Erkka Filander: Siemenholvi. Poesia, 2025.

”Pyhiinvaellus on asioiden mahdollinen suuruus askeleeksi asetettuna.”

Tämä kirja on kooltaan mahtava, iso ja painava. Lukija tuntee itsensä minikokoiseksi, ja kirjaa on luettava pöydällä, sitä ei yksinkertaisesti pysty pitämään kädessä. Tämä tekee tietysti jo sinänsä lukukokemuksesta erityisen. Suuri koko ja kirjan nimi viittaavat tietenkin Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenvarastoon.

Kirjat runoissa on sekä perinteisiä että moderneja. Kirja on jaettu osiin, jotka on nimetty tai numeroitu. Nimetyt ovat Ilosanomia (1−4) ja Holvi.

Vaikuttava kirja, muuta ei voi sanoa.

 Mitä voimme tietää

Ian McEwan: Mitä voimme tietää (What We Can Know) Suom. Jarkko Kankaanpää. Otava, 2026.

Vuonna 2119 tutkija haluaa löytää runon, jonka kuuluisa runoilija luki vaimolleen tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Runosta on jäljellä vain mainintoja, tiedetään, että sellainen luettiin ja että se teki vaikutuksen kuulijoihin, mutta sitä ei ole julkaistu missään.

Tutkija päättelee vaimon haudanneen runon perheen puutarhaan. Runon etsiminen on konkreettisesti vaikeaa, sillä maapallon vedenpinta on noussut ydintuhon seurauksena.

Vähitellen selviää monenlaista, mikä asettaa entiset käsitykset aivan uuteen valoon.

Kirja kysyy, mitä oikeastaan voimme varmasti tietää entisitä ajoista. Mitä uusi sukupolvi voi päätellä, mihin voi luottaa? Jos antaisin pisteitä, tämä sijoittuisi melko korkealle.

 Yöjuoksu

Hildur Knutsdotter: Yöjuoksu. (Myrkrið milli stjarnanna.) Suom. Eeva-Kaisa Suhonen. Haamu, 2026.

Kun aamulla on väsynyt, ei ehkä olekaan nukkunut huonosti, vaan on ollut liikkeellä unissaan. Aluksi lukija uskoo tietävänsä enemmän kuin päähenkilö, mutta lopussa maailma on jo aivan sekaisin.  

Kirjassa on lyhyet luvut, paikoin yhden tai kahden virkkeen mittaisiakin, joten se(kin) houkuttelee lukemaan kirjan kerralla loppuun.

 Vinttikamarin ikkuna on ollut pitkään tauolla, mutta aktivoituu taas - ainakin joksikin aikaa. Olen lukenut paljon, mutta en ole lukemisestani ehtinyt juuri kirjoittaa.

Kuten ennenkin, esittelen lyhyesti kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta tai ostanut itselleni, myös toisinaan sellaisia, joista olen kirjoittanut arvion muualle. Tätä blogia varten en ole pyytänyt arvostelukappaleita.

En kirjoita pitkiä analyysejä, vaan kommentoin lukemaani muutamalla sanalla, vahvasti henkilökohtaisen lukukokemuksen pohjalta.

Perhesalaisuuksia

 

Liane Moriarty: Omena ei kauas putoa. Suom. Helene Bützow. WSOY, 2022.

Vanhemmilla on ollut tenniskoulu, jonka he ovat myyneet ja jääneet eläkkeelle. Tennis on täyttänyt koko perheen elämän. Kaikki neljä lasta ovat olleet lahjakkaita pelaajia, mutta koulun tähti on kuitenkin ollut perheen ulkopuolelta.

Vanhempien luokse saapuu tuntematon nuori nainen, hädissään, rahattomana; Vanhemmat ottavat hänet vastaan ja hän elää heidän kanssaan perheenjäsenenä, kiitollisena ja kovin avuliaana. Tämä on aikuisista lapsista kummallista eikä kovin mukavaa.

Jokaisella lapsella on omat kipunsa eikä vanhempien avioliitossakaan ole kaikki ihan ruusuista. Tämä käy ilmi, kun perheen äiti Joy katoaa. Onko mahdollista, että perheen isä on tappanut vaimonsa? Vai joku muu?

Kirja pitää lukijan tiukasti otteessaan. Jatkuvasti paljastuu jotain uutta, ja loppuratkaisu on yllättävä. 

Jälleen murhajuttuja

  

 

 

 Anders de la Motte & Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat, 1 ja 2. Suom. Tarja Lipponen. Johnny Kniga, 2023.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuolema asuntonäytössä. Säntillisen tarkka rikospoliisi Peter Vinston on saanut huimauskohtauksia ja lähetetty sairaslomalle. Paikka on ex-vaimon ja tämän aviomiehen lomamökki, josta on kätevä myös viettää aikaa teini-ikäisen tyttären kanssa. Kun seudulla sattuu kuolemantapaus, Vinstonia pyydetään avustamaan paikallista kokematonta tutkijaa Tove Espingiä. Molemmat käyvät toistensa hermoille, mutta juttu ratkeaa. 

     Antiikkikauppiaan kuolema. Peter Vinstonin sairasloma jatkuu ja hän selvittää Tove Espingin kanssa     toista murhaa.

Ihan mukavaa luettavaa. Tove haluaisi näyttää kyntensä rikostutkijana, mutta apuun tyrkytetään kokenutta Vinstonia. Pikkutarkan etsivämiehen ja tarmokkaan nuoren naisen yhteistyö sujuu uskottavasti kitkuttaen. Peter teippiharjoineen on samalla kertaa sympaattinen että koominen hahmo. Myös Toven harmi siitä, että hänet sivuutetaan, on erittäin uskottavaa. Romanssia on turha odottaa, sillä Tovella on vaimo.

Kirjamessuilla Helsingissä

Helsingin kirjamessut on minulle vuoden kakkostapahtuma, Turun kirjamessut on tietenkin se ykkönen. Yhdistin messuviikonloppuun työtä ja huvia. Messuilla kiersin kuuntemassa keskusteluja; välillä riensin melkein juoksujalkaa lavalta toiselle. Välillä seisoskelin Kultin osastolla tarkoituksenani tarjota ohikulkijoille Kalevalaisten naisten Pirta-lehteä, jota itsekin olen tekemässä. Ehdin myös kiertää kirjakojuja ja kyllä kirjoja tuli taas ostettuakin, ei sille vain voi mitään. Muistiinpanolehtiöön kertyi myös luetteloa kirjoista, jotka haluan saada kirjastosta luettavakseni.  Tapasin jonkun verran tuttuja ja sain uusia ideoita ja inspiraatiota omiin tekemisiini, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut viikonloppu.