perjantai 31. elokuuta 2018

uusi Sherlock Holmes

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär. Suom. Marja Helanen. Bazar, 2018.


Sherlock Holmes itse on jo kuollut, mutta John Watson vielä elää, eläkkeellä tosin jo on. Hän asuu Baker Streetillä, asunnossa, jossa on myös entinen Sherlock Holmesin huone. Hänen poikansa, John Watson nuorempi, asuu myös Lontoossa ja työskentelee patologina.

Charles Harrelston tekee itsemurhan hyppäämällä ikkunasta, paitsi että toisen silminnäkijän mukaan hän putosi katolta. Toinen silminnäkijä on kuitenkin lapsi, joten poliisi ei pidä hänen todistustaan kovin merkittävänä. Kuolleen miehen perhe pyytää tohtori Watsonia tutkimaan kuolemaa, joten John Watson vanhempi ja nuorempi lähtevät tapaamaan rouva Blalockia ja hänen poikaansa.

Poika vahvistaa kertomuksensa: mies putosi katolta, tuli alas kylki edellä eikä heiluttanut käsiään pudotessaan. Watsonit päättelevät, että ehkä mies oli jo kuollut, ja hänet pudotettiin katolta. Samaa uskoo pojan äiti, Joanna Blalock, joka ryhtyy tarmokkaasti selvittämään rikosta Watsonien kanssa.

Monin tavoin kiinnostava kirja, mutta minua ei ihan täydellisesti vakuuttanut.

torstai 30. elokuuta 2018

uutta vampyyriromantiikkaa

Kirjan kansikuva  
Terhi Tarkiainen: Pure mua. Tammi, 2018.

Anna saa vanhemmiltaan 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Vampyyri on häkissä kaulapanta kaulassa, mukana on turvaranneke, ohjekirja ja jääkaapillinen verta. Vampyyri ei kuitenkaan ole mikään järjestön elukka, vaikka kennelistä tuleekin. Se on ollut ihminen ja osaa keskustella sivistyneesti. Sen on kuitenkin toteltava kaikessa emäntäänsä tai isäntäänsä ja sille saa tehdä ihan mitä tahansa.

Herkullinen alkuasetelma! Tarinalla olisi mahdollista lähteä tästä moneen suuntaan, Tarkiainen esittelee niistä yhden, ja lukija saa kehitellä mielessään muut.

Sen lisäksi, että Anna ei halua itselleen vampyyria ja häntä ylipäänsä kammottaa, että jotakuta voidaan pitää orjana, Annalla on ongelmia vanhempiensa suhteen. Pitkään väsätty gradukaan ei oikein valmistu, vaikka se käsittelee vuoden 1918 tapahtumia juuri siinä huvilassa, jossa Anna asuu.  Lisäksi lukija saa vihjeen, että jossakin liikuskelee toinen vampyyri, joka ei ole häkissä.

Terhi Tarkiainen on kiepauttanut paranormaalin romanssin uuteen muottiin. Mukana on joitain ennalta-arvattavia ja helppojakin ratkaisuja, mutta myös vallan mainioita oivalluksia. Kirjan kannen omena viittaa hauskasti erään suositun vampyyrisarjan ykkösosan kansikuvaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Palataan luettuihin: Nyky-Japania

Siinä ne julkaistut kirjat sitten toistaiseksi olivatkin. Tälla hetkellä on tekeillä yksi, kirjallisuuteen liittyvä, jonka toivon saavani valmiiksi vuodenvaihteen tienoilla, ja toinen, jonka sisältöä vasta hahmottelen. Kirjoittaminen on intohimoni, se on sekä työni että harrastukseni.

Mutta palataan taas kirjoitetuista kirjoista luettuihin!


Banana Yoshimoto: N. P. (N. P., 1990.) Suom. Kai Nieminen. Otava, 1996. 

Kuvahaun tulos haulle yoshimoto n.p.

Banana Yoshimoto (oik. Mahoko Yoshimoto, s. 24.7.1964) on japanilainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Kitchen (1988) oli suurmenestys, siitä otettiin yli kuusikymmentä painosta pelkästään Japanissa, ja siitä on tehty kaksi eri elokuvasovitusta. Yoshimoto sai kirjasta useita palkintoja. Kaikkiaan Yoshimoto on julkaissut kaksitoista romaania ja seitsemän essee- ja kertomuskokoelmaa.


Nuoren Kazami Kanoon miesystävä Shooji on tehnyt yllättäen itsemurhan. Shooji on kääntänyt japaniksi japanilaisen kirjailijan englanniksi kirjoittamaa kertomusta, ja Kazami tietää, että kaksi muutakin kyseisen kokoelman novellien kääntäjää on myös tehnyt itsemurhan pian aloitettuaan käännöstyötä. Kirjailija itsekin on kuollut oman käden kautta. Novellikokoelma kirouksineen kietoutuu Kazamin elämään ja hänen tapaamiinsa ihmisiin. 
Nykyajan Japania. Käydään töissä ja baarissa, bailataaan ja tehdään itsemurhia.  Paikoin oli helppo samastua päähenkilöön, paikoin ei. Mutta omalla tavallaan kiinnostava kuitenkin.
 

tiistai 28. elokuuta 2018

omat kirjat 8

Kaiken maailman kauhua Kaiken maailman kauhua on tämän vuoden kirja. Idea tähän kirjaan nosti päätään jo Vahvaa väkeä -kirjan kirjoitusvaiheessa, ja aika kauan olen tätäkin kirjoittanut. Loppuvaiheessa alkoi tuntua, että uutta tulisi koko ajan lisää, mutta sitten oli pakko vain päättää, että nyt poikki ja pinoon.

Olen lukenut kauhukirjallisuutta nuoresta saakka (olen aina ollut kirjallisuudessakin kaikkiruokainen), joten aihe oli läheinen. Olin jo ennen tämän kirjan kirjoittamista kiertänyt aika paljonkin puhumassa vampyyreista ja ihmissusista, mutta tähän kokosin tietysti kaikenlaista muutakin, Japani-harrastuskin kirjasta hiukan näkyy, jopa kannen kummitusneitosesta. Kirjan nimi tuli Turussa 2012 järjestetystä pienimuotoisesta kauhutapahtumasta, jossa taisin puhua vampyyreista jälleen kerran.

Sain tämän kirjan kirjoittamiseen pienen apurahan Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta ja viimeistelyyn toisen Otto A. Malmin rahastolta. Summaa tärkeämpi oli ajatus, että joku oikeasti uskoo siihen, mitä olen tekemässä.

maanantai 27. elokuuta 2018

omat kirjat 7

Merkintöjä sotavuosilta -kirjasen alaotsikkona on Uuteenkirkkoon ja Kanneljärveen liittyviä kirjeitä ja kirjoituksia vuosilta 1939-1945. Se ei ole virallisesti Suomi 100 vuotta -kirja, koska tunnusta ei tullut sille haettua, mutta samassa hengessä se on tehty. Kirja julkaistiin siis vuonna 2017.

Merkintöjä sotavuosiltaSuomi 100 -tapahtumissa oli aika paljon sota-aikaa ja tuo aika yksityishenkilöiden teksteissä on kiehtonut minua jo aikaisemminkin. Olin saanut käyttööni yhden sota-ajan päiväkirjan ja huutelin tuon ajan kirjeitä keskittyen kahteen Kannaksen pitäjään. Kirjeitä ei tullut kovin paljon, joten kirja jäi ohueksi, mutta toisaalta ainesto oli kiinnostavaa. Mukana on sekä siviilien että sotilaiden kirjeitä talvisodan syttymisestä Lapin sodan loppumiseen saakka. Kirjoitin itse yhden pienen artikkelin, johdannon ja muutaman välitekstin. Sain käyttööni myös aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia, jotka täydensivät tekstejä hyvin.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

omat kirjat 6

Kun sananjalka kukkii En ole runoilija, mutta - kuten varmaan noin puolet suomalaisista - olen silloin tällöin kirjoittanut jonkun runon pöytälaatikkoon. Kun Mediapinta järjesti kampanjan, jossa he julkaisivat runokirjoja, harkitsin pitkään, lähettäisinkö runojani. Välillä päätin, että lähetän, sitten taas tein varman päätöksen, että en tietenkään lähetä. Horjuin pitkään kahden vaiheilla, mutta sitten lopulta kuitenkin lähetin nipun runoja ja kirja ilmestyi elokuussa 2017, jokseenkin täsmälleen vuosi sitten.

Kirjan nimi nousi sattumalta yhdestä runosta, joka ei tosin ole kokoelman parhaimmistoa. Nimi itsessään kuitenkin miellytti sitä enemmän, mitä enemmän sitä pohdin. Sananjalan kukkahan on tarua, kasvi ei oikeasti kuki koskaan, mutta tarinoissa sen kerrotaan kukkivan juhannusyönä ja kukan löytäjälle tapahtuu ihmeellisiä asioita.

Tätä kirjaa voi ostaa Adlibriksestä ja Bookysta ja muistakin nettikaupoista, jos tietää sitä etsiä, mutta minkäänlaista markkinointia kustantaja ei tee. He luottavat siihen, että jokainen kirjoittaja ostaa itse omaa kirjaansa ja kiertää sitä myymässä.

lauantai 25. elokuuta 2018

omat kirjat 5

KansikuvaKasvit entisajan elämässä, 2015.

Vietin paljon aikaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa sekä Vahvaa väkeä että Karjala sydämessä -kirjojen aineistoa kerätessä. Samalla löytyi aika lailla kasviperinnettä, mistä sitten syntyikin idea tehdä pieni kirja aiheesta.

Keräsin kirjaan eri lähteistä kasvien vanhoja nimiä ja kasveihin liittyviä uskomuksia, mutta käsittelin myös kasvien käyttöä, lääkekasveja, ravintokasveja, kasvivärjäämistä ym. Eräs tuttavani kyseli, kirjoitanko kasvikeittokirjaa - sitä en tehnyt, mutta laitoin kuitenkin liitteeksi myös hiukan ruokaohjeita.

Kasviaiheesta olen sitten myöhemmin kirjoittanut yhden artikkelin ja käynyt parissa paikassa kertomassa aiheesta. Kiinnostus kasveihin on nykyään aika suurta, mikä näkyy myös siitä, että tämä kirja on monessa kirjastossa. Tällä hetkellä kirjasta on painos loppu, eikä uutta todennäköisesti ole tulossa.

perjantai 24. elokuuta 2018

omat kirjat 4

KansikuvaKarjala sydämessä. Ulla Mannonen Kannakselta. 2014.

Vahvaa väkeä -kirjan aineistoa kerätessäni kiinnitin huomiota Ulla Mannoseen (1895-1958), jolta oli arkistossa paljon uskomustarinoita. Totesin, ettei Mannosesta itsestään ollut kirjoitettu juuri mitään, vaikka hänen aineistonsa osoittautuivat olevan vielä paljon suuremmat kuin olin aluksi kuvitellut.

Suunnittelin aluksi, että kirjoitan Mannosesta artikkelin ja tarjoan sitä johonkin perinnetieteelliseen julkaisuun, mutta keräämäni tiedot paisuivat ja aloin varovasti ajatella kirjaa... Lukiessani Ulla Mannosen aineistoja ja hänen lähettämiään kirjeitä huomasin hänen korostavan ja arvostavan karjalaisuuttaan sekä Kannaksella asuessa että myöhemmin evakkona.

Näihin aikoihin minulla oli herännyt kiinnostus myös omiin juuriini, isäni suku oli lähtöisin Karjalankannakselta. Ulla Mannonen oli syntynyt jo 1800-luvuin puolella, mutta sattumoisin asunut lapsuutensa samalla paikkakunnalla kuin isäni suku asui. Innoistun tutkimaan, minkälaista elämä Karjalankannaksella oikeastaan oli 1900-luvun alkupuolella ennen Kannaksen luovuttamista, millainen oli sota ja evakkomatkat, mitä elämä uudella paikkakunnalla kotiseudun menetyksen jälkeen. Punaisena lankana kirjassa kulkee Ulla Mannosen elämä, hänen keräämänsä perinneaineistot ja hänen kirjoituksensa, jotka samalla toimivat kirjan keskeisinä lähteinä.

Suunnittelin itse kirjan kannen. Taustalla on yksi Mannonen käsikirjoitussivu. Sen päällä Mannosen valokuva nuorena opettajattarena, kuva Mustamäen rautatieasemasta (joka oli lähin asema Mannosen lapsuudenkotia), jollakin Kannaksen matkalla kuvaamani ruusu (josta en tosin ole varma, onko se karjalanruusu vai joku muu) sekä Karjalan vaakuna.

Tämän kirjan puitteissa kävin pitämässä kymmenkunta esitelmää, lisäksi kirjoitin pari populaariartikkelia Ulla Mannosesta.

torstai 23. elokuuta 2018

omat kirjat 3

Omat kirjat 3

Toinen ihan yksin kirjoittamani kirja oli Finn Lecturan julkaisema Vahvaa väkeä. Kotimaisia uskomus- ja fantasiaolentoja. Kirja ilmestyi vuonna 2012.

Vahvaa väkeäTein paljon töitä kansanperinnearkistossa tätä kirjaa kirjoittaessani. Perinneaineiston lisäksi mukana on fantasia, mutta sen lukeminen ei tuntunut työltä, luenhan paljon muutenkin.

Minulla ei ollut kustannussopimusta valmiina, mutta kun käsikirjoitus oli valmis, lähetin sen kustantajalle ja sain muutaman tunnin kuluttua vastauksen, "me otetaan tämä". Kustannussopimus tuli muutaman päivän perästä sähköpostissa, halusin siihen pari pientä muutosta, jotka tehtiin.

Kirjan kansi, joka ei tässä kuvassa paljon erotu, tehtiin minun valokuvastani. Kirjasta tehtiin myös e-kirja. En saanut kirjasta ennakkoa, mutta myynnistä sain osani; erittelystä näin, ettei e-kirja myynyt kovin hyvin, mutta paperinen myi muutaman vuoden. Nyt paperisesta onkin painos loppu eikä uutta aiota ottaa. Olen miettinyt, kannattaisiko pyytää oikeudet takaisin ja painattaa itse, mutta luullakseni myynti jäisi vähäiseksi. Yhden ja kahden kirjan myynnissä postikulut vievät nykyään suuren osan, ja tämä kirja on monissa kirjastoissa jo. Tosin näyttää, että sitä kyllä lainataankin.
  

keskiviikko 22. elokuuta 2018

omat kirjat 2

Vampyyrit kansanperinteestä populaarikulttuuriinVampyyrit kansanperinteestä populaarikulttuuriin oli opetushanke Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineessa. Ideoin ystäväni ja kollegani Tuomas Hovin kanssa opiskelijoille kurssin, jossa tutustuttaisiin vanhoihin ja uudempiin vampyyreihin ja opiskelijat kirjoittaisivat aiheesta artikkeleja, jotka sitten julkaistaisiin kokoelmana.

Idea oli hyvä, vaikka ei ihan kokonaan loppuun asti harkittu. Muutamien artikkelien kanssa oli todella kova työ ennenkuin ne saatiin kutakuinkin julkaisukuntoon. Useita oikein hyviä artikkeleitakin kirjassa kyllä on. Itse kirjoitin kirjaan yleisluonteisen artikkelin otsikon aiheesta ja sitten vielä kiireessä pienen katsauksen Twilight-kirjojen vastaanotosta.

Olen ylpeä tästä kirjasta, joka julkaistiin vuonna 2011. Kirja antoi opiskelijoille mahdollisuuden työstää artikkelia kiinnostavasta aiheesta ja nähdä oma tuotoksensa julkaistuna kirjassa. Uskon, että se oli monelle antoisa kokemus. Kirjalle pidettiin virallinen julkistustilaisuus Turussa järjestetyssä Finnconissa, jolloin se sai laajempaa julkisuutta kuin pelkkä oppiaineen julkistustilaisuus olisi ollut. Meille ohjaajille tämä oli opettavainen kokemus myös, jos olisimme järjestäneet toisen vastaavan kurssin, olisimme osanneet suunnitella sen paremmin. Kirja aloitti oppiaineen Folkloristiikan julkaisuja -sarjan, jossa on tämän jälkeen julkaistu kolme muuta kirjaa. Vampyyrit kansanperinteestä populaarikulttuuriin oli yliopistolliseksi julkaisuksi myös kohtalainen myyntimenestys, siitä otettiin jopa toinen painos.

tiistai 21. elokuuta 2018

Kuka kissan hännän nostaa, ellei kissa itse

Omat kirjat 1

Seuraavaksi aion esitellä omat kirjani, siis itse tekemäni. Joskus täytyy nostaa esille omia töitä, katsoa taaksepäin ja todeta, että oikeastaan on sittenkin saanut jotain aikaan.

En käsittele tässä nyt lainkaan sellaisia kirjoja, joihin olen pelkästään kirjoittanut yhden artikkelin tai novellin, vaan niitä, joiden syntyyn olen vaikuttanut paljon - joita siis ei olisi olemassa ilman minua.

Roolipelaaminen. Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostojaAloitan aikajärjestyksessä. Ensimmäinen kirjani oli Roolipelaaminen, alaotsikkona Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja. Kirja pohjautuu lisensiaattityöhöni, mutta ei ole ko. työ muokattuna, vaan kokonan uusi teos, jossa lisuri on kyllä keskeinen lähde. Kirja ilmestyi Nuorisotutkimusseuran kautta Nuorisotutkimusverkoston julkaisuna vuonna 2009. Kirjan kansikuvana on minun ottamani valokuva, joka on otettu roolipelitapahtuma Ropeconissa.

Nuorisotutkimusseura oli tuolloin mukana kirjamessuilla Turussa, joten minunkin kirjalle järjestettiin esittelytilaisuus. Mike Pohjola haastatteli minua, yleisöä ei ollut tungokseen saakka, mutta jonkun verran kuitenkin. Minusta ja kirjastani tehtiin koko sivun juttu Turun Sanomiin ja muutamat muutkin julkaisut kirjoittivat aiheesta jotain. Myöhemmin olin mm. paikallisessa radiossa asiantuntijahaastateltavana.

Minulle ehdoteltiin myöhemmin eräässää konferenssissa, että olisi hyvä, jos kirjani olisi saatavilla myös englanniksi. Ajatus oli kiva, mutta minun olisi pitänyt ensin itse käännättää kirja. Tuotto-odotus olisi ollut sellainen, että tuskin olisin saanut edes käännätyskuluja takaisin. Mainetta ja kunniaa olisi ehkä tullut, mutta minulla ei ollut siitä varaa maksaa, joten asia jäi.


maanantai 20. elokuuta 2018

tappavaa rakkautta


Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774.) Ensimmäinen suomennos Volter Kilpi. Otava, 1904. Suom. Markku Mannila, 1992.


Lotte on maailman ihanin nainen ja nuori Werther ihastuu häneen yhä enemmän, vaikka tietää, että Lotte on kihlautumassa Albertin kanssa. Werther pysyy Loten ja Albertin tuttavuudessa rakkaudesta riutuen. Lotte on nauttinut Wertherin henkevästä seurasta, mutta lopulta hänkin sanoo, ettei hän missään tapauksessa voi tarjota Wertherille muuta kuin ystävyyttä ja sääliä. Werther kirjoittaa pitkän jäähyväiskirjeen Lotelle, pyytää Albertilta lainaksi pistooleja ja ampuu itsensä. 
Kirja on kirjoitettu pääosin Wertherin kirjoittamien kirjeiden muotoon.
Tämänkin olen joskus kauan sitten lukenut. Muistelin, ettei Lotte olisi ollut aivan tämän mielettömän rakkauden arvoinen, mutta kyllähän hän olikin mitä hurmaavin ja rakastettavin nainen.