Erik Axl Sund on ruotsalaisten Jerker Erikssonin ja Håkan Axlander Sundqvistin yhteinen kirjailijanimi.
En suinkaan ajattele, ettei kaikeista voisi, saisi ja pitäisi kirjoittaa. Joskus vain ajattelen, että maailmassa on niin paljon tosikauheuksia, että voin tarkoituksella jättää poikkeuksellisen raa'aksi tietämäni kirjan lukematta.
Varistytön luin viime yönä. Sen verran koukuttava kirja oli, että luin sen yhdellä kertaa alusta loppuun. Kun puoli kolmelta laitoin kirjan sivuun ja sammutin valon, oli hiukan hämmentynyt olo.
Murhia, sarjamurhaajan etsimistä, lapsuusmuistoja (enimmäkseen melko kammottavia). Päähenkilö rikoskomisario Jeanette Kihlberg tuo mieleenin Anna Janssonin Maria Wernin, joka myös on kiireinen rikostutkija, muutamien mieskollegojensa väheksymä ja perheongelmissa. (Janssonin kirjat on julkaistu 2000-luvun alussa, ne ovat voineet vaikuttaa, mutta toisaalta luultavasti ko. asiat ovat aika yleisiä naispuolisille rikosetsiville.) Omasta näkökulmastaan äänessä on myös psykologi Sofia Zetterlund.
Kauhea, vaikuttava kirja. Karmeita, mutta uskottavia asioita ja joitakin vähemmän uskottavia yksityiskohtia. Ymmärrän hyvin kirjan ja koko sarjan saaman suosion ja kohun. Varistyttö-trilogiaa on verrattu Stieg Larssonin Millenium-trilogiaan ja kirjoissa onkin jotain samaa (sarjaan myös viitataan Varistytössä). Minun tulkintani ei ole yhtä positiivinen kuin joissain arvioissa; tuntuu, että kun Larsson kirjoitti miehistä, jotka vihaavat naisia, jostakin kohtaa Varistytön loppupuolelta jäi jotenkin naisvihamielinen tuntu - melkein kuin kysymyksessä olisi kirja naisista, jotka vihaavat miehiä. Miehet kyllä tekevätkin kaikkensa ansaitakseen tämän, mieshahmot eivät ole kovin miellyttäviä.
Kirja jää jännittävään kohtaan, mutta en ole ryntäämässä hankkimaan seuraavaa osaa. Jos se tulee kirjastossa sopivasti vastaan, saatan lukea, ellei tule, jää sitten lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti