perjantai 10. lokakuuta 2014

Haurela

tämä teksti ei käsittelekään kirjaa, vaan teatteria!

Turun ylioppilasteatteri esitti Anni Mikkelssonin kirjoittaman ja ohjaaman näytelmän Haurela, hankalien laulu. Ensi-ilta oli tänään, 10.10.2014.

Seilin saarella toimi naisten mielisairaala vuosina 1889-1962 ja näytelmä liittyy siihen viitteellisesti. Näytelmässä nousevat kuitenkin esille myös yleisemmin näkemykset hulluudesta, normaalista ja ei-normaalista, riittämättömyydestä - ja varsinkin naiselle sopivasta käytöksestä.
 
Näytelmä oli vaikuttava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Lavastus oli onnistutta, tila oli saatu hyvin käyttöön ja oikean veden mukanaolo oli hieno oivallus. Myös puvut olivat toimivia.

"Hulluuskohtauksia", joissa kierittiin, potkittiin, nytkähdeltiin ja huudettiin, oli kovin paljon ja ne olivat turhan pitkiä, vähemmälläkin olisi ymmärretty. Näyttelijät olivat kuitenkin taitavia ja selvästi itse nauttivat esiintymisestä. Laulut - joita oli paljon - sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin.

Kukaan näyttelijöistä ei ollut vähimmässäkään määrin huono, mutta muutama oli aivan erityisen vaikuttava. Karolina Vilpon esitys  Kulkija-Huldana oli vakuuttavaa ammattilaisen työtä. Neko Koski oli hienosti joka eleellään sisällä roolissaan Parta-Liljana. Myös Oona Alajärven suoritus teini-ikäisenä kauhukakara-Emmana oli mainio.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Rakkautta ja naisvoimaa

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Otava, 2014. 174 sivua.

Viime yönä luin Riikka Pulkkisen uusimman romaanin Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Kirjassa monenlaiset ainekset sekoittuvat onnistuneeksi kokonaisuudeksi.
Juoni itsessään on tuttu romanttisista lukemistoista: pitkän suhteen jälkeen mies lähtee ja nainen jää suremaan. Iiris on kuvitellut elävänsä elämänsä loppuun saakka Aleksin kanssa, hänellä on mietittynä nimetkin lapsilleen. Aleksi kuitenkin lähtee ja toteaa, että kaikki on erehdystä, heidän välillään ei ole ollutkaan rakkautta.
Iiriksellä on sosiaalinen turvaverkko: hyvä ystävätär, sisar ja elämää nähnyt iäkäs naapurinrouva. Heistä jokainen tukee Iiristä, vaikka heidän omissakin elämänpiireissään tapahtuu monenlaista. 
Iiriksen riemukkaasta naisterapiasta tulee paikoin mieleen Laura Gustafsonin Huorasadun anarkistinen tunnelma.
Iiris kaipaa elämäänsä "sitä oikeaa". Mukaviakin miehiä tulee vastaan, mutta kukaan ei oikein sytytä. Aleksinkaan elämä ei suju aivan niin kuin hän on ajatellut.  
Kukaan ei ole täydellinen, ei edes päähenkilö. Iiris oppii itsestäänkin uusia asioita, kun elämä järkkyy pois tutuilta raiteiltaan. Pulkkinen kuvaa elämää lempeästi ja huumorilla.


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Löytöjä kirjaston myyntihyllystä

Satuin käymään Salon pääkirjastossa ja tietenkin silmäilin poistokirjahyllyt. Tällä kertaa hyllyissä ei asustellut varsinaisia helmiä, mutta neljä nuortenkirjaa tarttui mukaan kuitenkin. Nimittäin tällaiset: Martha Sandwall-Bergström: Gulla, torpan prinsessa, Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään, Tomi Kontio: Maan veli, P. C. Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo 4). Nämä kaikki olen kyllä lukenut jo aikaisemminkin.

 

Ruotsalainen tuhkimotarina

Martha Sandwall-Bergström: Gulla, torpan prinsessa. Otava.

Joskus kouluikäisenä käsiini osui Gulla-sarja, joka jäi mieleen siitä, että kun päähenkilön syntyperä paljastuu, hän ei paistettelekaan yksin rikkauksissaan, vaan alkaa tarmokkaasti parantaa entisten kohtalotoveriensa elämää. Ostamani kolmas painos on julkaistu vuonna 1975, ruotsinkielinen alkuteos on vuodelta 1948.

Gulla on löytölapsi, jonka syntyperää ei kukaan tiedä. Hänen nimensä kuitenkin tiedetään, se on pitkä, vanhanaikainen ja nolo Gunilla Beatrice Fredrike, mutta Gullaksi häntä sanotaan. 12-vuotias huutolaistyttö Gulla otetaan torppaan hoitamaan lapsia ja tekemään navettatöitä. Hän ei ole mikään äidin pikku apulainen, vaan joutuu tekemään aikuisen naisen työn. Hän on kuitenkin aina iloinen ja uuttera eikä valita osaansa, vaikka väsymys painaa hentoa ruumista. Kirjassa kuvataan aika realistisesti köyhien oloja, vaikka Gulla onkin aika ihannoitu hahmo.

Gulla-sarjassa on kaikkiaan kaksitoista kirjaa. En muista varmasti, olenko lukenut ne kaikki, mutta luulisin niin. Gulla torpan prinsessa on sarjan ensimmäinen osa, vaikka myöhemmin on kirjoitettu vielä osa Gulla huutolaistyttö, joka sijoittuu aikaan ennen tätä kirjaa. Kirjan lukeminen sai aikaan sen, että haluaisin lukea koko sarjan uudelleen.



Kirjeenvaihtoa

Astrid Lindgren: Riitta-Maija keventää sydäntään. Otava.
4. painos 1984

Tämä teos ilmestyi vuonna 1944 ja se on Astrid Lindgrenin esikoisteos. Peppi Pitkätossu oli tämän ilmestyessä jo kirjoitettu mutta ei vielä julkaistu, Peppi ilmestyi vuonna 1945.

Riitta-Maija keventää sydäntään on kirjeromaani. Nuori tyttö, Riitta-Maija (alkujaan Britt-Marie), kirjoittaa elämästään tukholmalaiselle kirjeenvaihtotoverille, jota hän ei koskaan tavannut. Kirjassa ovat vain Riitta-Maijan kirjeet, ei toisen osapuolen vastuksia. Riitta-Maija kirjoittaa hauskasti ja vauhdikkaasti keskiluokkaisesta opettajaperheestään ja arjen tapahtumista.

Kirjassa on jonkun verran verran 1940-luvun Ruotsin ajankuvaa. Tietenkin myös nuoren tytön tavallinen arki on ollut erilaista kuin nykypäivänä. Kirja ei ole mitenkään erityisen ajatuksia herättävä, mutta hauska lukukokemus silti.


Kotimaista fantasiaa

Tomi Kontio: Maan veli. Tammi, 2005.

Maan veli on jatko-osa Kontion teoksille Keväällä isä sai siivet ja Austraasian viimeiset lapset.
Pidin kovasti sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta. Ei Maan velikään huono ole, mutta ei se edellisille vedä vertoja. Vähän tulee mieleen, että kahden hienon kirjan jälkeen jotain on vielä keksittävä... Sitten tempaistaan esille henkilöhahmo, josta ei ole ennen kuultukaan ja hankala tilanne ratkeaa parhain päin.

 

 

Vampyyripapittaria ja juonittelua

Kirjan kansi.P. C. Cast & Kristin Cast: Piinattu (Yön talo 4). Otava, 2011.

Yön talo on 12-osainen sarja, josta syksyllä 2014 on suomeksi  ilmestynyt kymmenen osaa. Kirjoittajat ovat äiti ja tytär, äiti P. C. Cast on kirjoittanut paljon paranormaalin romanssin tyylisiä kirjoja.

Yön talon päähenkilö Zoey on sarjan alkaessa 16-vuotias ja hänet kutsutaan Yön taloon, joka on eräänlainen koulu. Oppilaista tulee vampyyreja ja he toimittavat hieman wiccaa muistuttavia rituaaleja. Zoey saa yhä keskeisemmän roolin Yön talossa ja samalla tietenkin kadehtijoita ja vihollisia. Papittaren roolin lisäksi Zoey ja hänen ystävänsä (tietenkin) seurustelevat, ihastuvat ja touhuavat kaikkea sellaista, mitä teini-ikäiset touhuavat.