lauantai 30. kesäkuuta 2018

Soturin tie

kuva: Ikimaa - Soturin tieKimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie. Otava, 2018. 



Soturin tie on fantasiatrilogian avausosa. 



Maailman pohjoisimmassa kolkassa Oliverin äiti on kadonnut. Äiti on tullut yhteisön ulkopuolelta, eikä juuri kukaan halua auttaa etsimisessä. Oliverin jakamat laputkin häviävät ilmoitustauluilta roskiin. Oliver on nähnyt unessa karhun, jollaista ei enää pitäisi olla olemassakaan, ja kun hän näkee karhun valveilla, se lupaa viedä Oliverin hänen oikeaan kotimaahansa.


Metsänvartijan tytär Kalla opiskelee soturikoulussa. Hänen on oltava kurssinsa paras, että hän saisi valita tulevan elämäntehtävänsä. Hänestä täytyy tulla metsänvartija, jotta hän voi pelastaa susien lauman, sillä vanhoista klaaneista vain susien klaani on jäljellä. 

Soturin tien keskeisenä teemana on ihmisen ja luonnon yhteys, mikä on myös tärkeä osa kirjan fantasiaa. Jään kiinnostuneena odottamaan sarjan seuraavaa osaa.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

taikuutta entisajan Helsingissä

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras. WSOY, 2018.
Taikuri ja taskuvaras

Mina on menettänyt vanhempansa ja kotinsa. Hän joutuu hankkimaan elantonsa varastelemalla ja yöpymään vanhassa vajassa kaupungin laidalla. Tom puolestaan on taikuri ja keksijä, joka rakentaa ihmeellisiä koneita. 

Kiinnostavan ja jännittävän juonen lisäksi kirja tarjoaa monenlaista pohdittavaa. Tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Helsinkiin, mikä on virkistävä ja kiinnostava poikkeus monenkirjavissa fantasiamaailmoissa.  
Taikuri ja taskuvaras aloittaa trilogian, jonka toinen osa, Huijarin oppipoika, ilmestyy ensi vuonna.

Kirja-arvio iulmestyy Onnimannissa 3/2018.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Arkiesineiden historiaa

Kuka keksi haarukan
Tarja Tuulikki Laaksonen: Kuka keksi haarukan? Arkiesineiden ihmeellinen historia. Minerva, 2017.

Kulttuurihistoriasta vuonna 2012 väitellyt Tarja Tuulikki Laaksonen tarkastelee tietokirjassaan Kuka keksi haarukan? lähes joka kotiin kuuluvia arkisia esineitä, niiden taustaa ja historiaa. Kirja on jaettu kolmeen osaan, jotka ovat nimeltään ”Huonetila oman aikakautensa peilinä”, "Jokapäiväisiä kohtaamisia”  ja   ”Ylimyksellisestä eleganssista arjen tarpeeseen”.
 Esipuheessaan Laaksonen kertoo halunneensa osoittaa, miten paljon historiaa koti pitää sisällään. Hän on kerännyt tarkasteluun varsin laajan valikoiman arjen esineitä ja asioita.  Kirjassa käsitellään niin ruokailuvälineitä, astioita ja huonekaluja kuin ovikelloa, pöylynimuria, pitsejä ja kahviakin. Lyhyet tekstit kustakin aiheesta houkuttelevat lukemaan, vaikka eivät aina kovin syvälle menneisyyden saloihin johdatakaan. Kirja on runsaasti kuvitettu, mikä tuo oman viehätyksensä kirjan selailemiseen.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

entisajan puutarhoja

Teija Alanko: Malva ja mulperi. SKS, 2018.



Malva ja mulperi


Kasviarkeologi ja -biologi Teija Alanko esittelee kirjassaan kotimaisia puutarhoja ja niiden kasveja 1400-luvulta lähtien ja kertoo hiukan myös Suomen alueella kasvatetuista kasveista sitäkin aikaisimmilta ajoilta. Vanhimmat esitellyt puutarhat ovat Naantalin luostarin, Kuusiston piispanlinnan ja Turun linnan puutarhat.
Turun linnassa on aikojen kuluessa ollut useita puutarhoja. Vuonna 1463 asiakirjoissa kerrotaan pidetyn kuningas Kristian ensimmäisen johtama tilaisuus ”kaalitarhassa”, mikä tarkoittanee oikeaa puutarhaa eikä hyötykasvimaata. Keskiajalla linnan puutarhoissa kasvoi ainakin hullukaalia, nokkosta, rautanokkosta, vadelmaa, ahomansikkaa ja humalaa, joita kaikkia on käytetty myös lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kasvijäänteistä on löytynyt myös mm. viikunaa, kirsikkaa ja viinirypälettä.
Muita vanhoja puutarhoja ovat apteekkien yrttimaat, tutkijoiden puutarhat sekä kartanoiden, pappiloiden ja kaupunkitonttien puutarhat. Plantaasi-nimitystä ei juuri kotimaisista viljelymaista nykyään käytetä, 1700-luvulla Helsingissäkin oli mm. tupakkaplantaaseja. 
Vanhoista, jo ajat sitten hävinneistä puutarhoista on saatu tietoja toisaalta säilyneistä asiakirjoista, toisaalta arkeologisten kasvijäännelöytöjen avulla. Vanhoissa teksteissä kasvien nimet vaihtelevat, koska tieteellisten nimien järjestelmää ei vielä ollut, eikä aina voida tietää, toteutuivatko esimerkiksi kirjeissä kerrotut suunnitelmat. Kasvien jäänteistä taas voidaan nykyteknologialla usein tehdä tarkka lajimääritys.
Puutarhojen lisäksi Alanko esittelee ihan erikseen runsaasti vanhoja puutarhakasveja. Otsikossa mainittu mulperi on puu, jonka lehdet ovat silkkiäisperhosen toukan tärkeintä ravintoa. Mulperia on kasvatettu silkintuotantoa varten myös eteläisessä Suomessa 1700-luvulla kasvihuoneissa, jotkut lajit selvisivät myös ulkona puutarhoissa. Kirjan lopussa on lähteiden lisäksi hyödylliset kasvi- ja henkilöhakemistot. Runsaasti kuvitettu kirja on ulkoasultaan erittäin kaunis ja suorastaan houkuttelee selailemaan. 

Avostelu on julkaistu: Pirta 2/2018, 32.