perjantai 29. tammikuuta 2016

Rahasta ja rakkaudesta

Taru Väyrynen: Ei millään pahalla. E-kirja.

Taru Väyrynen on laittanut tuotantonsa nettiin ilmaiseksi luettavaksi e-kirjoina. Vuorileijonan varjo -sarjan ja muutamia muitakin olen aikaisemmin lukenut, tämä oli uusi tuttavuus.

Melko iäkäs (en muista, mainittiinko ikää) kirjailija Arvi asuu suuressa asunnossa hyvällä paikalla keskustassa. Asunnossa asuu myös Harri, joka tuli aluksi paikalle haastattelemaan kirjailijaa gradua varten, mutta jäikin asumaan. Asunnossa on tilaa ja Arvi on yksinäinen puolison Laurin kuoltua tapaturmaisesti joitakin vuosia sitten. Arvi toimii myös avokätisenä mesenaattina Tuukalle, nuorelle kirjailijanalulle, jonka kanssa hänellä oli aikanaan suhdekin. Nykyään Tuukka on naimisissa naisen kanssa ja hänellä on myös lapsi. Harri ja Tuukka eivät voi sietää toisiaan, molemmat pitävät toista hyväksikäyttäjänä ja siipeilijänä. Tilannetta sekoittaa vielä Hanna, joka ilmestyy paikalle kertoen olevansa Arvin tytär, aikaisemmin tuntematon nuoruudenhairahdus.

Tuukka ja Harri ovat hyötyneet taloudellisesti varakkaasta Arvista, Harri on asunut ilmaiseksi ja saanut silloin tällöin rahaa erilaisiin tarpeisiin, kuten autokouluun. Tuukalle Arvi on ostanut asunnonkin, joka on myyty näennäiskaupalla. Mutta eikö varakas mies saisi saada iloa rahoistaan lahjoittamalla niitä sille, josta pitää? Arvi pohtii, odotetaanko häneltä vain rahaa, avokätistä tukea nyt ja isoa perintöä myöhemmin.

Ehkä herkullisin tilanne kirjassa on se, kun sattumalta leviää virheellinen uutinen Arvin kuolemasta, ja paikalle ilmestyy veljentytär ottamaan pesää haltuunsa. Nainen ei ole pitänyt mitään yhteyttä Arvin kanssa, mutta rientää paikalle valvomaan etujaan.

Lopussa monet asiat selviävät, muunmuassa totuus Laurin kuolemasta. Jokaisen elämä kääntyy parempaan.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Inhorealismia koulukodista

Taru Väyrynen: Kissan kuolema. E-kirja, alkuperäinen julkaistu 1990.

Olen lukenut tämän aikanaan tavallisena kirjana, mutta nyt luin uudelleen, kun oli tarjolla e-kirjana. Muistan, että oli tunteita herättävä ensilukemalta, eikä kirjan teho ole lainkaan vähentynyt.

Nuori ylioppilas Ari on päässyt työhön koulukotiin; hän on täynnä idealistisia ajatuksia ja hyvää tarkoitusta. Todellisuus ei kuitenkaan vastaa hänen odotuksiaan. Tiukat säännöt ja rangaistukset eivät tunnu kasvattavan koulukotinuorista kunnon ihmisiä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja ehkä koulukoti työpaikkana houkuttelee nimenomaan niitä, jotka nauttivat saadessaan käyttää valtaa vähäisempiin.

Tarina on toden ja mahdollisen tuntuinen, mutta kauhistuttava. Kirjasta on tehty näytelmä ja sitä on käsittääkseni myös luetettu kouluissa. Hyvä niin. Mitään tämäntapaista ei saisi koskaan tapahtua. 

perjantai 22. tammikuuta 2016

kaikki keinot sallittuja sen oikean etsimissä

Anni Polva: Oletko sinäkin lemmensairas? Karisto, 1948.

Kirjaston ilmaiskirjahyllystä osui käteen tämä kirja, jonka omistuskirjoitus kertoo, että Liisa oli saanut kirjan joululahjaksi vuonna 1948. Kirjassa ei ole kansikuvaa.

Olen lukenut jonkun verran Anni Polvan kirjoja, sekä aikuisten että nuorten, ja olen kuvitellut tunnistavani Polvan tyylin. Tämä kirjan on kuitenkin varsinkin alkupuolella aika tavalla erilainen, jotenkin "kesäteatterimainen" tyyliltään. Kertomuksen edetessä kyllä Polvan alkaa tunnistaa.

Toimittaja Marja joutuu varsin julkisesti todistamaan miesystävänsä uskottomuutta, ja hän vakuuttaa saavansa uuden vaikka kirjeenvaihtoilmoituksella. Hän saakin ison kasan vastauksia ilmoitukseensa ja lähteen tapaamaan yhtä vastaajista. Väärinkäsityksiä, kilpailua ja rakastumista, kunnes kaikki päättyy onnellisesti.

Pidän tällaisista vanhoista kirjoista, ei niinkään tarinan vuoksi, vaan niiden esittämän ajankuvan takia. Hevosella lähdetään myllyyn, kaupunkilaistytön vilahtavia polvia paheksutaan, maalaistalon saunassa asuu iäkäs nainen, joka tekee ahkerasti työtä ruokansa ja yösijansa maksuksi. Ja tietysti haaveillaan paremmasta, rakastutaan ja etsitään sitä oikeaa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Verta ja visvaa

Clive Barker: Veren kirjat 6. Suom. Ilkka Äärelä. Jalava 1994.

Kauhukirjallisuutta, jossa pääosassa eivät ole oudot, vaaralliset olennot, vaan sairaus, visva, veri ja kuolema. Yllättäen ja pyytämättä tapahtu jotain selittämätöntä, ja lopputuloksena on kuolema. Useimmiten tuskallinen ja kauhistuttava.

Novelleissa henkilöt ovat jollakin lailla valintatilanteessa, eräänlaisessa tienhaarassa elämänsä suhteen. Valinta kuitenkin vain tapahtuu, siihen ei voi vaikuttaa eikä se ole mitään sellaista, mitä on odotettu saati toivottu.

Joskus aikoinaan nämä Veret kirjat tekivät vahvan vaikutuksen (en tosin muista, luinko kaikki osat, mutta useampia kuitenkin). Nyt lainasin kirjastosta tämän, kun osui silmiin. Novellin "Kuoleman elämä" Elena tuntui kyllä edelleen läheiseltä.






tiistai 19. tammikuuta 2016

Lovecraftin mietteitä selityksineen

 Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa

H. P. Lovecraft: Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa. Suom. Juri Nummelin. Savukeidas, 2013.

Tätä kirjaa olen kaivannut luettavakseni ja iloitsin, kun sen kirjastosta löysin. Lovecraft on melko omalaatuinen kirjoittaja, ja on ollut todella mielenkiintoista nähdä, mitä hän itse on lukenut ja mitä hän on pitänyt kiinnostavana. Tähän samaan aiheeseen liittyvät novellikokoelmat Wendigo, joka sisältää Lovecraftin ihailemien kirjailijoiden novelleja, sekä Lovecraftin lähteillä, jossa on Lovecraftin aikalaisten, ns. Lovecraftin piirin kirjoittajien kauhunovelleja.

Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa sisältää Juri Nummelinin suomentaman Lovecraftin esseen sekä siihen liittyvät suomentajan kommentit. Kommenttiosio onkin laaja, miltei samanmittainen kuin Lovecraftin essee. Taustatiedot ja nykylukijalle tuntemattomien kirjoittajien esittely kiinnittää tekstin aikaansa ja tekee kirjasta antoisan lukukokemuksen.

Luin tämän kirjan jo jokin aika sitten, mutta teksti on näköjään jäänyt luonnokseksi, julkaisematta. Korjaan tilanteen nyt. 

Jane Austenin kirjenovelleja

Jane Austen: Uskollinen ystävänne. Suom. Inkeri koskinen.  Tammi.

Kokoelma sisältää Jane Austenin varhaisia kirjenovelleja sekä Inkeri Koskisen antoisan johdannon, jossa hän kertoo kirjeromaaneista ja kirjenovellesta.

Novellit ovat kiinnostavia aikansa kuvia, vaikka niissä ei ole ihan sitä viehätystä, mitä Jane Austenin romaaneissa on. Tutustumisen arvoinen kokoelma joka tapauksessa.

Tämä kirja kuului jouluksi itselleni tilaamaani pokkaripakettiin. Teksti on jäänyt julkaisematta, korjaan nyt tilanteen.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Vaskinainen Tuonelasta


Vaskinainen
Anne Leinonen: Vaskinainen. Osuuskumma, 2015.

Mielenkiintoinen sekoitus fantasiaa ja kansanperinnettä! Tuonelassa toimivat koneet, itsensä Taivaantakojan aikanaan rakentamat. Taivaantakoja on valmistanut myös vaskisia ja hopeisia olentoja, jotka periaatteessa tekevät vain tehtävänsä ilman tunteita, haaveita tai pohdintoja. Joku kuitenkin kaipaa enemmän ja haaveilee rakkaudesta, mutta eihän se ole mahdollista. Vaskesta tehty naisennäköinen olento joutuu lähtemään Tuonelasta vieraaseen ihollisten maailmaan.

Ihmisten maailmassa on ongelma: lapsia ja eläimiä ei synny, harvat syntyneet ovat elinkelvottomia epäsikiöitä. Jotakin on pahasti vialla. Outona pidetty Niiles lähetetään kotikylästään etsimään apua tilanteeseen. Matkalla hän kohtaa Ulpukan, naisen, jolla ei ole ketään eikä paikkaa mihin palata.


Vaskinainen on kertomus etsimisestä ja kaipauksesta. Jokainen etsii jotakin: tietoa, rakkautta, sovitusta, arvostusta. Kirja on mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa; yhteydet kansanperinteeseen on limitetty hienosti fantasian kanssa ja tilaa on jätetty myös lukijan omille oivalluksille. Eija Lappalaisen laatima kansi on kerrassaan silmää miellyttävä ja tekstiin sopiva.

torstai 14. tammikuuta 2016

Eläinaiheinen kuvakirja

Pepi ja eläinpuiston Pritney


Pirjo Suvilehto (teksti), Maria Russo (kuvitus): Pepi ja eläinpuiston Pritney. N-Y-T-NYT oy, 2016. 36 sivua.

Hyväntuulinen kuvakirja Pepi-työn päivästä eläinpuistossa. Maria Russon kuvitus on eloisaa, mutta mustista ääriviivoista en oikein pitänyt. Kirjasta tulee arvio Onnimanniin. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lapsen sielu


Sielut
Markku Pääskynen: Sielut. Tammi, 2015.

Maija on kadonnut ja häntä etsitään. Aamulla tyttö lähti kouluun, mutta sinne hän ei koskaan saapunut. Vanhemmat ovat hädissään, isovanhemmat, naapurit ja tuttavat ovat hädissään.Moni kuljeskelee etsimässä, mutta kukaan ei tiedä Maijasta.

Kirjan päähenkilöitä on monta: Maijan vanhemmat Aino ja Kristian, naapurin poika Taito ja hänen kaverinsa Ilari. Pojatkin etsivät Maijaa, mutta he tekevät myös monenlaista muuta.

Markku Pääskysen Sielut oli Finlandia-ehdokkaana. Tekstissä on filosofisia ulottuvuuksia ja pohdintaa, lapsen katoaminen herättää miettimään ihmisyyttä, elämän tarkoitusta, sielua. Kirjassa etsitään Maijaa, mutta samalla myös muuta.

Kirjassa oli yksi asia, joka oli minusta hiukan epäuskottava, mutta se on niin keskeinen, etten käsittele sitä tässä enempää. 

Sain kirjan luettavakseni äidiltä, hän oli saanut sen joululahjaksi.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Sukututkimusta ja romantiikkaa

Veren perintö (Kovakantinen)Danielle Steel: Veren perintö. (Legacy, 2010.) Suom. Marja Helanen. WSOY, 2015.

38-vuotiaalla Brigettellä on mukava työpaikka, mukava miesystävä sekä rauhalliseen tahtiin etenevä kirjahanke ja tohtoriopinnot. Elämä etenee omalla painollaan ja niin on hyvä. Kun arkeologi-miesystävä kertoo innoissaan lähtevänsä useaksi vuodeksi tekemään kaivauksia Egyptiin, Brigitte häkeltyy, koska hän oli mielessään kuvitellut yhteistä tulevaisuutta - sitten joskus. Työpaikallaan Brigitte on kieltäytynyt ylennyksestä ja jäänyt toimistotehtäviin, jotka voidaan korvata tietokoneohjelmalla. Nyt hänen on pantava koko elämänsä uusiksi. Tämä on herkullinen lähtökohta romaanille; varmaan moni lukija on joskus haaveillut heittäytyvänsä johonkin aivan uuteen ja jännittävään.

Brigitten äiti on jäänyt eläkkeelle ja alkanut harrastaa sukututkimusta. Kun Brigitte käy tervehtimässä äitiään New Yorkissa, äiti pyytää apua: mormonien arkistossa olisi tietoja, mutta äiti ei osaa käyttää arkistoja, kun taas Brigittellä on tutkijakoulutus. Brigitte ei ole erityisen kiinnostunut hankkeesta, mutta suostuu auttamaan äitiään, saahan hän ainakin jotain tekemistä ja vähän uutta ajateltavaa. 

Arkistosta Brigitte saa selville kiinnostavia asioita ja lähtee jäljittämään mahdollisen sioux-esiäitinsä vaiheita uppoutuen tähän täysin. Samalla hänen oma elämänsä saa uuden suunnan.

Danielle Steel on tuottelias ja varsin taitava kirjoittaja, kyllä hänen romaaniensa parissa viihtyy. Tiedän, että olen lukenut hänen tuotantoaan aikaisemminkin, mutta kirjojen nimet ovat häipyneet mielestä. Veren perintö ei varmaankaan ole Steelen tuotannon huonoimmasta päästä; vaikka Brigitten tarina on tavanomainen ja odotuksenmukainen, Wachiwin elämän kuvaus tuo tekstiin lisämielenkiintoa. Jälkimmäistä ei toki kannata lukea autenttisena kuvauksena intiaanien elämästä.  

maanantai 4. tammikuuta 2016

Lumen taju

Lumen tajuPeter Hoeg: Lumen taju. (Froken Smillas fornemmelse for sne.) Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi.


Pikku Esajas putoaa katolta ja kuolee. Kaikki ei kuitenkaan ole niin selvää miltä näyttää. Kuusivuotiaan Esajaksen ja hänen alkoholisoituneen äitinsä naapurissa asuva Smilla Jespersen on varma, ettei pojan putoaminen ole pelkkä onnettomuus.

Kirjassa on dekkarin tai jännitysromaanin aineksia, kun selvitetään menneisyyden salattuja tapahtumia, jotka Smillan päättelyn mukaan ovat johtaneet lapsen kuolemaan. Scifi-vivahteitakinvilahtelee. Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin grönlantilaisuuden kuvaus ja grönlantilaisten ja tanskalaisten suhteet. 

Peter Hoeg on minulle uusi tuttavuus. Hänen kirjansa ovat keränneet kehuja, joten valitsin Lumen tajun joulukirjojeni pakettiin. Nyt siitä tuli vuoden ensimmäinen luettu kirja. Lukukokemus oli vaikuttava, joten lisää Hoegia tulee varmasti luettua.