tiistai 29. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, yhä

http://skskirjat.pikakirjakauppa.fi/image.php?id=9789522227416&size=noresizeM. A. Castrén: Luentoja suomalaisesta mytologiasta. Suom. ja toim. Joonas Ahola. SKS, 2016.

Tällaisen kirjan ostin ihan mielenkiinnosta ja voi siinä jotain hyödyllistäkin olla. 

Kirjassa on Joonas Aholan ja Karina Lukinin laaja esipuhe sekä Castrénin luennot erilaisista jumaluuksista, henkiolennoista, luonnonkohteista ja sankareista. Lopussa on vielä toimituksellisia huomautuksia sekä asiasana- henkilö- ja paikannimihakemistot.

Kuittaan nyt tällä lukuhaasteen loppuun, vaikka en kirjoita kirjasta arviota.

Joulukuun ensimmäisenä lähden kolmeksi viikoksi Japaniin (taitaa olla jo viides kerta). Jotain sielläkin tulee lueskeltua, mutta enemmän keskityn nauttimaan matkasta. Saatanpa tänne blogiinkin jotain matkalta laittaa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, pari dekkaria



Arvoin viikonloppulukemiseksi hyllystäni kaksi Agatha Christien dekkaria, Murha Mesopotamiassa (1939/1957) ja Kortit pöydällä (1936/1939). Molemmat siis kirjailijan 1930-luvun tuotantoa.
Kuvahaun tulos haulle kortit pöydällä
Medium
Murha Mesopotamiassa
Arkeologisilla kaivauksilla pääarkeologin hurmaava vaimo surmataan. Syyllisen on pakko olla joku kaivauksilla työskentelevistä, mutta kuka?

Kortit pöydällä
 Herra Shaitana kutsuu Hercule Poirotin ja kolme muuta rikostentutkijaa ilalliselle vihjaten Porotille, että neljä muuta illallisvierasta ovat kukin tehneet täydellisen murhan, tappaneet jäämättä kiinni. Illan aikana Shaitana murhataan, ja syyllisen on pakko olla joku noista neljästä vieraasta.

Olen lukenut kaikki Christieni moneen kertaan, mutta hämmästyin, kun en kummankaan kirjan kohdalla muistanut heti, kuka oli syyllinen ja miksi.
Sen sijaan muistin ja totesin uudelleen molemmissa kertomuksissa, että Christielle oikeita ihmisiä olivat vain valkoiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Aikansa ajattelutapoja... 

lauantai 26. marraskuuta 2016

lukuhaaste edelleen

Taas on yksi lukuhaastekirja luettu loppuun. Luen nyt taas yhden tai kaksi "välipalakirjaa". Arvoin  kirjahyllystä pari vanhaa dekkaria, jotka luen nyt viikonloppuna, sitten ehkä vielä jotain muuta.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Katajala

Jussi Katajala: Leonardon rasia. Osuuskumma, 2013. 257 sivua.

Tämä lukuhaaste-kirja sisältää kaksitoista historiallista novellia, järjestettynä aikajärjestykseen esihistoriasta nykyaikaan. Kokoelman ensimmäinen novelli, "Taivaalta pudonnut" sijoittuu hyvin kaukaiseen menneisyyteen huolimatta siitä, että päähenkilö lentää avaruusaluksessa.

Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita
Novellit "Nereidien laulu", "Katarsis" ja "Fineuksen valinta" sijoittuvat suunnilleen antiikin aikaan ja maailmaan. Vedenalaiset maailmat, elävät jumalat ja oudot hirviöt ovat todellisia, ne ovat hämmästyttäviä mutta eivät epäiltäviä asioita. 

"Koston musta laiva" ja "Kultanaamioinen jumala" kertovat viikinkitarinoita. Lukija tuntee melkein fyysisesti siirtyneensä toiseen maailmaan edellisten novellien jälkeen.

Sekä antiikin että viikinkien mailmaan sijoitetut tarinat sopisivat hyvin ko. aikakausilta säilyneiden "aitojen" tarinoiden joukkoon aihepiireiltään, henkilömaailmaltaan ja kerronnaltaan. Rakkaus, ahneus, petos ja kosto ovat ikuisia aiheita.

"Wilhelm Lyypekkiläisen kuolema" -novellin muistan lukeneeni joskus aikaisemmin ja pitäneeni kovasti, ja sama koskee kokoelman niminovellia "Leonardon rasia". Molemmat novellit kestävät kyllä useammankin lukukerran.

Novelli "Noitanaisen älä anna elää" kertoo nimensä mukaisesti noitavainojen ajasta. Seuraava novelli, "Lemminkäisen kuolema" sijoittuu Suomen itsenäistymisen alkuvuosiin, jolloin punaisten ja valkoisten teot ovat vielä tuoreessa muistissa.

"Äänetön saari" sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Kirjan viimeinen novelli, "Asturias (Leyenda)" liikkuu kahdessa aikatasossa, myös nykyajassa.

Ihailen kirjoittajan taitoa luoda kuhunkin novelliin sopivan aikakauden/tarinatyypin tyyliä ja tunnelmaa. Kokoelman parasta novellia on mahdoton nimetä, pidin kaikista.

Novelleistä osa on julkaistu muualla, itsekin muistan lukeneeni muutaman näistä aikaisemmin. Minulla oli mielikuva kiinnostavista ja hyvinkirjoitetuista teksteistä, ja luultavasti juuri siksi poiminkin tämän Osuuskumman myyntipöydältä kirjamessuilla.





perjantai 18. marraskuuta 2016

Lukuhaaste jatkuu

Sitten tulivatkin jo luetuksi ne kirjat, jotka lukuhaasteen alkuosaan suunnittelin. Koska ajatuksenani oli lukea lukuhaasteessa nimenomaan kotimaista (vaikka pari käännöskirjaa tuohon iskikin väliin), taidan ottaa seuraavaksi hyllystä Jussi Katajalan Leonardon rasian. Osuuskumman julkaisema kirja on vuodelta 2013 ja siinä on sivuja 257.

Toimin tässä samoin kuin edellisissä Lukuhaaste-kirjoissa: luen pätkän kerrallaan ja kirjoitan muutaman sanan muistiin joka novellista, mutta julkaisen tekstin vasta sitten, kun koko kirja on luettu.

torstai 17. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Teräskoura 2

Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.


Kirjoitin jo aikaisemmin tämän kokoelman alkuosasta, tässä on siis loppupuoli, seitsemän viimeistä novellia. Jaoin kirjan käsittelyn kahteen osaan, että tunnisteosaan saan kaikkien kirjoittajien nimet - listaan joka novellista ainakin nimen ja aiheen. 


Mia Myllymäen novellissa "Miljoonan diili" joku on valmis maksamaan runsaskätisesti haluamastaan, mutta on tilanteita, joissa runsaskaan raha ei ole riittävästi.

Novellissa "Kolmannessa kerroksessa" Niina Räsänen kirjoittaa Joakimista, joka on aina ollut kiinnostunut kaikesta okkulttiseen viittavasta. Kummallisia asioita alkaa tapahtua, kun hän saa haltuunsa oudon kirjan.

Maarit Leijon käsittelee tatuointiaihetta novellissa "Ihon taju". Stepanin koodeksia käsittelevässä kirjassa osa novellin yllätysmomentista menetetään, mutta tarina kantaa silti loppuun saakka.

Liisa Nurron novellissa "Srebrenican hopeakellot" äiti haluaa pelastaa poikansa, vaikka hän ei oikein itsekään tiedä, mitä vastaan taistelee. Isoäidin apu on tarpeen, mutta riittääkö sekään...

9789527021576Saara Henriksson kertoo novellissaan "Unkarilainen veljeskunta" Jánosista, joka tutkii haluttomasti arkistossa vanhoja kirjoja toivoen saavansa väitöskirjan vaivattomasti valmiiksi. Hän löytää jotain, mikä pakottaa hänet etsimään lisää, eikä enää ole väitöskirjastakaan niin väliä.

Aki Hammarén vie lukijat Intiaan novellissaan "Kiveen kirjoitettu". Mihin monikätinen jumalatar paremmin voisikaan viitata kuin jumalatar Kaliin. Mutta oudon tarinan alkulähteiden etsimisessä on omat vaaransa.

Kokoelman novelleissta viimeinen on Katri Alatalon "Kronikoitsija Mooermomkin viimeinen viesti". Kuka tai mikä kronikoitsitsija on, sitä emme tiedä, mutta hän kuvaa, mitä jumalten lähettämä kirja saa aikaan.

Kokoelman päättää Juha Jyrkäs runomuotoon kirjoitetulla  tekstillään "Iso hevonen".

Teräskoura osoittaa, että Necronomiconin tai Stepanin koodeksin tapaisessa kirjassa on vielä paljon hyödynnettävää.  Tosin mystinen kirja koko antologian läpäisemänä teemana on myös hiukan rasittava, kun lukija tietää jo ensimmäisestä viittauksesta, että tuo ohimennenkin mainittu kirja on se, joka tulee pian tuottamaan hulluutta ja kummia näkyjä. Novellit myös syövät toistensa tehoa, vaikka monissa on hienoja oivalluksia. Henkilöhahmoista mieleen jäi Nurron novellin isoäiti.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Teräskoura 1

Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.

9789527021576Etukäteen tiesin, että Stepanin koodeksi on jonkinlainen kotimainen vastine Lovecraftin Necronomiconille, joten tartun kirjaan erittäin kiinnostuneena. Jaoin kirjan käsittelyn kahteen osaan, että saan blogin tunnisteosaan kaikkien kirjoittajien nimet - listaan joka novellista ainakin nimen ja aiheen.

Kirjan ensimmäinen novelli on Joonas Riekkolan "Joka metsään huutaa". Outo nainen on palkannut palkkasoturiryhmän etsimään kummallista petoa, josta ei tiedetä edes nimeä. Miehet alkavat olla jo valmiita kääntymään paluumatkalle, ennenkuin peto viimein kohdataan. 

Artemis Kelosaari ravistelee hiukan historiaa novellissaan "Teräskoura". Tarinan pääosissa ovat Torsten Stålhandske ja erikoinen, hopeakantinen kirja. Kirottu kirja aiheuttaa jotain, jota ihmismieli ei pysty tajuamaan. Muistan tämän novellin, kun taas seuraavan kerran käyn Turun tuomiokirkossa...


Eero Korpisen novelli on nimeltään "Viimeinen sivu". Majatalossa yöpyvä kulkija on saanut vahingossa haltuunsa tekstejä, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Novelli etenee vahvasti H. P. Lovecraftin hengessä.

Tatuointiliikkeen pitäjä tapaa baarissa vanhan miehen, joka kertoo itsekin tehneensä tatuointeja aikanaan. Mies kertoo oudon tarinan entisiltä ajoilta. Kiinnostava novelli on Kaisa Rannan "Hopeaa, mustetta".

Henna Sinisalon novellissa "Kirjankantaja" siirrytään Pohjois-Koreaan, jossa ihmismiehen ja luolan villin asukkaan välille on solmittu sopimus. Mutta pitääkö sopimus ja voiko hyvin suurista asioista ylipäänsä tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia?

Matias Luukkanen johdattaa lukijansa Vatikaanin arkistoihin novellissa "Jumalan suuremmaksi kunniaksi". Salaisten arkistojen kätköissä voi olla sellaista, minkä ehkä pitäisikin jäädä salatuksi.


Viina ja oudot tekstit eivät todellakaan sovi yhteen, sen osoittaa Reetta Saarimäki novellissaan "Stepanin delirium". Vääjäämätön lopputulos paljastetaan jo ensimmäisessä kappaleessa.

Teräskouran ensimmäinen puolikas on nyt luettu. Kaikissa novelleissa Stepanin koodeksi on vahvasti esillä, vaikka kirjan nimeä ei aina mainita ja usein onkin kysymyksessä vain muutama sivu. Tekstien (ja kuvien) voima on kuitenkin mahtava. Novellit ovat tyyliltään erilaisia, mikä osaltaan pitää yllä lukijan kiinnostusta. Tähän saakka erittäin tyydyttävä lukukokemus, loppuosan käsittelen sitten erikseen.





sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, välipala

Harry Potter ja kirottu lapsi J. K. Rowling, Jack Thorne, John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi. Suom. Jaana Kapari-Jatta. Tammi, 2016.

Tämän luin pikku välipalana, kun sen käsiini sain. Kysymyksessä on näytelmä, ja monin paikoin jäin miettimään, miten erilaiset tekstissä mainitut taikaefekstit näyttämöllä toteutetaan.

Teksti on vahvasti suunnattu Harry Potter -faneille, jotka tuntevat hyvin kirjasarjan henkilöt ja tapahtumat. Luullakseni teksti aukeaa myös sellaiselle lukijalle, joka ei kovin hyvin tunne Harry Potteria, mutta on kuitenkin selvillä muutamista perusasioista. Tosifanit löytävätkin sitten aivan jatkuvasti viittauksia kirjasarjaan.

Ihan mukava kirja ja kiva lukukokemus tämä oli. Kyllä Potter-maailma on aina mielenkiintoinen. Harry Potter -sarja ei kuitenkaan loppujen lopuksi olisi menettänyt kovin paljoa, vaikka tämä olisi jäänyt julkaisemattakin.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, välikommentti

Täytynee tässä välillä lukea tuo uusin Harry Potter, vaikka lukuhaastenovelleja on vielä jäljellä... Itse asiassa salavihkaa tuossa päivällä jo luinkin puolet kirjasta.

torstai 10. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Nupponen

9789526642208_Joen_jumalaAnni Nupponen: Joen jumala. Novellikokoelma. Osuuskumma, 2014. Sivuja 183.

Kokoelman aloittaa scifinovelli "Neiti Novakin tapaus", jossa tulevaisuuden yksityisetsivä saa toimeksiannon. Toisenlaisen maailman kuvaus on mielenkiintoista ja onnistunutta.

"Vihreästä sylistä" sijoittuu myös tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat vähentyneet ja teknologia hukassa. Hieno tulevaisuuden maailman kuvaus!

Novellissa "Kirjaimet lumessa" pariskunta elää toisella planeetalla, karuissa oloissa. Joskus tulevaisuudessa planeetta voi olla mahdollinen ihmisten asumukseksi, mutta vielä nyt tarvitaan hengityssuojaimet ja muuta suojavarusteet. Kaikesta huolimatta uusi maailma voi olla kaunis...

Ihminen on vaarallinen olento sille, joka ei ole enää ihminen. Silti voi löytyä jotain, joka herättää halun elää. "Pahempi unia".

Novelli "Maailman pienin" kertoo hyvin pienen tulosta hyvin suureksi. Mikä silloin muuttuu?

Novellissa "Punainen nainen, vihreä nainen" toistuu ikuinen taistelu, joka on käytävä, halusi tai ei. Novelli on julkaistu aikaisemmin, Satyyri 2/2009.

Kokoelman niminovelli "Joen jumala" sijoittuu nykymaailman tapaiseen maailmaan. Päähenkilö Milka tuntee luonnon jumaluudet, vaikka niihin eivät muut uskokaan. Hieno, häiritsevä novelli. Julkaistu aikaisemmin, Satyyri 1/2010.

Novelli "Ivianin rannat" siirtää kerronnan fantasiamaailmaan. Elenna on yksi maalaiskylän kutojan monista isättömistä lapsista. Hän on kuitenkin erilainen kuin muut. Kylän vanhat tarinat eivät saa häntä pelkäämään, ja hän lähtee kylästä mieluummin kuin solmii tarkoituksettoman avioliiton.
 
Kokoelman viimeinen novelli "Marha" on myös julkaistu aikaisemmin (Portti 1/2008). Marhan äiti on ollut kylään sopimaton, villi nainen. Isä laittaa tyttärensä ruumiinpesijän oppiin, jossa hän uskoo tytön olevan turvassa viettelyksiltä. Vuosia myöhemmin, isän sekä ruumiinpesijämestarin jo kuoltua, Marha lähteen kylästä kuninkaan kaupunkiin. Sielläkin hän pesee ruumiita, jopa kuninkaan.

Nupposen Joen jumala -kokoelmaa lukiessa tulee helposti lukeneeksi vielä yhden novellin ja vielä yhden, kunnes koko kirja on luettu. Pidin aika tavalla kahdesta viimeisestä novellista, joiden päähenkilönä voisi melkein olla sama henkilö eri ajassa ja paikassa. Kolmen ensimmäisen novellin tulevaisuuden maailman kuvaukset ovat erityisen vaikuttavia. Tunnelmaa löytyy joka novellista. 

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, yhden illan sivuhyppy

Loppusoinnun kaiku kalmistossaAlan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Suom. Maija Heikinheimo. Bazar, 2016.

Kirjastoss käydessäni ei oikeastaan ollut tarkoitus lainata yhtään kirjaa, ainoastaan palauttaa muutama. Silmiin sattui kuitenkin uusi Flavia de Luce -kirja, joten pitihän se napata näppeihin.

Flavian kotikylän kirkossa on pyhimyksen hauta, joka aiotaan avata 500 vuoden jälkeen. Flavia haluaa olla paikalla, ja näin hän on ensimmäinen, joka löytää murhatun miehen. Flavia etsii tarmokkaasti ratkaisua ja on itsekin jo vaarassa. Lisäksi ongelmia aiheuttavat perheen taloushuolet ja pelko kotikartanon joutumisesta myyntiin.

Viihdyttävä tarina, nopeasti luettu.

Tämä oli nyt tällainen ylimääräinen välipala lukuhaasteessa, yhden illan juttu.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Auervaara

Harri Raitis ja Boris Hurtta: Auervaara on karannut. Enostone kustannus, 2016. Sivuja 229.

hurttaraitis_etukansi_facebook
Auervaara henkilönä ja ilmiönä on kiinnostanut minua kauan, joten mielenkiinnosta ostin tämän kirjan suoraan tekijöltä.

Turkulainen kansanedustaja on murhattu brutaalisti. Saman talon asukas on nähnyt miehen juoksevan ulos talosta. Tuntomerkikit sopivat Ruben Oskar Auervaaraan, jonka lähettämiä kirjeitä löytyy kansanedustajan asunnosta. Auervaara on turkulaisen poliisin tuttu, eikä raaka murhu tuntuisi sopivan Auervaaraan, mutta yhteys on olemassa ja Auervaara on juuri karannut vankilasta.

Kirja sijoittuu sotienjälkeiseen Suomeen, miljöö- ja historiakuvaukset ovat kohdallaan ja herkullista luettavaa.

Romaanissa kulkee monta linjaa, jotka limittyvät toisiinsa ja yhdistyvät lopussa. Auervaaran pakomatka on niistä vain yksi, tosin ehkä mielenkiintoisin. Mukana on poliittista toimintaa, johon yritetään suunnitelmallisesti vaikuttaa "ulkomaiselta taholta", ja tähän liittyy eräs vaarallinen, Auervaaran näköinen mies... Poliisitutkimukset ja sanomalehtireportterin omat tutkimukset johtavat välillä pieniin ristiriitoihin, vaikka tavoite on sama. Romantiikkaakin on tarinassa mukana.

Pidin tästä kirjasta. Kirja tuntuu tapahtuma-aikansa lisäksi kerronnaltaan mukavalla tavalla vanhanaikaiselta, mutta kuitenkin koskettaa myös nykylukijaa.