maanantai 20. elokuuta 2018

tappavaa rakkautta


Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774.) Ensimmäinen suomennos Volter Kilpi. Otava, 1904. Suom. Markku Mannila, 1992.


Lotte on maailman ihanin nainen ja nuori Werther ihastuu häneen yhä enemmän, vaikka tietää, että Lotte on kihlautumassa Albertin kanssa. Werther pysyy Loten ja Albertin tuttavuudessa rakkaudesta riutuen. Lotte on nauttinut Wertherin henkevästä seurasta, mutta lopulta hänkin sanoo, ettei hän missään tapauksessa voi tarjota Wertherille muuta kuin ystävyyttä ja sääliä. Werther kirjoittaa pitkän jäähyväiskirjeen Lotelle, pyytää Albertilta lainaksi pistooleja ja ampuu itsensä. 
Kirja on kirjoitettu pääosin Wertherin kirjoittamien kirjeiden muotoon.
Tämänkin olen joskus kauan sitten lukenut. Muistelin, ettei Lotte olisi ollut aivan tämän mielettömän rakkauden arvoinen, mutta kyllähän hän olikin mitä hurmaavin ja rakastettavin nainen.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Vanhan Berliinin humussa

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja. Otava, 2018.

Ministeri Ritovuori, Karl Axel Björkin esimies, on murhattu. Björk on varma, että murhan takana on salaliitto, mutta syyllinen on löytynyt ja tunnustanut. Björk on turhautunut tilanteeseen ja kun hänen poliisiystävänsä kieltää painokkaasti häntä sotkeutumasta tutkintaan millään tavalla, hän ottaa vastaan työn setänsä firman asiamiehenä ja lähtee Berliiniin tarkastamaan sikäläistä konttoria. Berliinissä riehuu juuri lapsia tappava sarjamurhaaja, ja Björk pääsee epävirallisesti tutkimuksiin mukaan.

Tiergartenin teurastaja
Olen pitänyt paljon aikaisemmista Björk-kirjoista, ja pidin myös tästä. Kirja imaisi mukaansa vielä intensiivisemmin kuin aikaisemmat osat, se oli pakko lukea kerralla loppuun, vaikka sitten jo harmitti, kun luettavaa ei ollut enää jäljellä. 

Lainasin tämän kirjan kirjastosta, mutta todennäköisesti ostan sen vielä itselleni omaksi. Tämä on sellainen sarja, johon palaan varmasti uudelleen, en niinkään salapoliisitarinan vuoksi, vaan elävän ajankuvan takia.

lauantai 18. elokuuta 2018

Köyttä kotiin


Veijo Meri: Manillaköysi. Otava, 1957.
 


Jatkosodan aikaan Keppilän Joose sattui löytämään huoltotieltä kuormasta pudonneen köyden ja päätti kuljettaa sen kotiin seuraavalla lomallaan. Luvatontahan oli tietenkin viedä rintamalta valtion tavaraa kotiin, joten ihan repussa ei köyttä voinut kuljettaa. Tovereiden avustuksella köysi kiedottiin tiukasti Joosen vartalon ympärille siten, että se jäi vaatteiden alle piiloon. Niin lähti lihonut sotamies Keppilä lomailemaan. Eihän se köyden kuljettaminen kotiin kuitenkaan ihan helposti käy...


Olen lukenut tämän joskus kymmeniä vuosia sitten ja muistin hyvin tarinan, mutta kirja kestää kyllä uudenkin lukukerran.

perjantai 17. elokuuta 2018

Vanhaa fantasiaa


https://nysalorkustannus.files.wordpress.com/2017/03/undine.jpgFriedrich de la Motte Fouqué : Undine. (Undine, 1811.) Suom. V. Hämeen-Anttila.  Nysalor-kustannus, 2016. 


Undiinit eli aallottaret ovat veden hengettäriä, eräänlaisia keijuolentoja länsieurooppalaisessa perinteessä.


Kalastajapariskunta on menettänyt oman lapsensa, mutta ottanut luokseen pikku tytön, joka on tullut heidän ovelleen. Tyttö tekee jatkuvasti kepposia, mutta on kasvatusvanhemmilleen rakas. Hän kasvaa neidoksi eristyneessä kalastajamökissä. Mökkiin osunut ritari rakastuu kauniiseen neitoon. Undine on kuitenkin veden lapsi eikä ihminen, ja häneen vaikuttavat yliluonnollisen maailman lait.
 

Kertomus Undinesta on antanut vaikutteita mm. H. C. Andersenin Pieni merenneito -satuun.