Teatteria: Pikku naisia

 Teatteria: Turun kaupunginteatteri: Pikku naisia

Näytelmää pohjautuu tietenkin Louisa M. Alcottin kirjaan.

Kukapa ei rakastaisi Pikku naisia, joten tartuin tilaisuuteen, kun nämäkin liput olivat Taiteiden yön tarjouksessa. Kirjathan olen lukenut moneen kertaan, kuten suosikkikirjani yleensäkin.  

Pidin kovasti esityksestä. Mukana olivat sarjan kahden ensimmäisen kirjan keskeiset tapahtumat raikkaalla tavalla kerrottuna. Esiintyjissä ei ole moittimista, mutta erityisesti Megiä esittänyt Katariina Havukainen oli mainio ja tietenkin myös Isla Mustanoja suoriutui Jon roolista erittäin hyvin. Puvuissa nähtiin sekä viehättäviä 1800-luvun asuja että nykyaikaisempia vivahteita, mikä varmaan toi tapahtumat lähemmäs tätä päivää.

Helsingissä vuonna 1922

 

Virpi Hämeen-Anttila: Synnin jäljet. Otava, 2023.

 

Uusin Björk-romaani on jo kymmenes! Olen lukenut jokaisen suurella mielenkiinnolla. Karl-Axel Björk on kiinnostava hahmo, ja teosten ajankuva on niin elävää, että todella tuntee olevansa mukana 1920-luvun elämänmenossa.

Nyt ollaan vuodessa 1922. Björk työskentelee setänsä yhtiössä, mutta amatöörietsivänä saa pyynnön tutkia ampumistapausta, jota pidetään itsemurhana, vaikka uhrin isä on varma, että kelvoton miniä on ampunut hänen poikansa. Uhrin veli puolestaan on aivan varman, ettei käly ole syyllinen. Björk tarttuu tapaukseen, jossa onkin monia kummallisia piirteitä. Valepukua ja tietysti Valkaman apuakin tarvitaan, ennen kuin rikosvyyhti selviää.

Pidin tästä kirjasta, kuten olen pitänyt aikaisemmistakin Björk-kirjoista. Rikokset ovat mahdollisia ja todentuntuisia, melko todentuntuisia ovat myös henkilöhahmot. Eräs henkilöhahmo toi mieleeni Venetsiaan sijoittuvan dekkarisarjan, mutta en sano tästä enempää…

Vaihteeksi teatteria

Runsaan viikon sisällä käyn katsomassa kolme esitysta Turun kaupunginteatterissa ja aion kirjoittaa jokaisesta muutaman sanan. Kaksi näytelmistä pohjautuu kirjoihin, joista olen pitänyt, ja aikaisemmin pari kertaa näkemäni Cabaret on ollut vaikuttava. Odotan siis innolla!

Esitykset ovat siis Solaris, Pikku naisia ja Cabaret. Kaikilta odotan paljon.

Tähtifantasiaa: Kuolleiden valssi

 

Ja vielä yksi Tähtifantasiaehdokaskirja: Marko Hautalan Kuolleiden valssi (Tammi). Kysymyksessä ei ole romaani, vaan kymmenen novellin kokoelma. Lopussa ovat jälkisanat, joissa kirjailija avaa novellien taustoja.

Kun bensa loppuu syrjäkulmilla, voi tapahtua mitä vain, kuten novellissa ”Pitkä kuuma kesä”. Seuraavassa novellissa, ”Saurin hiljaisuus”, kuunnellaan yöradiota. Novelli ”Maanalainen Niili” sijoittuu Luxoriin, jossa olen käynyt, mutta onneksi minulle ei osunut kohdalle ihan sellaista kuin novellissa.

”Koskaan ei täyty se kaipuu” on sekä novellin että kadonneen vanhan elokuvan nimi. Novellissa on jonkinlaista puoleensavetävää nostalgiaa. ”Käärmetaajuus”-novellissa soi musiikki ihan korvamadoksi saakka. ”Teurastajan paradigmassa” tilapäisen toimistoapulaisen palkkaaminen ei osu ihan nappiin.

”Morsionsalmi” on vanhan tarina-aihelman onnistunut uusi sovellus. Nettikeskustelu laineilee, kun Välimeren maissa tapahtuu jotain outoa novellissa ”Hänen vihansa päivä”. Kysymys, voiko koira olla liiankin uskollinen, tulee mieleen ”Loki”-novellista. Novellissa ”Varpaat” reppureissajilla on mahdollisuus päästä näkemään jota aivan poikkeuksellista.

Monet tarinat lähtevät liikkuulle tutun oloisesta asetelmasta, mutta sitten tuleekin yllättävä käänne. Henkilökohtaisesti pidin erityisesti novelleista ”Koskaan ei täyty se kaipuu” ja ”Morsionsalmi”. Myös ”Varpaat” oli kiinnostava.