Ursula K. Le Guin: Ikuisen hämärän maa. Vaskikirjat, 2017.Kaksikymmenvuotias Hugh löytää yllättäen oudon, rauhallisen paikan, jossa on aina iltahämärä ja jossa aika ei kulje - tai ainakin kulkee hitaammin kuin muualla. Hughin elämä on aika ilotonta. Työ kaupassa sujuu rutiinilla, äidin tarpeiden vuoksi omat haaveet on haudattava. Salainen piilopaikka antaa Hughille voimia ja hän alkaa pyrkiä sinne yhä useammin.
Irenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Hänkin on huolissaan äidistään, vaikka ei joudu asumaan tämän kanssa. Työstä saa sen verran palkkaa, että pärjää kimppakämpässä asumalla. Myös Irene on löytänyt ikuisen hämärän maan ja myös sen asukkaat. Hän pitää paikkaa omanaan ja tyrmistyy huomatessaan tunkeilijan, Hughin. Mutta käy ilmi, että Hughia tarvitaan johonkin salaperäiseen tehtävään, jonka on määrä pelastaa salainen maa ja sen asukkaat.
Tarinan idea on viehättävä, salainen maailma, johon vain minulla on pääsy ja josta kukaan muu ei tiedä mitään. Pelastusretki toki kuuluu fantasian perusjuoniin, vaikka kaikki ei sitten menekään aivan kaavojen mukaisesti.
Nimitin tämän viikon kirjaksi, koska luin sitä useampana iltana. Parisataasivuisen tarinan olisin toki voinut lukea kerralla loppuun, mutta halusin nautiskella salaisella maailmalla hiukan pitempään. Kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1980, mutta käännetty suomeksi vasta nyt.
LISÄYS: Tämän innoittamana oti iltalukemiseksi Frances Hodgson Burnettin Salaisen puutarhan, jossa siinäkin löydetään salainen paikka, joka muuttaa elämän. Kirjasta on näköjään tehty uusi suomennoskin, minulla on vanha kappale vuodelta 1965.Viehättävä kirja, johon palaan aina silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti