Vuoden 1918 tapahtumia ja naiskaarteja käsittelee tämä kaunokirjallinen teos. Ostin pokkarin itselle, kun olin kuuntelemassa kirjailijan esitystä vuodesta 1918. 15-vuotias Sigrid aloittaa työt Valkeakosken paperitehtaalla. Vallankumoustouhuihin hän lähtee mukaan aluksi ystävänsä yllyttämänä, mutta innostuu sitten itsekin. Punakaartiin naisosastoon liittymisen jälkeen hän marssii ylpeänä ja voimansa tunnossa housuissa ja tukka leikattuna.
Lempi on Teiskossa piikana, kunnes kyllästyy ainaiseen orjana oloon ja lähtee Tampereelle puuvillatehtaaseen töihin. Työ on raskasta ja huonosti palkattua, vuokran ja ruoan jälkeen ei rahaa riitä muuhun, ei edes talvitakkiin. Mutta kun tehtaanpilli huutaa, päivän työt on tehty, siitä Lempi pitää.
Molemmat naiset liittyvät punakaartiin ja kantavat asetta. Kanto kuvaa uskottavasti näiden nuorten naisten tuntoja. Kokemukset herroista ja luokkaeroista ovat selvät ja kitkerät. Vähän aikaa nainenkin on ihminen ja saa tehdä tasavertaisena osansa paremman maailman hyväksi, vaikka monien työläismiestenkin silmissä "hamekaartit" olivat kakkosluokkaa.
Ostin kirjan maanantaina ja olen lukenut sitä iltaisin koko viikon, torstai-illalla pääsin loppuun. Lukukokemuksen vaikuttavuutta lisää tieto, että tapahtumat voisivat olla totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti