Dekkareita Helsingistä 2

Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja. Otava, 2007. (ensimmäinen painos 2006.)

Joel Itälä oli kiltti mies, ehkä vähän liiankin kiltti ja mukavuudenhaluinen, arvelee hänen leskensä Merja. Hän ei oikein osaa surra, kun puolisoiden suhde ei ollut kuumaa lempeä vaan paremminkin kaveriavioliitto.

Merjalla oli pieni syrjähyppy juuri ennen puolison yllättävää kuolemaa, mutta ei kaipaa kyseisen miehen yhteydenottoja. Sen sijaan hän kiinnostuu remonttiapua tarjoavasta komeasta nuoresta miehestä.

Ennen puolison hautajaisia lehteen ilmestyy tämän kuolinilmoitus, jonkun muun laittama, allekirjoituksella "Rakkaasi".

Siinä lähtökohtia tapahtumille. Jälleen eletään arkea, välillä hyvää, välillä ongelmallista yli kirjan puoliväliin ennenkuin mitään kauheaa tapahtuu.

Mukava ja viihdyttävä iltalukeminen. Ruokaohjeita ei tässä kirjassa ole eikä kokata muutenkaan kovin yksityiskohtaisesti.

Dekkareita Helsingistä 1

Tilasin itselleni kierrätettynä erään kirjan, joka minulta puuttui, ja ostin samalla edullisesti muutamia kotimaisia dekkareita, joita esittelen täällä sitä mukaa, kun tulee luetuksi. Ko. dekkarit sijoittuvat kaikki nykypäivän Helsinkiin.


Outi Pakkanen: Talvimies. Pokkari. Otava, 2008. (Alkuperäinen 2007.)



Olen uskoakseni lukenut joskus (kauan sitten) joitakin Outi Pakkasen dekkareita, mutta en kyllä muista mitä. En näinollen osaa myöskään sanoa, onko tämä tyypillinen Pakkas-dekkari vai ei.

Kirjan alkupuoli olisi voinut olla viihteellistä romantiikkaa. Nykypäivän Helsinkiä, kiinnostavia henkilöitä, arkista elämää, ei ihan idylliä, mutta ei mitään kurjisteluakaan.

Murha tapahtuu vasta kirjan puolivälissä. Juoni ei oikeastaan johdattele odottamaan tätä murhaa, mutta ehkä siihen on viitteitä, kun katselee taaksepäin. Joitakin juonenkäänteitä arvasin, mutta murhaajaa ja motiivia en. Mietin, oliko chattailu kymmenen vuotta sitten jotain niin modernia, että sen oli ajateltu antavan juoneen lisäarvoa, ehkä aikanaan on näin ollut. Nyt, monet vastaavat lukeneena se tuntui (lähes) pelkästään tylsältä.

Mielikseenhän tämän kirjan kuitenkin luki, murhasta huolimatta kirja oli leppoisa ja hauskakin. Yksityiskohtainen ruoanlaitto ja loppuosan reseptit ovat takakannen mukaan mukana lukijoiden toivomuksesta. Kun en itse ole gourmet-kokkaaja, minusta tekstissä olevat ruoanvalmistusselostukset olivat turhia tapahtumien ja tunnelman pysäyttäjiä, mutta luultavasti fanit pitävät juuri tästä.