keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Taikuuden maailmassa

Diana Wynne Jones: Taikuuden taakka. (The Pinhoe Egg, 2006.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 3. WSOY, 2011.
Diana Wynne Jones: Kohtalon koukkuja. (Conrad's Fate, 2005.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 4. WSOY, 2012.


Diana Wynne Jones (1934-2011) kuuluu suosikkikirjailijoihini. Ilahduin huomatessani, että "Chrestomancin maailmoja" on suomennettu lisää. Luin nämä molemmat heti niiden ilmestyttyä, mutta nyt näin ne taas kirjastossa ja halusin lukea uudelleen. Lukukokemus oli edelleen mainio.

Chrestomancin tehtävänä on Diana Wynne Jonesin luomassa maailmassa valvoa taikuuden käyttöä. Tällaisen valvojan on itsekin oltava taikakyvyiltään poikkeuksellisen voimakas. Lisäksi Chrestomancilla on yhdeksän henkeä. Tämä johtuu siitä, että rinnakkaismaailmoja on yhdeksän, ja jokaisessa elävät "samat" henkilöt, paitsi joissakin tapauksissa, joissa muiden maailmojen vastineet ovat jääneet syntymättä ja yksi saanut kaikkien henget.

Taikuuden taakassa Noidan veljestä tuttu Kissa Chant on edelleen lapsi ja koulutettavana Chrestomancin linnassa. Lähikylässä tapahtuu kaikenlaista outoa, vanha Muori sekoaa, metsät tuntuvat kummallisilta ja Kissan saamasta munasta kuoriutuu oikea aarnikotka. Mukana on hienosti monenlaista arkista taikuutta sekä suurta taikuutta, joka vaikuttaa enemmän tai vähemmän jokaisen elämään.

Kohtalon koukkujen päähenkilö Conrad haluaisi jatkaa koulunkäyntiä, mutta hän joutuu menemään palvelukseen paikalliseen kartanoon. Tämä johtuu siitä, että hänellä on rasituksenaan poikkeuksellisen paha karma. Alfred-enon tietojen mukaan Conradin karman aiheuttaja asuu kartanossa ja Conradin pitää tappaa tämä vapautuakseen kirouksesta - muuten Conrad itse kohtaa kuoleman vielä ennen vuoden loppua. Kartanossa ei kaikki ole aivan kunnossa eikä oikein mikään ole sitä, miltä se näyttää...
Chrestomancia tarvitaan täälläkin.

Diana Wynne Jones kuvaa mainiosti maailmoja, joissa taikuus on normaalia, tavallista, hyödyllistä ja koukuttavaa. Jonesin henkilöt eivät läheskään aina ole yksioikoisen hyviä tai pahoja. Pahimmat konnat ovat kuitenkin ahneita ja itsekkäitä eivätkä piittaa muista. Fantasiaa parhaimmillaan!
  Taikuuden taakka                     

lauantai 26. syyskuuta 2015

Odininlapsi



Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoitetuksi tänne, on ollut monenlaista muuta kirjoittamista (ja on edelleenkin, kalmanlinjoja pukkaa). Muutama sana kuitenkin.

Siri Pettersen: Odininlapsi. Suom. Eeva-liisa Nyqvist. Jalava, 2015. 


Siri Pettersen kävi Suomessa juhlistamassa Korpinkehät-trilogian ensimmäisen osan suomennoksen ilmestymistä. Hän esiintyi pääkaupunkiseudulla useassakin paikassa, mutta minä osallistuin vain varsinaiseen kirjan julkistustilaisuuteen.

Julkistustilaisuus oli sellainen aika perinteinen: tarjoilua, kirjailija kertoi kirjastaan, sai tehdä kysymyksiä ja sitten haastatella ihan erikseen. Minulla oli se etu, että olin saanut kirjan jo etukäteen ja olin myös lukenut sen. Plussana tietysti, että pidin kirjasta, olisi ehkä ollut harmillista osallistua, jos kirja olisi ollut pettymys.

OdininlapsiKirjan ja koko sarjan kannet ovat kirjailijan itsensä suunnittelemat, hän on ammatiltaan graafinen suunnittelija. Hän sanoi, että ennen kirjan ilmestymistä hän olisi ollut valmis tarvittaessa tekemään kompromisseja sisällön suhteen, mutta ei kansien.

Kannet, varsinkin tämän ensimmäisen katkaistu häntä, on herättänyt sekä ihastusta että inhoa. Mutta erottuhan tämä kansi edukseen monista sellaisista fantasiakirjoista, joiden kannet ovat täynnä genreen kuuluvaa rekvisiittaa.

Kirjan sisällöstä sen verran, että tapahtumat sijoittuvat paikkaan, jota asuttavat ihmisenmuotoiset hännälliset olennot, jotka eivät ole ihmisiä. Päähenkilö Hirka on peräisin toisesta maailmasta, hänellä ei ole häntää eikä yhteyttä Mahtiin, eräänlaiseen taikuuteen. Hän joutuu pakenemaan henkensä edestä eikä aina tiedä, kuka on ystävä, kuka vihollinen. Hirkan elämään sekoittuvat poliittiset kuviot, joku pyrkii valtaan, toinen säilyttämään valtansa, kolmas on valmis luopumaan vallastaan totuuden hyväksi.

Pidin siis tästä kirjasta. Trilogian kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät ensi vuonna, toinen keväällä, toinen syksyllä. Ehkä nyt juuri ja juuri jaksan odottaa...



Kuvassa suomentaja Eeva-Liisa Nyqvist ja Siri Pettersen.