lauantai 30. toukokuuta 2015

Beatlesia ja sydänsuruja



Haruki Murakami: Norwegian Wood. Tammi, 2012. Suom. Aleksi Milonoff.

Haruki Murakami (s. 1949) on tällä hetkellä todella suosittu ja tunnettu kirjailija ja Norwegian Wood kuuluu hänen tunnetuimpiin teoksiinsa. 

Norwegian WoodTarina sijoittuu  päähenkilö Watanaben nuoruus- ja opiskeluvuosiin. Watanabella on hyvä ystävä Kizumi ja tällä tyttöystävä Naoko. He liikkuvat paljon kolmisin, kunnes seitsemäntoistavuotias Kizumi tekee yllättäen itsemurhan jättämättä viestiä. Watanabe lähtee opiskelemaan Tokioon, hän haluaa päästä irti menneestä. Hän tapaa sattumalta Naokon, he alkavat kävellä yhdessä ja tilanne johtaa eräänlaiseen seurusteluun, joka pohjautuu enemmän ystävyyteen kuin romantiikkaan. Naokon mieli on hauras ja nuoret voivat tavata vain harvoin, mutta Watanabe lupaa tukea Naokoa ”aina”. Watanabe tapaa muita tyttöjä, mutta omalla tavallaan hän pysyy uskollisena Naokolle. 

Romaani tuntuu välillä ahdistavalta. Nuorilla on vaikeaa, vaikka se ei aina näy päällepäin. Useampikin kirjan nuori tekee itsemurhan selittämättä  sen kummemmin. Seksiä kirjassa on aika tavalla, onhan päähenkilö nuori mies. Mielenkiintoinen tulkinta tai kulttuuriero, että vain yhdyntä on varsinaista seksiä, muuta ei lasketa.  Watanabe opiskelee ilman suurempaa intoa, hänellä on myös huvituksia, mutta erikoinen suhde Naokoon on tärkeä osa hänen elämäänsä.

Pidin paljon Värittömän miehen vaellusvuosista, Norwegian Woodin kerronta on jollakin tavoin hyvin samantyylistä, vaikka juoni onkin erilainen. Minua miellyttävät erityisesti myös monet yksityiskohdat, jotka osoittavat kirjan sijoittuvan nimenomaan Japaniin. 

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Muumien taikaa



Tove Jansson: Taikatalvi. (Trollvinter 1957.) Suomentanut Laila Järvinen.WSOY.

En ole tainnut oikein koskaan lukea Muumi-kirjoja, vaikka olen nähnyt piirrettyjä ja sarjakuviakin. Vain aivan keskeiset henkilöt ovat minulle tuttuja, nimeltä tiedän monia, mutta kaikkia en tunne lainkaan. Muistan, että muumit nukkuvat talviunta, ja niin ne tekevät nytkin. Mutta on aivan poikkeuksellista, että Muumipeikko herää kesken unen eikä saa nukahdettua uudelleen. Aluksi pimeä ja kylmä talvi tuntuu Muumipeikosta kovin pelottavalta, mutta se tapaa muita, jotka ovat hereillä. Kun Muumipeikko oppii tuntemaan talven, se ei tunnukaan enää pelottavalta vaan kiinnostavalta. Kevään edetessä Muumipeikko jo toivoo, etteivät toiset heräisi liian pian.
 Taikatalvi on ihana pieni kirja (sivuja vain 121), joka oikeasti tuntui puhuttelevan minua. Tämän kirjan luettuani kyllä ymmärrän, miksi aikuisetkin pitävät Muumi-kirjoista.    

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kaukana kotimaasta

Matkalukemisen valitseminen on joskus hankalaa: ei liikaa painoa, mutta monipuolista suomenkielistä lukemista pitäisi matkalla olla mukana. Nyt mukana on Tove Janssonin Taikatalvi ja Haruki Murakamin Norwegian Wood.Tämä jälkimmäinen on kulkenut mukana jo useammallakin matkalla, aloitan aina alusta (kun en enää muista, mihin saakka olen lukenut) ja aina jää kesken. Ihmettelen sitä, koska pidin kovasti Värittömän miehen vaellusvuosista ja luin sen ihan ahmimalla.

Kolme viikkoa Yhdysvalloissa; suomenkielistä lukemista voi kaivata.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Opastusta tieteiskirjallisuuteen

Markku Soikkeli: Tieteiskirjallisuuden käsikirja. Avain, 2015.

Tieteiskirjallisuuden käsikirjaMuutama sana nyt vielä tästä, vaikka varsinainen arvioteksti on jo lähtenyt muualle.

Markku Soikkeli kuuluu tieteiskirjallisuuden asiantuntijoihin. Hän on sekä kirjoittanut että luennoinut aiheesta. Hienoa, että hän on koonnut tietämyksensä kirjaksi.

Kirjan artikkelit ovat perusteellisia ja mielenkiintoisia ja Tieteiskirjallisuuden käsikirja puolustaa paikaansa spekulatiivisen fiktion opaskirjana. Hakuteoksena kirja ei toimi kovin hyvin, vaikka lopun henkilö- ja asiahakemistojen avulla tarvitsemiaan tietoja varmaan löytääkin. Lapsille ja nuorille suunnattua scifiä ei käsitellä lainkaan.

Sekä lukujen lopussa että koko kirjan lopussa on luettelot lisälukemistoiksi. Lukujen lopussa on tietokirjojen lisäksi kunkin luvun teemaan sopivaa tieteiskirjallisuutta.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Kauneuden tavoittelua

Karisto : Ihon alaiset : 9789512358755

Anu Holopainen: Ihon alaiset. Karisto, 2015.

Pidän Anu Holopaisen kirjoista (olen lukenut kaikki). Sanoisin, että kaikki niistä ovat hyviä, mutta jotkut vielä aivan erityisen hyviä. Ihon alaiset kuuluu näihin erityisen hyviin. Taas vähän erilaista kuin ennen, vahvaa tekstiä. Holopainen osaa.

Ihon alaiset sijoittuu lähitulevaisuuteen. Teos käsittelee ulkonäön muokkausta ja ulkonäkövaatimuksia nuorten näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä, yksi haluaa anime-kasvot, toinen barbie-vartalon, kolmas haluaa näyttää tunnetulta filmitähdeltä. Ja sitten on niitä, joiden mielestä ulkonäön muokkaus pelkästään esteettisistä syistä on turhaa, halveksittavaa tai syntiä. Joka tapauksessa aihe herättää intohimoja...

Tämä on taas niitä kirjoja, joista kirjoitan myös muualle, joten en tässä ruodi sitä enempää, mutta suosittelen kyllä kenelle tahansa. Sen verran on vielä todettava, että kirjan kansi on vaikuttava. Tekijä näyttää olevan nimeltään Pirta Syrjänen.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Murha sairaanhoitajakoulussa

P. D. James: Valepotilas. (Shroud for Nightingale, 1971.) Otava 2014.
Valepotilas (Nidottu, pehmeäkantinen)

Sairaanhoitajakoulun harjoitustunnilla potilasta esittänyt oppilas kuolee, kun letkuruokinnassa käytetty maito onkin syövyttävää puhdistusainetta. Vähän myöhemmin kuolee toinen sairaanhoitajaoppilas myrkkyyn. Ehkä hän otti myrkyn itse, mutta missä on pullo?

Tutkimuksissa paljastuu yhtä ja toista salattua ja lopulta murhat ja niiden motiivi selviää. Tutkimuksia tekemässä Adam Dalgliesh Scotland Yardista.

Teos on julkaistu 1971 ja tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle. Olin tosin välillä ymmälläni tapahtuma-ajan kanssa. Sairaanhoitajakoulu vaikuttaa hyvin vanhanaikaiselta ja monet muutkin seikat osoittavat, ettei olla ihan nykyajassa. Joidenkin asioiden suhteen taas vaikutetaan varsin vapaamielisiltä.

Ei ihan parasta P. D. Jamesia, mutta kyllähän tämänkin nyt luki.

torstai 7. toukokuuta 2015

Varistyttö

Erik Axl Sund: Varistyttö. (Kråkflickan, 2010) Suom. Kari Koski. Otava, 2014.

Erik Axl Sund on ruotsalaisten Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundqvistin yhteinen kirjailijanimi.

Varistyttö on saanut aika lailla huomiota. Moni on ihastunut, moni on kauhistunut.Tiesin arvioiden perusteella, että kirjassa on pedofiliaa ja sadismia, joten en erityisen innokkaasti ole sitä tavoitellut luettavakseni. Kun näin kirjan kirjastossa, epäröin sekunnin, mutta otin sitten mukaan.

En suinkaan ajattele, ettei kaikeista voisi, saisi ja pitäisi kirjoittaa. Joskus vain ajattelen, että maailmassa on niin paljon tosikauheuksia, että voin tarkoituksella jättää poikkeuksellisen raa'aksi tietämäni kirjan lukematta.

Varistytön luin viime yönä. Sen verran koukuttava kirja oli, että luin sen yhdellä kertaa alusta loppuun. Kun puoli kolmelta laitoin kirjan sivuun ja sammutin valon, oli hiukan hämmentynyt olo.

Murhia, sarjamurhaajan etsimistä, lapsuusmuistoja (enimmäkseen melko kammottavia). Päähenkilö rikoskomisario Jeanette Kihlberg tuo mieleenin Anna Janssonin Maria Wernin, joka myös on kiireinen rikostutkija, muutamien mieskollegojensa väheksymä ja perheongelmissa. (Janssonin kirjat on julkaistu 2000-luvun alussa, ne ovat voineet vaikuttaa, mutta toisaalta luultavasti ko. asiat ovat aika yleisiä naispuolisille rikosetsiville.) Omasta näkökulmastaan äänessä on myös psykologi Sofia Zetterlund.

Kauhea, vaikuttava kirja. Karmeita, mutta uskottavia asioita ja joitakin vähemmän uskottavia yksityiskohtia. Ymmärrän hyvin kirjan ja koko sarjan saaman suosion ja kohun. Varistyttö-trilogiaa on verrattu Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja kirjoissa onkin jotain samaa (sarjaan myös viitataan Varistytössä). Minun tulkintani ei ole yhtä positiivinen kuin joissain arvioissa; tuntuu, että kun Larsson kirjoitti miehistä, jotka vihaavat naisia, jostakin kohtaa Varistytön loppupuolelta jäi jotenkin naisvihamielinen tuntu - melkein kuin  kysymyksessä olisi kirja naisista, jotka vihaavat miehiä. Miehet kyllä tekevätkin kaikkensa ansaitakseen tämän, mieshahmot eivät ole kovin miellyttäviä.

Kirja jää jännittävään kohtaan, mutta en ole ryntäämässä hankkimaan seuraavaa osaa. Jos se tulee kirjastossa sopivasti vastaan, saatan lukea, ellei tule, jää sitten lukematta.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Murha tulevaisuudessa

Kirja: Läpinäkyvä kuolema (M. G. Soikkeli)



Markku Soikkeli: Läpinäkyvä kuolema. Minerva, 2014.

Tämä kirja tuli heti ilmestyttyään luettevieni listalle, kun kirjastossa osui silmiin, nappasin oitis mukaan.

Tarina sijoittuu tulevaisuuden saksalaiseen pikkukaupunkiin.Kaupungin poliisivoimissa työskentelee kolme ihmistä, komisario, etsivä ja sihteeri. Etsivä Jordan kutsutaan paikalle, kun on tapahtunut poikkeuksellinen rikos: murha.

Tulevaisuuden maailmassa julkiset alueet ovat tarkkaan valvottuja ja tiedot tallennetaan Arkistoon. Jatkuva valvonta tuo sekä turvallisuudentunnetta että ahdistusta, mutta valvontakameroiden ja muiden talenteiden ansiosta murhan selvittämisen pitäisi olla helppoa.Vaikuttaa kuitenkin siltä, että murhattu nainen on ollut huoneistossaan samaan aikaan kuin hän on tullut taloon sisälle. Lisäksi näyttää siltä, kuin hän olisi lähtenyt talosta vielä tultuaan murhatuksi.

Etsivä Jordan kuuluu syvävihreään ryhmään ja erityisesti hänen kauttaan kirjaan tuodaan kysymyksiä ympäristöstä, geeniteknologiasta ja ihmisyydestä ylipäänsä. Tulevaisuuden ihmisen geeniperimää voidaan muokata siten. että ihmisen ja hänen mahdollisten jälkeläistensä elinikä pitenee huomattavasti. Kaikki eivät tätä halua, vaan ns. syvävihreä ryhmä sitoutuu eutanasiaan 75-vuotiaana. He myös valitsevat vapaaehtoisen sterlisaation, tosin suurin osa ihmisistä on steriilejä muutenkin.

Pohdiskelut ja selitykset on sidottu tarinaan aika hyvin, ja kerronta etenee varsin sujuvasti. Hetkittäin tutkinta junnaa paikoillaan, mutta mukana on myös takaa-ajoa ja jännittävää hiiviskelyä kielletyissä paikoissa. Poliisilaitoksen sihteeri Carmen tuo hyvällä tavalla mieleen Lisbet Salanderin ja singorina Elettran. Murhakin lopulta selviää.

Pidin tästä kirjasta. Suomessa ei ole kovin runsaasti scifiä ilmestynyt, mutta taso näyttää olevan hyvä.

Markku Soikkelilta on ilmestynyt aivan äskettäin myös Tieteiskirjallisuuden käsikirja, josta myös varmaan piakkoin kirjoitan muutaman rivin.


lauantai 2. toukokuuta 2015

Paluu sota-aikaan

Eva Illoinen: Perri lähtee sotaa pakoon. Tammi, 1981.
Eva Illoine: Perri elää pula-aikaa. Tammi, 1981.

     

Eva Illoisen (1934–1987) Perri-sarjaan kuuluu kolme kirjaa, joista minulla on nyt kaksi, nämä yläpuolella mainitut. Molemmat ovat peräisin kirjaston poistomyynnistä, vaikka eri aikaan ostettu. Kolmas kirja, Perri tulee ylioppilaaksi, on vielä saamatta, olen kyllä senkin lukenut.

Nämä kirjat kiinnostavat minua monesta syystä. Alun alkaen olen lukenut ne kiinnostuksesta entisajan elämästä kertovaan kirjallisuuteen. Sota-ajasta ja sen jälkeisestä ajasta kertovia tyttökirjoja ei taida ihan kauheasti ollakaan. On mukavaa, kun Perri asuu juuri Turussa. Lisäksi Eva Illoinen itse kuuluu kiinnostukseni kohteisiin Karjalankannaksen Uudellakirkolla syntyneenä kirjailijana.

Perri-kirjat ovat mukavia, koska ne kertovat melko tavallisesta tytöstä, joka elää tavallisen nuoren elämää. Perri käy koulua, seurustelee luokkatovereittensa kanssa, ihastuu, on ihastuksen kohteena (mikä ei ole niin hauskaa kuin voisi kuvitella). Perri ei ole virheetön, hän esimerkiksi pyrkii luokan suosituimpien tyttöjen seuraan norkoilemalla näiden ympärillä.

Sota-aikanaTurkua pommitettiin ja suositeltiin lähettämään lapset maalle turvaan. Kymmenvuotias Perri joutuu matkustamaan yksin Savonlinnaan ennestään tuntemattomien serkkujen luokse, jossa murrekin on aivan erilaista. Äiti jää Turkuun, hänellä on työnsä. Perri ikävöi kotiin, mutta sopeutuu uuteen kouluun ja saa ystäviä.

Sodan päätyttyä tavarasta oli vielä pulaa, vaikka monenlaista sai jo ilman ostokuponkeja. Äiti oli joutunut ottamaan alivuokralaisen Perrin poissaolon ajaksi, perheellähän oli huone ja keittiö. Alivuokralaisen nimi on Viljo, hän on oikeastaan mukava, mutta Perri ei lainkaan pidä siitä, että äiti ja Viljo menevät naimisiin. Perri ahertaa koulussa ja harrastaa näyttelemistä.

Pidän Perri-sarjasta ja ostan kyllä sen kolmannenkin osan, jos se joskus sattuu tulemaan vastaan.