sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Botswanan iloiset etsivät



Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu. Suom. Outi Järvinen. Otava, Seven-pokkarit, 2015.

Limpopon yksityisetsiväkoulu on Mma Ramotswe tutkii -sarjan kolmastoista osa. Naisten etsivätoimisto saa yllättävän vieraan ja selvittää muutamia vääryyksiä.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut ristiriitaisista tunteistani tätä sarjaa kohtaan. Kirjat itsessään ovat hauskoja ja itselleni vieraaseen maahan sijoittuvina mielenkiintoisia, siksi minä aina silloin tällöin tartun Mma Ramotswe tutkii -sarjan kirjoihin. Toisaalta jotkut henkilöt kuvataan lapsenomaisen yksinkertaisina kuin siirtomaaisännän katseella, mistä en lainkaan pidä.

Omalla tavalla viihdyttävä oli tämäkin kirja, luin sen kerralla alusta loppuun. Outi Järvisen käännös on sujuva (minun sanastossani tämä on synonyymi sille, että käännös on hyvä eikä mikään erityisesti häiritse). Kannesta en oikein pidä.

Sarjan kirjoittaja Alexander McCall Smith (1948-) on syntynyt Rhodesiassa (nyk. Zimbabwe). Hän opiskeli Skotlannissa oikeustiedettä ja myöhemmin oli mukana perustamassa oikeustieteen opetusta Botswanan yliopistoon. Hän on julkaissut kymmeniä tieteellisiä teoksia (erityisesti lääketieteen etiikiikan alalta) sekä novelleja ja romaaneja aikuisille ja lapsille. 

perjantai 26. helmikuuta 2016

Elämää sodan keskellä



Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa. Suom. Kristiina Savikurki. Otava, 2009.

Vaikka ympärillä käydään sotaa, tavalliset ihmiset yrittävät silti elää tavallista arkeaan. Lapset leikkivät, aikuiset käyvät työssä, laitetaan ruokaa, tavataan ystäviä, rakastetaan ja vihataan.

Mariam on varakkaan miehen lehtolapsi. Isä on järjestänyt tytön ja tämän äidin asumaan pikkuruiseen majaan melko kauas perheestään, mutta hän käy kerran viikossa katsomassa tytärtään ja tuo tälle lahjoja. Hän kuitenkin häpeää tyttöä eikä halua ottaa tätä vastaan, kun Mariam kävelee kaupunkiin haaveenaan päästä isänsä luokse.

Kun Mariam on 15-vuotias, hänen äitinsä kuolee. Mariam muuttaa isän kotiin, jossa isä kolmen vaimonsa kanssa järjestää tytölle naimakaupan kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa. Mies asuu kaukana Kabulissa, mutta on juuri nyt paikkakunnalla, joten yksinkertainen vihkimisseremoia voidaan järjestää saman tien. Mariam ei pidä ajatuksesta lähteä ventovieraan mukaan kauas oudolle seudulle, mutta lopulta hän suostuu, koska oikeastaan hänellä ei ole muutakaan vaihtoehtoa.

Lailan isä on opettaja ja hän haluaa älykkään tyttärensä käyvän kouluja. Sodan tultua veljet ovat lähteneet taistelemaan, äiti ajattelee vain poikiaan, ja isä on joutunut pois työstään ja siirtymään tehtaalle. Laila on kuitenkin onnellinen; läheinen lapsuudenystävyys Tariqin kanssa on syvenemässä rakkaudeksi.

Kummallekaan naiselle elämä ei anna sitä, mitä he toivovat. Taliban-hallinto rajoittaa yhä tiukemmin naisen elämän kotiin ja miehen hallintaan. Aviomiehellä on oikeus kurittaa vaimojaan, vaikka tappaa. 

Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo kahden naisen tarinan Afganistanista. Kirja on kertomus vallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta, mutta myös lohdusta, toivosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Usko lohduttaa Mariamia, Lailan elämässä tärkeintä ovat lapset.

Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden kokea monia elämiä monissa eri paikoissa Tuhat loistavaa aurinkoa kertoo asioita, joita ei kerrota uutisraporteissa. Kirjan henkilöiden kohtalot osoittavat fiktiivisyydessäänkin, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Kaikki naiset eivät ole enkeleitä, kaikki miehet eivät ole paholaisia, mutta valta helposti sokaisee. Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille.


tiistai 23. helmikuuta 2016

Teinikeijun lemmenhaaveet

Anna Hallava: Operaatio Huulituli. WSOY, 2016

Anna Hallava - Operaatio Huulituli, e-kirja

Tämä teos on Sammakkoprinsessan jatko-osa. Määritelmä "teinikeijuchicklit" voi kuulostaa teosta halventavalta, mutta sitä se ei ole. Mukana on teinihaaveita, vauhdikasta koulutyttöjen elämää, romantiikkaa ja hilpeää fantasiaa.

Ofelia on sekä tavallinen suomalaistyttö että keijuprinsessa. Koulussa keijuasia on pidettävä salassa jopa parhaalta ystävältä. Ofelian ongelmana on, että poika, jota hän suutelee, muuttuu sammakoksi (paitsi, jos hän on tosirakkaus). Tämä hirveä kirous on Ofelian kummilltaan saama lahja. Taikajuoma nimeltä Huulituli tiettävästi kumoaa tilapäisesti kummilahjan vaikutuksen, mutta kruununprinsessan ei ole helppoa hankkia kiellettyjä aineita, varsinkaan kun hänellä on aina läsnä oleva henkivartija.

Pidin Sammakkoprinsessasta ja Operaatio Huulituli jatkaa samaa vauhdikasta menoa. Jatko-osa on melkeinpä ensimmäistä osaa parempi, mikä ei ole kovin tavallista.  

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kotimaisen ihmissusisarjan päätösosa

Elina Rouhiainen: Vainuttu. Susiraja 4. Tammi, 2015.

Susiraja-sarjan kirjat:

Kesytön 2012
Uhanalainen 2013
Jäljitetty 2014
Vainuttu 2015

Elina Rouhiaisen Susiraja-sarja on kotimaista paranormaalia romantiikkaa, jonka ei todellakaan tarvitse hävetä ulkomaisten esikuviensa rinnalla. Toki esikuvia on nähtävissä, mutta missäpä ei.

Oma mielipiteeni on, että ensimmäinen osa on paras, vaikka ei tämä viimeinenkään huono ole. Monenlaisten muiden olentojen tuominen mukaan ei aina ole paras mahdollinen (tai ainakaan minun mieleiseni) ratkaisu. Helposti tämäntapaisissa kirjoissa joko nousee esille lähes koko uskomusolentojen kirjo tai vaihtoehtoisesti operoidaan koko maailman kohtalolla. Mielestäni usein pieni on kauneinta.

Maailmanloppua ennustetaan tässäkin, mutta kysymyksessä ei ole ihan perinteinen maailmanpelastusoperaatio. Susilauman johtaminenkaan ei ole ihan lastenleikkiä, mutta rakkaudesta ei ole epäilystäkään.

Muutamia aika vaikuttavia kohtia kirjassa on. ja - kuten todettu - koko sarjan kokonaisuus on varsin mainio.


torstai 18. helmikuuta 2016

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää

Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää. Sitruuna kustannus 2016. 140 sivua.

PictureSain vähän sattumalta arvosteltavaksi eteläkorealaisen Sun-mi Hwangin pienen kirjan Kana joka tahtoi lentää, ja täytyy sanoa, että ihastuin kirjaan! Tarina on vähän surullinen, mutta kaunis ja kuitenkin lohdullinen.

Ikänsä häkissä asunut munituskana kaipaa muuta, mutta maailma häkin ulkopuolella on pelottava ja kylmä; haaveilu on aivan muuta kuin todellisuus. Pieni kana yrittää selviytyä parhaansa mukaan ja lopulta sen suurin haavekin toteutuu. Vaarat eivät kuitenkaan väisty, mutta vastuu kasvattaa urhoolliseksi jopa vähäpätöisen pikku häkkikanan.

Teen tästä kirjasta oikea arvion muualle, joten en käsittele sitä tässä tämän enempää. Toivon kuitenkin, että lukijat löytäisivät tämän hienon pikku kirjan. Se sopii aikuiselle, mutta myös lapselle aikuisen kanssa yhdessä luettavaksi (vaaniva näätä on pelottava).

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Persialaisia rakkausrunoja

 

Háfez: Ruusu ja satakieli. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 2013. Toinen painos.

1300-luvulla elänyt Háfez on persialaisen kirjallisuuden tärkeimpiä hahmoja ja lyyrikoista keskeinen. Háfezin runoissa on erotiikkaa ja mystiikkaa. Runoissa on kaipuuta, rakastetun poissaoloa ja hänen ihanuutensa kuvailua, mutta paljon myös hyvän elämän ja henkisyyden pohdintaa.

Usein "minä" rakastaa ehdottomasti ja täydesti, "rakastettu" voi olla välinpitämätön.

Runossa "Minun sydämeni vapisee" Háfez kirjoittaa:

Rakkaani
ei maksaisi minusta lanttiakaan,
minä
en myisi hänen hiustansakaan
koko maailmasta.

Ja runossa "Minä etsin vain sinua":

Siitä alkaen kun asetuin
sinun ovesi kynnykselle,
on makuusijani ollut
auringon istuinta ylevämpi.

Kirjasta noin kolmasosa on kääntäjän selityksia Háfezin runoudesta yleisesti sekä yksittäisistä runoista. Tämä tekee kirjasta vielä mielenkiintoisemman.

Tämä kirja kuuluu syksyn kirjamessuostoksiin, vaikka kirjoitan siitä vasta nyt.


lauantai 13. helmikuuta 2016

Haaksirikkoisena vieraalla planeetalla

Yksin MarsissaAndy Weir: Yksin Marsissa. (The Martian.) Suom. Kaj Lipponen. Into, 2015.
               
                             
Toivoin tätä kirjaa joulujahjaksi ja sen myös sain, mutta olen säästellyt luettavien kasassa eilisiltaan saakka. Viime yönä sen sitten luin, kerralla alusta loppuun.

Tutkimusryhmä on ollut Marsissa vasta muutaman päivän, kun myrsky pakottaa astronautit lähtemään planeetalta. Myrsky repii irti laitteita, ja ilmassa lentävä antenni osuu yhteen ryhmän jäsenistä. Mark Watney sinkoutuu jonnekin näkymättömiin, avaruuspuvun sensorit osoittavat puvun revenneen ja elintoimintojen lakanneen. Yltyvä myrsky pakottaa ryhmän lähtemään, eikä ruumista muutenkaan voisi kuljettaa maahan.

Puvun repeämä on kuitenkin ollut pieni ja sopivassa paikassa, että haavasta vuotava veri on sen tukkinut. Puvun elämää ylläpitävät toiminnot ovat alkaneet jälleen toimia ja mies herää tajuten olevansa yksin Marsin pinnalla. Vaikka muu miehistä tietäisi hänen olevan elossa, he eivät pystyisi palaamaan. Avun lähettäminen Maasta on myös melko toivoton ajatus, valmisteluineen matka kestää vuosia. Sitäpaitsi kommunikaatiolaitteet ovat myrskyssä hajonneet käyttökelvottomiksi.

Yksin Marsissa on jännittävä robinsonadi selviytymisestä, pulmien ratkomisesta. Mark Watney on botanisti ja insinööri. Hän tietää, millaiset olosuhteet on oltava, että avaruusmiehistön mukaan pakatut muutamat perunat ehkä lähtisivät kasvamaan. Hän osaa purkaa ja korjata laitteita ja osaa jopa valmistaa vettä. Hänen toimiaan kuvataan yksityiskohtaisesti, osa onnistuu, kaikki ei. Neljän vuoden kuluttua pitäisi seuraavan aluksen laskeutua Marsiin. Jos Watney onnistuu pysymään hengissä siihen saakka ja lisäksi vaeltamaan muutaman tuhannen kilometrin matkan seuraavalle laskeutumispaikalle, hänellä on mahdollisuus selviytyä. Siihen saakka tarvitaan ainakin ruokaa, happea ja vettä. Mihin ihminen venyy, kun on kysymys selviytymisestä?

Luin kirjan yhdessä yössä, en vain voinut laskea sitä käsistäni. Yöllä sitten unissani vaelsin Marsin autiossa maisemassa.