keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vampyyreissakin on homoseksuaaleja

J. R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin. (Lover at last, 2013.) Suom. Timo Utterström. Mustan tikarin veljeskunta, osa 11. Basam Books 2013. 640 s.

Kirjastosta osui silmiin tämä ja otin luettavaksi. Sarja on erittäin suosittu ja erityisesti nuorten naislukijoiden suosiossa.

Olen lukenut tätä Wardin "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjaa alusta muutaman kirjan verran, kun halusin pysyä vampyyrikirjallisuudessa ajan tasalla. Kirjojen juoni on aika lailla yhtenevä: vampyyriuros tapaa "sen oikean" naaraan, ristiriitojen ja väärinkäsitysten jälkeen he pariutuvat. Keskeisen parin rakkauskuvion rinnalla kulkevat muiden henkilöiden juonikuviot sekä taistelukuvaukset. Seksiä on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti.(Joku lehtihaastattelija kysyikin minulta kerran, tunnenko tämän pornovampyyrisarjan.)

Sarja on ollut aika vahvasti heteroseksuaalinen, esimerkiksi vampyyreille tärkeä veren juominen on aina tehtävä vastakkaisesta sukupuolesta. Homoseksuaalisuutteen on sarjassa vihjattu; yksi vampyyriuroksista on ollut (yksipuolisesti) kiinnostunut eräästä miehestä, mutta kun hän kohtaa itselleen sen oikean naisen, tällaiset haaveet unohtuvat. Rakastaja - vihdoinkin -kirjassa pääparina on sitten lopultakin kaksi vampyyriurosta ja sarjaa lukevat nuoret naiset ovat olleet tästä innoissaan.

Rakastaja - vihdoinkin, Mustan tikarin veljeskunta, osa 11 (työnimi)Kysymyksessä on sarjan yhdestoista teos ja minulta on jäänyt välistä lukematta aika monta. Tapahtumissa ja henkilöissä on viittauksia sarjan aikaisempiin osiin ja lukijan selvästi edellytetään ne tuntevan. Muutaman alkupään kirjan lukeneena pysyin kuitenkin mielestäni kohtalaisesti kärryillä tapahtumista.

Kirjan juoni poikkeaa muista lukemistani sarjan kirjoista siinä, että pääpari on tuntenut toisensa lapsuudesta saakka ja molemmat asuvat veljeskunnan Kartanossa. Molemmat miehet - anteeksi, siis urokset - tietävät rakastavansa toista, mutta esteenä ovat kaikenlaiset väärinymmärrykset. Seksiä kuvataan muutaman sivun verran kerrallaan, loppu on vähän liian siirappinen minun makuuni.

Minulla on mielikuva, että sarjan alkupään kirjoissa jotkut urokset käyttivät toisinaan melko ronskia kieltä, mutta kerronta oli yleiskielistä. Tässä kirjassa ehkä tavoitellaan urosten kitkerää mielenmaisemaa jatkuvilla alatyylisillä ilmauksilla.


Ei kommentteja: