torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuiskauksia kuolleilta

Charlaine Harris: Kuiskauksia haudan takaa. (Grave sight, 2005.) Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus, 2014.
Charlaine Harris: Yllätyksiä haudan takaa. (Grave suprise, 2006.) Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus, 2015.

  

Sookie Stackhouse -sarjan kirjoittajan Charlaine Harrisin Harper Connelly -sarjan päähenkilö Harper on kokenut lapsena salamaniskun ja selvinnyt siitä hengissä. Salamaniskun jälkiseurauksena hänellä on arpi ja kyky löytää kuolleita. Löytämisen lisäksi hän näkee vainajien viimeiset hetket. Harper etsii kuolleita työkseen, apuna hänellä on velipuolensa Tolliver Lang.

Harper Connelly -sarjaa voi määrittää monella tavalla. Ensinnäkin se on dekkari: Harper ja Tolliver saapuvat paikkakunnalle, ruumis löytyy, mutta syystä tai toisesta heidät sekoitetaan juttuun niin, että he joutuvat jäämään selvittelemään asiaa.

Kysymyksessä on myös rajatietosarja. Harperilla on erikoinen kyky, jota selitetään kirjassa, hän joutuu usein myös itse selittämään toimintaansa. Mielenkiintoista ja uskottavaa on se, että häntä sekä pidetään huijarina että paheksutaan, koska hän ottaa toiminnastaan maksun (vieläpä aika korkean). Muitakin yliluonnollisia kykyjä on jo näissä kahdessa kirjassa vilahdellut, saa nähdä, tuleeko sarjasta loppujen lopuksi samanmoinen kavalkadi kuin Sookien tapauksessa.

Kauhukirjallisuutenakin näitä kirjoja voisi pitää, vainajien viimeisiin hetkiin eläytyminen jo tukee tätä tulkintaa. Muitakin kauhuelementtejä on nähtävissä. Myös romanttinen juonne on mukana ja epäilemättä vahvistuu sarjan edetessä.

Lisäkiinnostusta tuovat Harperin ja Tolliverin lapsuudenkokemukset narkomaaniperheessä, Cameron-sisaren selvittämätön sieppaustapaus, yhteiset pikkusisarukset sukulaisten hoivissa... Näistä tulee varmaan myöhempiin osiin lisäsisältöä.

En tiedä, montako osaa sarjaan on kirjoitettu, mutta seuraava suomennos ilmestyy elokuussa. Enköhän yritä saada sen käsiini, kyllä tämä senverran koukuttaa.


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Lastenfantasiaa

Kivi joka tahtoi takaisin järveen - Marja Luukkonen: Kivi, joka tahtoi takaisin järveen. Tammi, 2002.

Aino matkustaa kesänviettoon ennestään tuntemattomaan sukulaisperheeseen. Jo matkalla Ainosta tuntuu, että hän on siirtynyt ajassa taaksepäin.

Perillä tunne vahvistuu. Sedän maatilalla ei käytetä koneita, vaan kaikki tehdään käsin. Tila menestyy hyvin, silläsillä sedällä on jauhinkivet, joilla hän jauhaa onnea taloon joka ilta - kunnes kivet särkyvät ja onni näyttää menevän saman tien.

Isännän onni on menossa lopullisesti, kun hän on menettämässä myös vaimonsa, jonka vedenhaltija vetää luokseen. Viime hetkessä löytyy sentään apu ja kaikki kääntyy hyväksi.

Kirja on hienoa lastenfantasiaa (muistaakseni saanut jonkin palkinnonkin). Minua tietysti viehättää erityisesti kauniisti juoneen punottu kansanperinneaines. Jopa kalevalaiset ainekset limittyvät somasti kaikkeen muuhun ilman päälleliimaamisen tuntua. Tämän kirjan antaisin mielelläni nuoren lukijan käteen, mutta kiva lukukokemus se on aikuisellekin.

torstai 23. huhtikuuta 2015