maanantai 12. syyskuuta 2016

Seikkailija kirotulla maalla

Erkka Leppänen & Petri Hiltunen: Kirotun maan ritari. Vaskikirjat, 2016.

Kirotun maan ritari
Erkka Leppäsen kirjoittama ja Petri Hiltusen kuvittama Kirotun maan ritari koostuu itsenäisistä tarinoista,  joiden päähenkilö on sama. Tarinat sijoittuvat Hiltusen luomaan Jaconia-maailmaan. Päähenkilö Falac Valkosulka on kasvanut ritarin aseenkantajana ja valmistautunut itsekin tulemaan ritariksi, mutta kohtalo estettyä tämän Falac ryhtyy praedoriksi, kierteleväksi palkkasoturiksi ja seikkailijaksi.

Tarinat etenevät kronologisesti, ensimmäisessä kertomuksessa jännittynyt Falac on noviisi, joka vaeltaa Kirotulle maalle kokeneen praedorin johtaman ryhmän mukana tarkoituksenaan tappaa lohikäärme. Myöhemmin Falac kokee monenlaisia seikkailuja, ryhmän jäsenet vaihtuvat ja Falac nousee oman ryhmänsä johtajaksi. Hän kokee menestystä ja pettymyksiä, mutta tylsää hänen elämänsä ei koskaan ole.

Kirotun maan ritari tuo mukavalla tavalla mieleen Robert E. Howardin Conanin ja Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan, tarinoissa on myös roolipelien tuntua. Praedorien seikkailut Jaconiassa ovatkin jaettua fantasia-ainesta Petri Hiltusen vuonna 1998 ilmestyneestä Kuninkaan lapset -sarjakuvasta lähtien. Hiltusen sarjakuva-albumien lisäksi aiheesta ovat kirjoittaneet aikaisemmin Ville Vuorela, Markus Harju ja Erkka Leppänen, roolipelikin on julkaistu.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Teetä kolmelle

Kuvahaun tulos haulle teetä kolmelleAgatha Christie: Teetä kolmelle. (Sad Cypress, 1933.) Suom. Anna-Liisa Laine. WSOY, 1995.

Illan iloksi osui omasta kirjahyllystä käteen tämä dekkari, moneen kertaan luettu, kuten kaikki Agatha Christiet. Sattui olemaan väärässä hyllyssä ja otin luettavaksi ennen oikeaan paikkaan siirtämistä.

Neito on pulassa, nuorta naista syytetään toisen nuoren naisen murhasta. Jonkinlainen motiivikin olisi, ja myös mahdollisuus, sillä hän olisi voinut ottaa myrkyn sairaanhoitajan laukusta. Mutta onko hän syyllinen vai syytön? Hercule Poirotkin kutsutaan apuun, ja oikeudenkäynnin edetessä totuus selviää.

**

Kartanon rouva on kouluttanut ja sivistänyt portinvartijan tytärtä. Tyttö ei kuitenkaan - tietenkään - ole kyllin hyvä parempien ihmisten joukkoon, mutta ei hän enää sovi myöskään alaluokkaan. Christien kirjoissa näkyy kovin hyvin, että syntyperä määrittää ihmisen laadun.  

lauantai 3. syyskuuta 2016

Satakielen jälkeen

Kaikki taivaan linnutHarper Lee: Kaikki taivaan linnut. (Go Set a Watchman, 2015.) Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.

Tätä kirjaa olin jo ostamassa heti sen ilmestyttyä, mutta oliko kirjakaupasta loppu tai jotain, kun en sitten sitä saanut juuri silloin. Nyt osui käsiin kirjastossa.

Harper Leen Kuin surmaisi satakielen teki suuren vaikutuksen, kun luin sen joskus kauan sitten (kirja ilmestyi vuonna 1960, suomennos 1961, mutta ihan silloin vielä en sitä lukenut). Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu sitä aikaisemmin, vaikka sijoittuu myöhempään ajankohtaan, mutta käsikirjoitus oli kadoksissa ja julkaistiin vasta vuossa 2015.

Kaikki taivaan linnut sijoittuu kaksikymmentä vuotta Kuin surmaisi satakielen -kirjan tapahtumien jälkeen. Päähenkilö Jean Louise Finch, lapsuuden lempinimeltään Scout, palaa New Yorkista kotiseudulleen, jossa häntä odottaa yhä huonompaan kuntoon menevä isä sekä poikaystävä, joka mielellään menisi naimisiin.

Entinen kotikaupunki ei ei tunnu kovin idylliseltä, suhteet valkoisten ja mustien välillä vaikuttavat kärjistyneen. Jopa Calpurnia, joka oli Scoutille lapsena rakas ja melkein äidin sijainen, on nykyään etäinen, hän asuu nykyään lastensa ja lastenlastensa kanssa mustien asuinalueella ja kohtelee Scoutia kuin valkoista herrasväkeä ainakin. Kaiken huipuksi Jean Louise huomaa, etteivät hänen isänsä ja poikaystävänsä ajatukset olekaan aivan yhteneviä sen kanssa mitä hän itse pitää oikeana. Mutta pitäisikö jäädä kotiseudulle isän avuksi vai jäädä pysyvästi New Yorkiin, jossa kuka tahansa saa olla oma itsensä?

Kuin surmaisi satakielen oli koskettava kirja, ja koskettava oli tämäkin, mutta jotenkin eri tavalla. Satakieli ehkä kolahti itselleni nuorena, kun olin ajatuksissani varmempi ja ehdottomampi; taivaan linnuissa totuuksia voi olla monta tai niissä voi olla liukumia.