pettää ja että jokainen ajaa vain omaa etuaan - lopulta veli itsekin petti sisarensa ja lähti matkoihinsa.

Skaayhteisössä liikkuu Kelser, jolla on mahtavat suunnitelmat ja henkilökohtaisena tavoitteenaan Lordihallitsijan tappaminen. Kelser on aikanaan tuomittu "kuiluihin" eli kuolemaan vaarallisessa kaivostyössä, mutta hän on selviytynyt. Hän ottaa Vinin mukaan "koplaansa" ja Vin oppii uutta sekä itsestään että maailmasta. Valtava vallankumoushanke etenee, kokee menestystä ja vastaiskuja, mutta Kelserin ajatus on mahdoton: ihminen ei voi mitään jumalalle.

Taikuus on mielenkiintoista: jotkut henkilöt pystyvät käyttämään tiettyjä metalleja vahvistaakseen erilaisia voimiaan ja kykyjään. Kaikki eivät tähän pysty lainkaan, ja useimmat niistä, jotka pystyvät, voivat käyttää vain yhtä metallia. Esimerkiksi Tinasilmiksi sanotaan niitä, jotka pystyvät käyttämään tinaa parantaakseen näkökykyään. Näiden lisäksi on harvoja, jotka pystyvät käyttämään kaikkia metalleja. Heitä nimitetään usvasyntyisiksi, ja jokseenkin kaikki heistä ovat aatelisia. Kelser on usvasyntyinen ja niin on myös Vin, vaikka hän itse ei ole sitä tiennyt. Tärkeässä roolissa ovat myös uskonnot, uskomukset ja tarinat; muistaminen ja tiedon säilyttäminen.

Pidin kovasti tästä kirjasta. Minua miellytti myös se, että kirja on itsessään kokonaisuus, joka toimii hyvin itsenäisenä teoksena. Se on kuitenkin sarjan avausosa ja saa odottamaan jatkoa...

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Flavia jälleen

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula. Flavia de Luce -sarja. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2017. 335 sivua.




BazarVerkkokauppa : Kuolleet linnut eivät laula : 9789522793478Flavia de Luce on 11-vuotias salapoliisi ja intohimoinen kemian harrastaja.Tämä on sarjan kuudes kirja (olen lukenut kaikki edeltävät, vaikka kaikista ei täällä taida olla merkintää).

Flavian äidin Harrietin ruumis on löydetty ja se tuodaan kotiin. Arkku tuodaan ennen hautajaisia kotikartanoon, jossa ihmiset käyvät esittämässä surunvalittelujaan.
Flavia oli vauva äitinsä kadotessa, joten hän ei muista koskaan nähneensä äitiään. Sen sijaan hän on nähnyt monia ruumiita, joen niitä hän ei pelkää. On siis selvää, että Flavia avaa arkun ja tulee löytäneeksi äitinsä testamentin. Samalla Flavia löytää vihjeen siitä, kuka on petturi ja murhaaja...

Aluksi Flavia oli maalaiskylän pikkutyttö, joka oli kiinnostunut myrkyistä ja murhista. Kirja kirjalta asiaan tulee muutakin: salaliittoja, vakoilua, pettureita... Sarja näyttäisi olevan vähitellen muuttumassa toisenlaiseksi, mutta saa nyt nähdä... Seuraavan osan (Nokisen tomumajan arvoitus) pitäisi ilmestyä loppuvuodesta.

Listaan tähän vielä sarjan kirjat:
Piiraan maku makea
Kuolema ei ole lasten leikkiä
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Filminauha kohtalon käsissä
Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Kuolleet linnut eivät laula

Kadonneita lapsia ja kartanoromantiikkaa

Kate Morton: Hylätty puutarha. Suom. Hilkka Pekkanen. Bazar, 2017. 669 sivua.

Kuvahaun tulos


Ostin tämän kirjan melkein vahingossa pokkaritarjouksesta (kaksi kympillä). Yksi kirja oli valittuna ja etsiskelin toista, kun huomasin tämän. Muistin, että Facebookissa tai jossakin blogissa tätä on mainittu hyväksi.
Kirjassa kulkee kolme kerronnan tasoa: Cassandran, Nellin ja Elizan.  
Nell on löytölapsi, hän saa kuulla sen aikuistuttuaan. Asia vaivaa häntä koko hänen elämänsä ajan, ja lopulta, vuonna 1975, hän lähtee selvittämään menneisyytensä arvoitusta.
Eliza on Kirjailijatar, joka liittyy jollakin tavalla Nellin tarinaan. Nell muistaa hänet lapsuudestaan naisena, joka käski piiloutua ja lupasi palata, mutta ei palannut.Eliza kirjoittaa satuja, ja hänen oma tarinansa muistuttaa myös satua. Mukana on epäsäätyinen liitto, orpous, äärimmäistä köyhyyttä, muutto sukulaisten luo, jotka eivät ole asiasta onnellisia. Elizan tarina liikkuu 1900-luvun alkuvuosissa.
Cassandra on nuori nainen, joka on asunut isoäitinsä Nellin luona. Vuonna 2005, isoäidin kuoltua, autralialainen Cassandra saa kuulla perineensa isoäidiltaan talon Englannista, Cornwallista. Cassandra lähtee tutustumaan perintöönsä ja samalla selvittämään isoäitinsä Nellin arvoitusta, joka tältä itseltään jäi ratkaisematta.

Menneisyyden salaisuuksien selvittäminen kuuluu romanttisen kirjallisuuden vakioaiheisiin. Kuten salapoliisiromaanissa, asiat selviävät vähän kerrallaan ja siten, että selvitettävä tarina voi edetä kronologisesti. Elizan tarina kertoo sen, "mitä todella tapahtui", Nellin tarinassa on muistoja ja etsintää, Cassandra lopulta löytää ratkaisun. Tarina on kiinnostava eri tasoillaan, vaikka välillä tuntuu, ettei sivuhenkilöistä voi olla varma, kuka oli kuka tai kenen tarinaan hän nyt kuuluikaan. Lopulta langat kuitenkin solmiutuvat yhteen.

Kirja sopii hyvin kesälomalukemiseksi. Sen avulla voi siirtyä menneisyyden dramaattisiin tapahtumiin ja kartanoromantiikkaan, mutta myös osallistua salapoliisintyöhön totuuden etsinnässä.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Saagojen saarella

Vietin muutaman päivän Islannissa (pääosin Reykjavikissa), jossa olen muutaman kerran aikaisemminkin käynyt.
Islanti on jännittävä saari, joka on syntynyt vasta dinosaurusten tuhoutumisen jälkeen ja jossa ei ole koskaan ollut kivikautta.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Älyllä eteenpäin

Jonas Jonasson: Lukutaidoton, joka osasi laskea. Suom. Laura Jänisniemi. WSOY, 2014.

Etelä-Afrikka ja Apartheid. Jos on syntynyt mustaksi, saa olla kiitollinen, jos pääsee tyhjentämään huusseja. Nombeko on nuori, uuttera ja älykäs. Laskemisessa hän on suorastaan nero.
Lukutaidoton joka osasi laskea
Ruotsalainen Ingmar vihaa kuningaskuntaa ja haluaisi muuttaa sen tasavallaksi. Tätä hän on opettanut myös pojilleen Holgerille ja Holgerille. Pojat ovat kaksoset, kotona syntyneet, eikä heistä ole ilmoitettu virallisesti syntyneeksi kuin toinen.

Nombeko joutuu paikkaan, jossa valmistetaan atomipommeja. Yhden pommin avulla hän onnistuu ostamaan itselleen ulospääsyn, mutta sattumalta hän saa pommin itse vaivoikseen matkustettuaan Ruotsiin. Sen paremmin kuningas kuin pääministerikään eivät ota vastaan tuntemattomia henkilöitä kahdenkeskisiin neuvotteluihin, eikä pommin olemassaolosta tietenkään kannata julkisesti huudella.

Mahdottomia yhteensattumia ja uskomattomia henkilöitä. Viihdyttävä kertomus.


tiistai 9. toukokuuta 2017

ihmissusitarina Sudenmorsiamen tapaan

Jumalankoirat Ville Hytönen: Jumalankoirat. Sammakko, 2017.

Aino Kallaksen Sudenmorsiamen mieleen tuova kertomus sekä ihmissusiaiheen, Viron että kerrontatyylin osalta.

 Kertoja, nimeltään vaikka Matias Homelin, vakuuttaa olevansa aikalaistodistaja, Turun Akatemian opiskelija. Ihmissutena olemisesta ja noituudesta syytetty Thies-niminen mies oli kertonut taistelleensa ihmissutena saatanaa vastaan.

Julmia ovat ihmiset toisilleen, niille, jotka ovat heikompia, ja niille, joita kadehtivat tai pelkäävät.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Oman elämänsä sankari?

Tiranan sydänPajtim Statovci: Tiranan sydän. Otava 2016.

Pidin kirjasta Kissani Jugoslavia,  joten tartuin tähän kiinnostuneena.

Albania on paikka, jossa on elänyt sankareita ja jonka miehet ovat sankareita edelleen. Albania on myös paikka, jossa elämä käy yhä vaikeammaksi ja haaveet muusta yhä ihanammiksi. Elämä ei kuitenkaan ole helppoa missään, oli sitten mies tai nainen, yksin tai yhdessä. Paljonko pitää kantaa mukanaan menneisyyttään, lapsuuttaan ja syntymämaataan? Voiko entisestä koskaan päästä irti, vaikka haluaisi, ja haluaako kuitenkaan kieltää kaiken entisen? Odotuksia ja haaveita, onnistumisia ja epäonnistumisia.

Pidin tästä kirjasta paljon.