Ian McEwan: Mitä voimme tietää (What We Can Know) Suom. Jarkko Kankaanpää. Otava, 2026.

Vuonna 2119 tutkija haluaa löytää runon, jonka kuuluisa runoilija luki vaimolleen tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Runosta on jäljellä vain mainintoja, tiedetään, että sellainen luettiin ja että se teki vaikutuksen kuulijoihin, mutta sitä ei ole julkaistu missään.

Tutkija päättelee vaimon haudanneen runon perheen puutarhaan. Runon etsiminen on konkreettisesti vaikeaa, sillä maapallon vedenpinta on noussut ydintuhon seurauksena.

Vähitellen selviää monenlaista, mikä asettaa entiset käsitykset aivan uuteen valoon.

Kirja kysyy, mitä oikeastaan voimme varmasti tietää entisitä ajoista. Mitä uusi sukupolvi voi päätellä, mihin voi luottaa? Jos antaisin pisteitä, tämä sijoittuisi melko korkealle.

 

Hildur Knutsdotter: Yöjuoksu. (Myrkrið milli stjarnanna.) Suom. Eeva-Kaisa Suhonen. Haamu, 2026.

Kun aamulla on väsynyt, ei ehkä olekaan nukkunut huonosti, vaan on ollut liikkeellä unissaan. Aluksi lukija uskoo tietävänsä enemmän kuin päähenkilö, mutta lopussa maailma on jo aivan sekaisin.  

Kirjassa on lyhyet luvut, paikoin yhden tai kahden virkkeen mittaisiakin, joten se(kin) houkuttelee lukemaan kirjan kerralla loppuun.

 Vinttikamarin ikkuna on ollut pitkään tauolla, mutta aktivoituu taas - ainakin joksikin aikaa. Olen lukenut paljon, mutta en ole lukemisestani ehtinyt juuri kirjoittaa.

Kuten ennenkin, esittelen kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta tai ostanut itselleni, myös toisinaan sellaisia, joista olen kirjoittanut arvioin muualle. Tätä blogia varten en ole pyytänyt arvostelukappaleita.

Perhesalaisuuksia

 

Liane Moriarty: Omena ei kauas putoa. Suom. Helene Bützow. WSOY, 2022.

Vanhemmilla on ollut tenniskoulu, jonka he ovat myyneet ja jääneet eläkkeelle. Tennis on täyttänyt koko perheen elämän. Kaikki neljä lasta ovat olleet lahjakkaita pelaajia, mutta koulun tähti on kuitenkin ollut perheen ulkopuolelta.

Vanhempien luokse saapuu tuntematon nuori nainen, hädissään, rahattomana; Vanhemmat ottavat hänet vastaan ja hän elää heidän kanssaan perheenjäsenenä, kiitollisena ja kovin avuliaana. Tämä on aikuisista lapsista kummallista eikä kovin mukavaa.

Jokaisella lapsella on omat kipunsa eikä vanhempien avioliitossakaan ole kaikki ihan ruusuista. Tämä käy ilmi, kun perheen äiti Joy katoaa. Onko mahdollista, että perheen isä on tappanut vaimonsa? Vai joku muu?

Kirja pitää lukijan tiukasti otteessaan. Jatkuvasti paljastuu jotain uutta, ja loppuratkaisu on yllättävä. 

Jälleen murhajuttuja

  

 

 

 Anders de la Motte & Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat, 1 ja 2. Suom. Tarja Lipponen. Johnny Kniga, 2023.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuolema asuntonäytössä. Säntillisen tarkka rikospoliisi Peter Vinston on saanut huimauskohtauksia ja lähetetty sairaslomalle. Paikka on ex-vaimon ja tämän aviomiehen lomamökki, josta on kätevä myös viettää aikaa teini-ikäisen tyttären kanssa. Kun seudulla sattuu kuolemantapaus, Vinstonia pyydetään avustamaan paikallista kokematonta tutkijaa Tove Espingiä. Molemmat käyvät toistensa hermoille, mutta juttu ratkeaa. 

     Antiikkikauppiaan kuolema. Peter Vinstonin sairasloma jatkuu ja hän selvittää Tove Espingin kanssa     toista murhaa.

Ihan mukavaa luettavaa. Tove haluaisi näyttää kyntensä rikostutkijana, mutta apuun tyrkytetään kokenutta Vinstonia. Pikkutarkan etsivämiehen ja tarmokkaan nuoren naisen yhteistyö sujuu uskottavasti kitkuttaen. Peter teippiharjoineen on samalla kertaa sympaattinen että koominen hahmo. Myös Toven harmi siitä, että hänet sivuutetaan, on erittäin uskottavaa. Romanssia on turha odottaa, sillä Tovella on vaimo.

Kirjamessuilla Helsingissä

Helsingin kirjamessut on minulle vuoden kakkostapahtuma, Turun kirjamessut on tietenkin se ykkönen. Yhdistin messuviikonloppuun työtä ja huvia. Messuilla kiersin kuuntemassa keskusteluja; välillä riensin melkein juoksujalkaa lavalta toiselle. Välillä seisoskelin Kultin osastolla tarkoituksenani tarjota ohikulkijoille Kalevalaisten naisten Pirta-lehteä, jota itsekin olen tekemässä. Ehdin myös kiertää kirjakojuja ja kyllä kirjoja tuli taas ostettuakin, ei sille vain voi mitään. Muistiinpanolehtiöön kertyi myös luetteloa kirjoista, jotka haluan saada kirjastosta luettavakseni.  Tapasin jonkun verran tuttuja ja sain uusia ideoita ja inspiraatiota omiin tekemisiini, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut viikonloppu.

Orjuuden aikaan Yhdysvalloissa

 

Barbara Chase-Riboud: Orjatar. (Sally Hemings, 1979.) Suom. Eeva Siikarla. 1985.

Osui kirjaston hyllystä käteen tällainen kirja.

Sally Hemingsin isoäiti oli tuotu Afrikasta laivalla orjaksi Yhdysvaltoihin. Hän tuli raskaaksi laivamatkan aikana, lapsen isä oli laivan kapteeni Hemings. Mies olisi halunnut ostaa äidin ja lapsen, mutta näiden omistaja John Wyles ei suostunut myymään. Tytär sai nimekseen Elizabeth. Vartuttuaan hänet annettiin orjamiehelle ja hän sai useita lapsia. Myöhemmin hänestä tuli John Wylesin jalkavaimo, ja hän synnytti myös tälle useita lapsia, joista nuorin, Sally, syntyi kolme kuukautta ennen Wylesin kuolemaa. Elizabeth piti huolta siitä, että hänellä ja kaikilla hänen lapsillaan oli sukunimi, Hemings. Kaikki lapset olivat luonnollisesti orjia, koska niiden äiti oli orja.

Wylesin kuoltua hänen omaisuutensa ja orjansa jaettiin lasten kesken, tietysti vain valkoisten, virallisten lasten. Elizabeth ja osa hänen lapsistaan, myös Sally, määrättiin Marthalle, joka myöhemmin avioitui Thomas Jeffersonin kanssa. Thomas Jefferson (1743−1826) oli lakimies, joka toimi suurlähettiläänä ja kuvernöörinä ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Marthan kuoltua Sallysta tuli Thomas Jeffersonin jalkavaimo, ja hän synnytti tälle useita lapsia. Jeffersson vapautti lapsensa orjuudesta testamentissaan, mutta Sally pysyi orjana, kunnes Jeffersonin tytär, äitinsä mukaan nimetty Martha, vapautti hänet.

Kirja kertoo ajasta, jolloin Jefferson on jo kuollut ja Sally vapautettu. Vapautettujen orjien pitäisi muuttaa Pohjoisvaltioihin ja pois Virginiasta, jolla edelleen pidetään orjia, mutta Sally asuu itsepäisesti Jeffersonin kartanon lähettyvillä. Kirjassa on erikoisen ajanjakson ajankuvaa sekä muistelua.