scifi

Xenogenesis

Octavia Butles: Xenogenis-trilogia.

Olen kadottanut jonnekin sarjan ensimmäisen osan, Aamunkoitto, mutta luin taas kerran Puolipäivän riitit ja Imagon. Aivan mahtava sarja!

    

Nämä kuuluvat niihin kirjoihin, joita luen vuodesta toiseen yhä uudelleen ja aina vain niistä pidän.Octavia Butlerilta ei ole suomennettu muuta kuin tämä trilogia, aina välillä suunnittelen lukevani jotain häneltä englanniksi. Yksi suosikkikirjailijoistani!

työkirjoja

Vuosi on vaihtunut ja työt alkavat. Tekeillä on kirjoihin liittyvä hanke, jonka vuoksi täytyy lukea uudelleen suuri määrä vanhoja kirjoja, jonkun verran myös uusia. Kirjoitan näistä kirjoista tänne aina silloin, kun ehdin.


 Robert A. Heinlein: Taistelu Venuksessa. WSOY, 1978.

Podkayne-tyttö asuu Marsissa ja haaveilee avaruuslentäjän ammatista. Kirja on kirjoitettu Podkaynen päiväkirjan muotoon. Hänen perheensä on suunnitellut matkaa Maahan, mutta perheasiat estävät suunnitelmien toteutumisen. Podkaynen Tom-setä päättää kuitenkin lähteä Venus - Maa -kiertomatkalle ja ottaa Podkaynen ja tämän pikkuveljen Clarkin mukaansa.

Matka on näennäisesti huvimatka, mutta todellisuudessa Tom-sedän on tarkoitus ottaa osaa planettainväliseen huippukokoukseen. Venuksessa tapahtuu sitten kaikenlaista, kun erään äärikannan edustajat yrittävät vaikuttaa Tom-sedän äänestyskäyttäytymiseen lapsia uhkaamalla.

Kirja on hauska ja jännittävä, erityisesti Marsin elämästä ja tavoista kertova osuus on mielenkiintoinen. Tapahtumat päättyvät aika erikoisella tavalla, kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken tai valmistelevan jatko-osaa.  Toinenkin epämiellyttävä seikka kirjassa on. Päähenkilö Podkayne on huippuälykäs ja haaveilee avaruuslentäjän urasta. Hän on käynyt erikoiskursseja ja ymmärtää oikeasti asiasta paljon. Kuitenkin hän alkaa suunnitella, että kouluttautuisi sittenkin lentoemännäksi, joka hoitaa pikkulapsia matkojen aikana, koska sellaiseen työhön naisen on helpompi päästä. Muutenkin miesten ja naisten elämän työnjako näyttää tulevaisuudessakin olevan samanlaista kuin kirjan kirjoitusaikana 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. Poikkeuksena Podkaynen äiti, joka tekee vaativaa ja itsenäistä suunnittelutyötä. Hänkin tosin muuttuu vain ja ainoastaan lapsistaan välittäväksi äitiolennoksi perheenlisäyksen yllättäessä.

Omasta hyllystä otin esille tämänkin.

joulunajan lukemista 3

Kaksi dekkaria

Carter Dickson: Kaunottaren kuolema. WSOY 1989. SAPO.
Reginald Hill: Elämään palautettu. WSOY 1996. SAPO.

John Dickson Carr (1906-1977) oli yhdysvaltalainen "dekkarin kultakauden" kirjailija, joka julkaisi myös salanimillä Carter Dickson, Carr Dickson ja Roger Fairbairn. Kaunottaren kuolema on alunperin julkaistu vuonna 1943 ja tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alkuaikoihin. Sota on olemassa taustalla, vaikka se ei suoranaisesti vaikuta Pohjois-Devonin pikkukaupungin elämään. Tapahtumista kirjoittaa eläkkeelle jäänyt lääkäri, jota paikkakuntalaiset nimittävät tohtori Lukeksi. Loppupaljastuksen ja jälkisanat kirjoittaa toinen henkilö tohtori Luken kuoltua ilmahyökkäyksessä Bristolissa 25.11.1940.

Reginald Hill (1936-2012) oli brittiläinen kirjailija, jonka luomuksia ovat Andrew Dalziel ja Peter Pascoe -nimiset etsivät. Elämään palautettu kertoo vuonna 1963 tapahtuneesta rikoksesta. Murhasta on tuomittu mies ja nainen; mies on hirtetty, mutta nainen on istunut vankilassa 27 vuotta. Nyt on herännyt epäilyksiä tuomion oikeellisuudesta ja nainen vapautetaan vankilasta. Kun asia on nostettu päivänvaloon, monellakin taholla on kiinnostusta siihen, mitä kolmekymmentä vuotta sitten todella tapahtui.  

Carten Dicksonin dekkareissa esiintyy usein suljetun huoneen mysteeri. Myös Kaunottaren kuolemassa on seikkoja, jotka näyttävät mahdottomilta. Elämään palautettu -dekkarissa tutkitaan menneisyyden murhaa, jossa rikoksen jäljet ovat jo kylmenneet. Molemmissa dekkareissa keskeisiä ovat kiihkeät tunteet ja kielletyt rakkaussuhteet. Mihin saakka rakkaus ja lojaalius venyvät, mihin johtaa mustasukkaisuus...

           
Molemmat kirjat ovat omasta kirjahyllystäni.

Joulunajan lukemista 2

Andrew Garve: Kumpi meistä? WSOY, 1979. SAPO.

Andrew Garve on salanimi, jolla Paul Winterton (1908-2001) julkaisi yli neljöäkymmentä dekkaria ja jännitysromaania. Tuonnastosta on suomennettu vain muutama kirja. 

Jännityskirjailija Walter Haines on naimisissa viehättävän Lauran kanssa, kun pariskunta tutustuu komeaan näyttelijään, Max Rylandiin. Max on hauskaa seuraa, kunnes Walter tajuaa, että Max ja Laura ovat enemmänkin kuin ystävät. Laura jättää Walterin ja lähtee Maxin mukaan. Kun Max myöhemmin löytyy murhattuna, Walteriakin kuulustellaan. Hän kuitenkin vapautuu nopeasti epäilyistä, koska oli murhan aikaan todistettavasti poissa maasta. Maxilla on kuitenkin ollut monta rautaa tulessa ja toinenkin epäilty löytyy. Tämä tunnustaa, jolloin myös Walter esittää tunnustuksen ja kertoo yksityiskohtaisesti, miten hän toteutti murhan.

Ei mikään aivan mykistävä mestariteos, mutta ihan viihdyttävä romaani kuitenkin. Kahden mahdollisen murhaajan syyllisyydestä ei sanota aivan suoraan, mutta parista ykstyiskohdasta käy kyllä ilmi, kumpi on oikea murhaaja.

Joulunajan lukemista

Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus. WSOY, 1995. SAPO. Alkuperäinen The Secret of Chimneys, 1925.


Tämä kirja kuuluu Christien tuotannon alkupäähän.  Itäeurooppalaisia konnia ja kruunupäitä, jalokivivarkaus, kuuluisa mestarivaras, salaperäinen käsikirjoitus ja yhtä salaperäiset rakkauskirjeet. Lisäksi poliitikkoja, aatelisia ja rakkautta. Viihdyttävä kirja, joka on julkaistu suomeksi monta kertaa ja monella eri kansikuvalla. Minun kirjani kansikuva ei ole tässä oleva, vaan toisenlainen, hiukan rivo. En oikein tiedä, miten se liittyy kirjan sisältöön.    

Joululukemista

Epookkiromantiikkaa

 

Kaari Utrio: Seuraneiti. Amanita, 2014 (pokkariversio). Alkuperäinen 2013.

Olen aika monena jouluna ostanut itselleni joululukemiseksi Kaari Utrion uusimman kirjan, mutta viime jouluna sitä ei tullut tehdyksi. Nyt sain edellisesti pokkariversion, joten ostin sen jouluilokseni, mutta luinkin sen jo vähän etukäteen.

Olen lukenut aika paljon Utrion tuotantoa (ehkä kaikki, mutta sitä en voi vannoa). Ihan yleistyksenä sanoisin, että olen pitänyt erityisesti muinaiseen Suomeen sijoittuvista kirjoista, kun taas ne, joissa matkustetaan ympäri Eurooppaa, eivät jostain syystä ole olleet aivan niin mieleeni. Viime vuosina olen ollut varsin ihastunut Utrion 1800-luvulle sijoittuviin romaaneihin. Erityisiä suoskikkejani ovat Pappilan neidot (1976) ja Rakas Henrietta (1977).

Seuraneidin päähenkilö on Linda, joka on häikäisevä kaunotar, mutta nöyrä, ujo ja lisäksi köyhän kappalaisen tytär. Naiseksi hän on saanut suoraastaan runsaasti koulutusta ja hän hoitaakin kappalaisen kirjanpidon lisäksi myös kirjanpitoa läheisellä ruukilla - palkatta tietenkin. Lähimmäisenrakkauden vuoksi hän vierailee myös ilkeän vanhan tädin seurana ja toisinaan käy hoitamassa sukulaisten lapsia.

Ihanaan Lindaan rakastuu sekä nuori aatelismies että varakas tukkukauppias. Molemmat ovat Lindan lähettyvillä myös Helsingissä, minne Linda kutsutaan sukulaisten seuraneidiksi. Toinen ihailijoista on kaunis, toinen on turvallinen, mutta loppujen lopuksi Linda itse saa tehdä valinnan. Lukija on toki tiennyt jo pitkään, kumman kanssa Linda tulee onnelliseksi.

Seuraneiti on mukava kirja, jonka parissa kyllä viihtyy, vaikka se ei aivan suosikkieni tasolle ylläkään. Mukavaa kuitenkin, että se on nyt omassa hyllyssäni, joten voin palata siihen vielä joskus myöhemminkin.

 

Dekkareita hyllystäni 6

  Margery Allingham: Kohtalokas kotiopettajatar. WSOY, 1990 (2. painos, ensimmäinen 1968). (SAPO)



Nuori mies ja nuori nainen ovat rakastuneita ja aikovat kihlautua. Tytön isä on ollut suostuvainen, mutta yllättäen hän kieltäytyykin hyväksymästä kihlausta.

Poika on adoptoitu vauvana ja monet ovat arvelleet hänen olevan kuitenkin sukua. Näyttää kuitenkin siltä, että lapsen on tuonut sodan aikana pommituksia pakoon nuori nainen, joka ei ole antanut henkilötietojaan ja joka on häipynyt tiehensä, kun hänelle on tehty kysymyksiä. Lapset ovat peräisin erittäin huonomaineiselta alueelta. Morsiamen isä onkin huolissaan perintötekijöistä, esimerkiksi pojan suvussa mahdollisesti esiintyvästä mielisairaudesta.

Monenlaista petkutusta ja kummallisuutta ilmenee, ennenkuin totuus paljastuu. Ei liene liian paha paljastus, jos toteaa, että pojan syntyperä lopulta osoittautuu riittävän hyväksi avioliitolle. Asenteellisuushan näissä sapoissa kukoistaa, vaikka tässä myös rikkaan perheen viat nostetaan selvästi näkyviin. Myös aviollisen syntyperän merkitys on suuri, vaikka "paremman väen" miehen avioton lapsi hyväksytään paremmin kuin alaluokkaisen naisen hairahdus.  Kertomukseen kietoutuu myös sata vuotta vanha häväistys- ja murhajuttu.