Joulunajan lukemista 3: Nokisen tomumajan arvoitus

 

Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus. Bazar, 2017.

Flavia de Luce on hurmaava tuttavuus, joten kysyttäessä esitin toiveen saada tämän uusimman joululahjaksi. Kirja olikin sitten mieluisa jouluyön lukukokemus.

Sarja sijoittuu 1950-luvulle, ja päähenkilö Flavia de Luce on tässä kirjassa kaksitoistavuotias. Hänet on lähetetty meren yli Kanadaan samaan oppilaitokseen, jota hänen äitinsäkin on käynyt. Ruumis löytyy heti ensimmäisenä yönä, mutta koulunkäynti rajoittaa Flavian mahdollisuuksia murhatutkimuksiin. Onneksi kemianopettajana on nainen, jota on epäilty miehensä myrkyttämisestä, siis Flavialle mitä kiinnostavin tuttavuus.

Flavian seikkailut ovat mielenkiintoista luettavaa ja Flaviassa on paljon sellaista, joka saa samastumaan tytön ajatuksiin (tosin ei aivan kaikkiin!). Kirjasarjan taustalla oleva iso salainen kuvio on vielä aika epämääräinen, enkä kaikilta osin oikein pidä kirjailijan ratkaisuista (jos ne johtavat sellaisiin asioihin kuin arvelen). Seuraava osa, Kolmasti naukui kirjava kissa, ilmestyy suomeksi maaliskuussa 2018. Ilman muuta lukulistalla.

Joulunajan lukemista 2: Väärän kissan päivä.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä. Atena, 2017.

Äiti on kuollut hoitokodissa, mutta näyttääkin heräävän henkiin ja karkaa omille teilleen. Poika lähtee etsimään äitiä kaupungista, jossa parhaillaan vietetään suurta karnevaalia ja joka paikka on täynnä ihmisiä. Äidin löytäminen nopeasti on kuitenkin hyvin tärkeää, kysymys on elämästä ja kuolemasta.Lehdistö odottaa  suuria paljastuksia, mutta äidin löytäminen on tärkeämpää.

Muistaminen, kertominen, tietäminen... Mitä on oikeasti tapahtunut? Haihtuvatko tapahtumat, jos dementikko ei enää muista? Voiko saman asian muistaa monella eri tavalla? Voiko läheisenkään ihmisen tuntea ihan todella? Miksi joka paikassa on kissoja?

Väärän kissan päivä sisältää muistelua, mieliin palauttamista, historiaa, etsintää ja  takaa-ajoa.  Kirja on aika onnistunut sekoitus monenlaisia aineksia. Loppuun mahtui vielä yllätyksiäkin. Niistä osan olisi ehkä voinut arvata, jos olisi ollut kyllin tarkkaavainen. Kirjassa on paljon sellaista, mikä jää kiinnostavasti kutkuttelemaan mieleen.

Joulunajan lukemista 1: Agatha Christie

Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa, Listerdalen arvoitus, Lordin kuolema, Neiti Marplea ei petetä, Seitsemän kellon salaisuus, Neiti Marple koston jumalattarena

Jouluviikon iltalumisena luin jälleen kerran vanhoja Agatha Christie -dekkareita, joita kaivoin omasta hyllystäni. Yritin poimia sellaisia, joita en olisi ihan lähiaikoina lukenuit, mutta kyllä aika nopeasti juonikuviot alkoivat palautua mieleen.

Näissä on nyt mukana sekä Hercule Poirot -tarinoita (Murha Mesopotamiassa ja Lordin kuolema), neiti Marple -tarinoita (Neiti Marplea ei petetä, Neiti Marple koston jumalattarena), Seitsemän kellon salaisuus, jossa ei esiinny kumpaakaan, sekä novellikokoelma Listerdalen arvoitus, jossa on hiukan jännitystä ja melko lailla romanttisia juonenkäänteitä.


Näitä lukiessa korostui taas kerran kaksijakoinen suhteeni dame Agathaan: vaikka tarinoiden juonet eivät aina ole kovinkaan uskottavia, tarinat etenevät mukavasti ja sujuvasti ja entisajan brittiläisen yläluokan elämä on kuvattu viehattävästi. Kääntöpuoli on juuri tässä brittiläisessä yläluokassa. Ulkomaalaiset ovat epäilyttäviä ja stereotyyppisiä (italialainen kuohuva luonne, juutalaisten mieltymys rahaan ym.) ja alemmat sosiaaliluokat ovat kaikin tavoin "oikeita ihmisiä" alempia, myös älyllisesti ja moraalisesti.

Kuvassa olevista kirjankansista oikeanpuoleiset ovat minun kappaleitani, vasemmanpuoleiset uusintapainoksia, joita nykyään on aika hyvin saatavilla. Kaikesta huolimatta mietin, että pitäisi lopultakin luetteloida omistamani Agatha Christien kirjat ja ehkä hankkia puuttuvia uusintapainoksina. Luullakseni olen kaikki suomeksi julkaistut lukenut, mutta itselläni ei ole ihan kaikkia.