Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3−4. Hertta-kustannus, 2025.

Palasin murhabotin pariin Finnconista ostetun pehmeäkantisen tuplapokkarin myötä. Kirja sisältää teokset Oikullinen protokolla ja Taktinen vetäytyminen.

Olen aikaisemmin lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja minulla on ollut epämääräisiä mielikuvia… Huomasin sattumalta, että sarjasta on tehty myös TV-sarja, pääosassa Alexander Skarsgård. Tämä kieltämättä häiritsi hiukan.

Murhabotti-kirjat sisältävät vauhdikasta avaruusmatkailua, strategioita ja taisteluja. Hiukan sivutaan myös ihmisyyttä, väistämättä, kun kerran keskiössä on tietoisuuden saanut koneäly.

Sarja ei ole päättynyt tähän, vaan viides osa on jo ilmestynyt suomeksi ja lisää osia on vielä suomentamatta.

 

Teräsjää

Rimma Joonatan Erkko: Teräsjää. Nysalor-kustannus, 2024.

Ostin tämän kirjan Finnconista. Kirja on tietysti spefiä, kirjailijan määritelmän mukaan ”rosoista vähemmistöpunkkia.” Se on rakkaustarina sekä myös kehitys- ja kasvutarina.

Pidin viittauksista kansanperinteeseen ja erityisesti niiden sekoittamisesta omaperäiseen fantasiamaailmaan. Kirjan kieli teki minuun vaikutuksen. Se on sopivan erilaista ollakseen vierasta, mutta kuitenkin täysin ymmärrettävää. Taitavaa työtä!

Kirja on Tuonelaiset-sarjan avausosa. Toinen osa, Koukosielut, on käsittääkseni jo ilmestynyt tai ainakin ilmestymässä ihan juuri.

Tyler, Anne: Kolme kesäkuun päivää. (Three Days in June.) Suom. Markku Päkkilä. Otava, 2026.

 Pariskunta on eronnut, mutta ex-puoliso Max tulee asumaan entisen vaimon Gailin kotiin matkustaessaan kaukaa yhteisen tyttären, Debbien, häihin. Kirja tosiaan kuvaa kolmea päivää, hemmottelupäivä ennen häitä, varsinainen hääpäivä ja päivä häitten jälkeen.

Ihan OK kirja, kiinnostavakin, mutta jotenkin jäi vaisu olo. Ei oikein ollut minun kirjani. 

 Erkka Filander: Siemenholvi. Poesia, 2025.

”Pyhiinvaellus on asioiden mahdollinen suuruus askeleeksi asetettuna.”

Tämä kirja on kooltaan mahtava, iso ja painava. Lukija tuntee itsensä minikokoiseksi, ja kirjaa on luettava pöydällä, sitä ei yksinkertaisesti pysty pitämään kädessä. Tämä tekee tietysti jo sinänsä lukukokemuksesta erityisen. Suuri koko ja kirjan nimi viittaavat tietenkin Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenvarastoon.

Kirjat runoissa on sekä perinteisiä että moderneja. Kirja on jaettu osiin, jotka on nimetty tai numeroitu. Nimetyt ovat Ilosanomia (1−4) ja Holvi.

Vaikuttava kirja, muuta ei voi sanoa.

 Mitä voimme tietää

Ian McEwan: Mitä voimme tietää (What We Can Know) Suom. Jarkko Kankaanpää. Otava, 2026.

Vuonna 2119 tutkija haluaa löytää runon, jonka kuuluisa runoilija luki vaimolleen tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Runosta on jäljellä vain mainintoja, tiedetään, että sellainen luettiin ja että se teki vaikutuksen kuulijoihin, mutta sitä ei ole julkaistu missään.

Tutkija päättelee vaimon haudanneen runon perheen puutarhaan. Runon etsiminen on konkreettisesti vaikeaa, sillä maapallon vedenpinta on noussut ydintuhon seurauksena.

Vähitellen selviää monenlaista, mikä asettaa entiset käsitykset aivan uuteen valoon.

Kirja kysyy, mitä oikeastaan voimme varmasti tietää entisitä ajoista. Mitä uusi sukupolvi voi päätellä, mihin voi luottaa? Jos antaisin pisteitä, tämä sijoittuisi melko korkealle.

 Yöjuoksu

Hildur Knutsdotter: Yöjuoksu. (Myrkrið milli stjarnanna.) Suom. Eeva-Kaisa Suhonen. Haamu, 2026.

Kun aamulla on väsynyt, ei ehkä olekaan nukkunut huonosti, vaan on ollut liikkeellä unissaan. Aluksi lukija uskoo tietävänsä enemmän kuin päähenkilö, mutta lopussa maailma on jo aivan sekaisin.  

Kirjassa on lyhyet luvut, paikoin yhden tai kahden virkkeen mittaisiakin, joten se(kin) houkuttelee lukemaan kirjan kerralla loppuun.

 Vinttikamarin ikkuna on ollut pitkään tauolla, mutta aktivoituu taas - ainakin joksikin aikaa. Olen lukenut paljon, mutta en ole lukemisestani ehtinyt juuri kirjoittaa.

Kuten ennenkin, esittelen lyhyesti kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta tai ostanut itselleni, myös toisinaan sellaisia, joista olen kirjoittanut arvion muualle. Tätä blogia varten en ole pyytänyt arvostelukappaleita.

En kirjoita pitkiä analyysejä, vaan kommentoin lukemaani muutamalla sanalla, vahvasti henkilökohtaisen lukukokemuksen pohjalta.