Erle Stanley Gardner: Änkyttävän piispan tapaus. WSOY, 1995. (SAPO)
Ensimmäiseksi tartuin Änkyttävään piispaan. Alkuperäinen teos on julkaistu 1936. Kirja on aika tyypillinen Perry Mason -tapaus, jossa lainopilliset kikkailut ovat tärkeässä roolissa. Muutenkin mukana ovat vanhanajan dekkarien tärkeät piirteet: rikkaan perijän epämieluisa avioliitto ja mahdollinen huijariperijä, loppujen lopksi toki murhakin. Perry Masoneissahan aika harvoin lähdetään selvittämään murhaa, aluksi juttu on aivan toisentyyppinen. Murha sitten myöhemmin osoittaa asian vakavuuden. Perry Masoneja luen aina mielelläni.
Piispan - tai piispana esiintyvän huijarin - änkytys on olennainen asia kirjassa. Piispat kun eivät tavallisesti änkytä...Hauska yksityiskohta kirjassa oli tilanne, jossa yksityisetsivä Paul Drake ryntää Perry Masonin toimistoon kertomaan järisyttävästä löydöstään. Hän on vähän aikaisemmin todennut Della Streetille, ettei naisille voi kehittyä sellaista älyä, jota etsivältä vaaditaan. Kun Drake toteaa, ettei Perry arvaa sadassa vuodessakaan, mitä he ovat löytäneet, Della kertoo tiedon tyynesti ja Draken ihmettelyyn toteaa:
"Alkeellista, rakas Watson, alkeellista", hän sanoi. "Järkeilin sen naisellisella älylläni tosiasioiden pohjalta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti