tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulunajan lukemista 2

Ole niin kiltti, älä rakasta häntäJojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Gummerus, 2016.

Arkistosta löytyy 1960-luvun rakkaustarinasta kertova romanttinen kirje, jonka pohjalta nykyajan lehtinainen Ellie ryhtyy tekemään juttua. Ellie itse räpiköi suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Kerronta liikkuu kahdessa tasossa toisaalta Jenniferin ja B:n tarinassa, toisaalta Ellien elämässä.

Tätä kirjaa hehkutettiin vangitsevana rakkaustarinana ja odotukset olivat korkealla. Mikä olisi ihanampaa joulun vapaapäivinä kuin lujua lukemassa vaikuttavaa rakkaustarinaa, jossa saa välillä vähän kyynelehtiä, mutta loppu on onnellinen. Tämä kirja ei ollut ihan sitä, mitä olin toivonut. Loppujen lopuksi kumpikaan rakkaustarina ei erityisemmin koskettanut minua. Toinen oli paikoin aika epäuskottava, toinen taas täydellisen ennalta-arvattava. Ihan lukukelpoinen romanttinen välipala toki, mutta ei mikään vuosisadan kirja.

Pokkariversiossani kirjeiden käsialafontti oli niin pientä, että minun oli vaikea saava selvää kiemuraisesta tekstistä.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulunajan lukemista

Olimme ihan suunniltammeKaren Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme. Tammi, 2015.

Kuten monena vuonna aikaisemminkin, hankin itse itselleni muutaman kirjan joulunajan lukemiseksi. Ensimmäiseksi luin Fowlerin Olimme ihan suunniltamme, josta olin lukenut kiinnostavia arvioita (myös sen, jossa paljastettiin eräs kirjan keskeinen yllätys).

Opiskelijatyttö Rosemary alkaa pohtia lapsuutensa traumoja, joista keskeisenä on sisarusten katoaminen. Rosemaryn sisar Fern oli kadonnut hänen elämästään aivan yllättäen, kun Rosemary oli noin viisivuotias. Fernistä ei enää puhuttu sanaakaan, kuin häntä ei olisi ollutkaan. Samoihin aikoihin oli myös Lowell-veli lähtenyt kotoa.

Juoni ei ollut ehkä ihan niin mukaansatempaava kuin olin etukäteen ajatellut. Kirja oli kuitenkin erittäin kiinnostava ja antoi paljon ajattelemisen aihetta mm. tieteen eettisyydestä ja eläinkokeista.