Melkein ihminen?

Ian McEvan: Kaltaiseni koneet. (Machines Like Me, 2019.) Suom. Juhani Lindholm. Otava, 2019.

Ian McEvan (s. 21.6.1948) on englantilainen kirjailija, joka on saanut monia kirjallisuuspalkintoja, mm. Booker-palkinnon vuonna 1998. Vuonna 2019 julkaistu Kaltaiseni koneet on hänen viidestoista romaaninsa.

Charlie asuu 1980-luvun Lontoossa, joka ei kuitenkaan ole menneisyyden Lontoo, vaan vaihtoehtomaailma, jossa mm. Alan Turing on elossa ja arvostettu tietokonealan nerona. Charlie asuu vaatimattomassa asunnossa ja on ihastunut yläkerrassa asuvaan Mirandaan. Kun Charlie saa mukavan summan perintörahoja, hän hankkii hetken mielijohteesta kalliin robotin. Kysymyksessä on mahdollisimman ihmisenkaltaiseksi suunniteltu androidi, jota on valmistettu vain 25 kappaletta, 12 Aatamia ja 13 Eevaa. Eevat myydään loppuun ennätysnopeasti, mutta Charlie ehtii saada Aatamin. Hän ja Miranda ovat ostoksesta innoissaan, vaikka Charlie välillä harmittelee, että rahoilla olisi voinut ostaa myös paremmin asunnon. Aatami on monessa mielessä aivan täydellinen: se oppii tavattoman nopeasti, ja se pystyy käymään läpi internet-tiedostoja aivoissaan. Se oppi pian myös estämään oman sammuttamisensa ja rakastuu Mirandaan.

Nyt ostokseni seisoi liikkumatta edessäni talvisen illan hämärässä. Suojapakkauksen jäänteet olivat edelleen lattialla sen jalkojen juuressa. Aatami oli pakkauksen keskellä kuin Venus simpukankuorella. Pohjoisenpuolesta ikkunasta lankeava hiipuva päivänvalo korosti sen ääriviivoja ja näytti vain toisen puolen jalomuotoisista kasvoista. Ei kuulunut muita ääniä kuin jääkaapin ystävällinen hurina ja vaimea liikenteen taustakohina. Tuntui kuin yksinäisyys olisi asettunut painona Aatamin lihaksikkaille harteille. Se oli herännyt ahtaassa keittiössä Lontoon lounaisosassa kahdennenkymmenennen vuosisadan jälkipuoliskolla vailla ystäviä, vailla menneisyyttä ja vailla mitään käsitystä siitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. (s. 37.)

Kaltaiseni koneet on puhutteleva kirja monessa mielessä. Vaihtoehtoinen maailma nostaa esille monenlaisia tapahtuneita ja mahdollisia asioita maailmassa ja maailmanpolitiikassa. Vielä enemmän kirja käsittelee ihmisyyttä ja ihmisenä olemista, elämän tarkoitusta, myös kysymyksiä rangaistuksesta ja kostosta, oikeasta ja väärästä, yksinäisyydestä ja rakkaudestakin.  Jos tällaiset aiheet kiinnostavat, kannattaa lukea.

Tietoa kuvakirjassa

Jälleen lastenkamarissa!

Ihmeellinen keho. Mäkelä, 2019.

Ihmeellinen keho sisältää muutamalla sivullaan aika paljon asiaa. Osa tiedoista kertoo esimerkiksi, että hengitämme keuhkojen avulla ja että sydän lyö koko ajan ja pumppaa verta kehon joka kolkkaan. Kirjassa on kymmeniä kurkistusluukkuja, joiden sisällä on lisätietoa, ja viimeinen aukeama avautuu isoksi sivuksi.

Kirja sisältää paljon lyhyitä tietoja, joista useimpiin liittyy myös värikäs kuva. Osa tiedosta esitetään kysymysten ja totta vai tarua -pohdintojen muodossa. Vastaukset löytyvät luukun alta. Luukkujen avaaminen on aina hauskaa, joten Ihmeellinen keho on epäilemättä monessa mielessä mieluinen tietokirja.

Ajan kulkua

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat. (Prawiek i inne czasy, 1996). Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava, 2007.

Olga Tokarczuk (s. 29.1.1962) on puolalainen kirjailija ja koulutukseltaan psykologi. Hän on kotimaassaan tunnettu aktivisti, joka on tarttunut myös poliittisesti herkkiin aiheisiin. Tokarczuk sai vuoden 2018 kirjallisuuden Nobel-palkinnon, joka jaettiin vuonna 2019.

Alku on pieni kylä jossakin maailmankaikkeuden keskipisteessä tai Puolan ja Tšekin rajalla. Tapahtumat kulkevat vuodesta 1914 kohti nykyaikaa kylän asukkaiden mukana. Näkökulmat vaihtelevat, kirjassa käsitellään palasen verran monen vakituisen ja tilapäisen asukkaan aikaa, joihin palataan taas myöhemmin. Eräs pitkään mukana kulkeva on Michaƚ , joka noudettiin kotikylästä vuonna 1914 Venäjän armeijaan ja sotaan. Raskaana oleva vaimo Genowefa jäi kotiin odottamaan miestään. Monenlaista kylässä tapahtuu eivätkä asiat aina kulje parempaan suuntaan.    

Kirja on kiinnostava ja sen kuvaamat elämänkohtalot koskettavia, ärsyttäviä, erikoisia ja tavallisia. Katkelmallinen kerronta on sekä haitta että rikkaus. Kirjoittaja paljastaa henkilöistä ja tapahtumista vähän kerrallaan, sitten siirrytään muualle. Lyhyitä lukuja on helppo lukea, mutta toisaalta tarinat joskus tuntuvat katkeavan kesken, eikä kaikkeen enää palata. Ensin oli myös hankala hahmottaa henkilöistä, kuka onkaan kuka.  Kertomuksissa on realismia, sotaa ja kuolemaa, mutta myös tarinoiden ja uskomusten mytologiaa.

   − Kielceä ei ole olemassakaan, ja Wola ja Taszóv kuuluvat Alkuun. Tähän kaikki loppuu.

   Izydor purskahti nauruun ja pyöritti kantapäätään maahan.

   − Mitä sinä höpiset? Monet ihmiset käyvät koko ajan Kielcessä. Minun isänikin käy. Misialle tuotiin huonekaluja Kielcestä. Pawel on käynyt Kielcessä. Minun isoisäni on käynyt Venäjällä.

   − Heistä on vain tuntunut siltä. He lähtevät matkaan, tulevat rajalle ja jähmettyvät paikoilleen. Ehkä he näkevät unta matkoista ja siitä, että Venäjä tai Kielce ovat olemassa. äiti on kerran näyttänyt minulle sellaisia paikalleen jähmettyneitä ihmisiä. He seisoivat Kielcen-tiellä, silmät auki ja kauhea ilme kasvoillaan. Ihan kuin olisivat olleet kuolleita. Sitten jonkun ajan päästä he heräsivät ja menivät takaisin kotiinsa ja pitivät uniaan muistoina. Näin oli. (s. 113−114.)

Ilman Tokarczukin saamaa Nobelin kirjallisuuspalkintoa en olisi varmaankaan tullut tätä kirjaa löytäneeksi. Olen iloinen, että sen löysin, sillä tämä kuuluu kirjoihin, jotka rikastuttavat elämää.

Vauhdikasta leikkiä

Taas tekstiä lastenkamarin puolelta!

Lauri Hirvonen (teksti ja kuvat): Pei ja Ryhveli pelastajina. Mäkelä 2019. 

 Pei ja Ryhveli sekä avaruuskoira Turre asuvat maailmassa, jossa voi nähdä rahtiraketteja, lentometroja ja loikka-autoja. Kun Pei ja Ryhveli näkevät palopelastusaluksen, molemmat päättävät ryhtyä isoina palopelastajiksi. Turre suunnittelee avaruussuden uraa, mutta sen suunnitelman toteutumista sekä Pei että Ryhveli epäilevät. 

Pei ja Ryhveli päättävät rakentaa heti oman palomenopelin, ja siitä tuleekin hieno. Siihen tulee monenlaisia lisävarusteita, myös sammutusletku, vaikka Pei ja Ryhveli eivät osaa päättää, mitä letkusta pitäisi tulla. Se on kuitenkin toisarvoista, kun menopelillä lähdetään seikkailulle. Lopulta tarvitaan vähän myös oikean palopelastusaluksen apua. 

Pei ja Ryhveli -kirjoja on ilmestynyt aikaisemmin Pein ja Ryhvelin rakettiriita vuonna 2018. Ko. kirjan selosteessa puhutaan pikkuveljestä ja veljeksistä, mutta tässä uudessa päähenkilöiden sukupuolta ei määritetä. Tämä tuntuu siinä mielessä hyvältä, että lukija tai kuulija saa itse tulkita, ovatko seikkailijat sisar ja veli, veljekset vai ehkä siskokset. Nimetkään eivät liikaa ohjaa tulkintaa. Kirja on myös värikäs ja iloisen oloinen, joten mielelläänhän sen antaa nuoren lukijan tai katselijan käteen.

rikoksia 1920-luvun Englannissa

Jessica Followes: Mitford-sarja

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat. (The Mitford Murders, 2017.) Suom. Laura Beck. Otava, 2018.

Jessica Fellowes: Nuori, kaunis ja kuollut. (Bright Young Dead, 2018.) Suom. Oona Nyström. Otava, 2019.

Jessica Fellowes (s. 1974) on brittiläinen kirjailija ja freelancer-toimittaja. Mitfordin murhat on tavallaan hänen esikoisromaaninsa, mutta kymmenes kirjansa − hän on kirjoittanut mm. viisi setänsä Julian Fellowesin luomaan Downtown Abbey -sarjaan liittyvää kirjaa. 

Mitfordin murhat aloittaa sarjan, jossa Fellowes käsittelee kaunokirjailijana todella tapahtuneita, aikanaan selvittämättömiksi jääneitä murhia. Murhien ratkaisut ovat peräisin Fellowesin mielikuvituksesta, mutta henkilöhahmoista suuri osa pohjautuu todella eläneisiin henkilöihin. Keskeisiä ovat tosielämässäkin kuuluisat Mitfordin sisarukset, joita oli kuusi tytärtä ja poika. Sisaruksista on tehty musikaali, kirjoitettu kirjoja ja heitä on käytetty henkilöhahmoina useissa kirjoissa ja TV-sarjoissa. 

Sarjan avausosassa Mitfordin murhat eletään vuotta 1920. Nuori Louisa Cannon saa lapsenhoitajan paikan Mitfordin perheessä, jossa odotetaan perheen seitsemännen lapsen syntymää. Sairaanhoitaja Florence Shore puolestaan on vastikään kotiutettu sotilassairaasta Ranskasta. Hän aikoo matkustaa tervehtimään ystävätärtä, mutta hänet surmataan junassa. Louisa on tavannut matkallaan Mitfordien luokse asemapoliisi Guyn, joka haluaisi junapoliisista oikeaan poliisikuntaan. Guy selvittää rikosta Louisan kanssa; murhasta on kiinnostunut myös Mitfordien vanhin tytär Nancy.

 

Sarjan toisessa osassa Nuori, kaunis ja kuollut eletään vuotta 1925. Nancy Mitford järjestää sisarensa Pamelan syntymäpäiville aarteenetsinnän ja kutsuu paikalle vanhempiensa mielestä arveluttavia nuoria lontoolaisystäviään. Juhlinta päättyy, kun yksi vierasta löydetään kuolleena. Louisa Cannon tietää yön tapahtumista enemmän kuin voi kertoa, ja hänestä tuntuu vahvasti, ettei syytetty palvelustyttö Dulcie ole syyllinen murhaan.

Sarjan tähän asti suomennetut kaksi kirjaa ovat mukaansatempaavan vauhdikkaita. Pidän realistiselta tuntuvasta ajankuvauksesta. Louisa työskentelee palvelijana, mikä oikeasti rajoittaa hänen toimiaan. Hän ei voi lähteä hoitamaan tärkeitäkään asioita noin vain, sillä hänen on oltava koko ajan isäntäväkensä käytettävissä erikseen sovittuja vapaita lukuunottamatta. Myös Louisan ajatukset ovat virkistäviä ja uskottavia. Sen sijaan Mitfordien perheen käyttäminen minua vähän häiritsee, koska olen lukenut perheenjäsenten myöhemmistä vaiheista enkä pysty oikein sulkemaan tietämääni mielestäni, vaikka tiedänkin, että näissä kirjoissa henkilöt ovat kuitenkin lopulta pelkkää kirjailijan mielikuvitusta.

Ihan mukavaa viihdettä kuitenkin. Louisan vaiheet kiinnostavat sen verran, että saatan lukea seuraavankin osan, kun se ilmestyy. En nyt kuitenkaan ihan henkeä pidätellen jää sitä odottamaan.

tavutettua lukemista

Vuorossa taas lastenkirja!

Jill Atkins & Steve Cox: Virtahevon syntymäpäivä. Suom. Terhi Leskinen. Mäkelä 2019.

Tarina on yksinkertainen: on virtahevon syntymäpäivä, ja se haluaa leipoa kakun. Kukaan ystävistä ei ehdi auttaa. Virtahevon ystäviä ovat kirahvi, seepra, apina ja elefantti. Niistä jokainen vie mukanaan yhden kakkuun kuuluvan ainesosan. Virtahepo saa kutsun tulla puistoon, ja siellä ystävät odottavat kakun kanssa.

Kirja on tavutettu, joten sitä pystyy lukemaan myös aloitteleva lukija. Kirjan lopussa esitetään kirjan tapahtumat pallokuvajonona, jonka avulla lapsi pystyy kertomaan omin sanoin kirjan tapahtumat. Lisäksi lopussa on kirjan lukemiseen liittyviä ohjeita aikuiselle.  Aikuiselle mm. tarjotaan kysymyksiä, joilla kirjan tapahtumia voi pohtia lapsen kanssa. Lisätehtävänä kehotetaan keksimään uusi tarina jostakin virtahevon ystävästä. 

Tarina itsessään on kovin yksinkertainen, mutta tekstin tavutus ja aikuisten ohjeet nostavat kirjan arvoa lukutaidon ja luetun ymmärtämisen kohentajana. Itse luettavaksi sopii juuri lukemaan oppineelle, jolle lukeminen itsessään on palkinto. Kirjan kuvissa on myös paljon katsottavaa.