omat kirjat 4

Karjala sydämessä. Ulla Mannonen Kannakselta. 2014.

Vahvaa väkeä -kirjan aineistoa kerätessäni kiinnitin huomiota Ulla Mannoseen (1895-1958), jolta oli arkistossa paljon uskomustarinoita. Totesin, ettei Mannosesta itsestään ollut kirjoitettu juuri mitään, vaikka hänen aineistonsa osoittautuivat olevan vielä paljon suuremmat kuin olin aluksi kuvitellut.

Suunnittelin aluksi, että kirjoitan Mannosesta artikkelin ja tarjoan sitä johonkin perinnetieteelliseen julkaisuun, mutta keräämäni tiedot paisuivat ja aloin varovasti ajatella kirjaa... Lukiessani Ulla Mannosen aineistoja ja hänen lähettämiään kirjeitä huomasin hänen korostavan ja arvostavan karjalaisuuttaan sekä Kannaksella asuessa että myöhemmin evakkona.

Näihin aikoihin minulla oli herännyt kiinnostus myös omiin juuriini, isäni suku oli lähtöisin Karjalankannakselta. Ulla Mannonen oli syntynyt jo 1800-luvuin puolella, mutta sattumoisin asunut lapsuutensa samalla paikkakunnalla kuin isäni suku asui. Innoistun tutkimaan, minkälaista elämä Karjalankannaksella oikeastaan oli 1900-luvun alkupuolella ennen Kannaksen luovuttamista, millainen oli sota ja evakkomatkat, mitä elämä uudella paikkakunnalla kotiseudun menetyksen jälkeen. Punaisena lankana kirjassa kulkee Ulla Mannosen elämä, hänen keräämänsä perinneaineistot ja hänen kirjoituksensa, jotka samalla toimivat kirjan keskeisinä lähteinä.

Suunnittelin itse kirjan kannen. Taustalla on yksi Mannonen käsikirjoitussivu. Sen päällä Mannosen valokuva nuorena opettajattarena, kuva Mustamäen rautatieasemasta (joka oli lähin asema Mannosen lapsuudenkotia), jollakin Kannaksen matkalla kuvaamani ruusu (josta en tosin ole varma, onko se karjalanruusu vai joku muu) sekä Karjalan vaakuna.

Tämän kirjan puitteissa kävin pitämässä kymmenkunta esitelmää, lisäksi kirjoitin pari populaariartikkelia Ulla Mannosesta.

Karjalassa keväällä 1918

Teemu Keskisarja: Viipuri 1918. Siltala, 2013. 

Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 -kirjan taisin ostaa kirjamessuilta, mutta se jäi silloin vielä odottamaan lukemista. Nyt tänä vuonna on siis aika lukea hyllyssä odottavat 1918-kirjat, ainakin Helsinki 1918 vielä on odottamassa vuoroaan.

Kevään 1918 sotatoimet alkoivat Kannakselta ja Viipuri oli kokonaisuuden kannalta hyvin tärkeä paikka. Keskisarja kuvaa tapahtumia ja tilanteita liikkuen sekä punaisten että valkoisten puolella, päättäjien kokouksissa ja rivimiesten tunnelmissa nostaen usein jonkun nimeltä mainitun henkilön kohtalon kuvittamaan tapahtumia.

Tapahtumat etenevät melko lailla kronologisesti alusta kohti loppua. Valkoisten vallattua Viipurin löydettyjä punaisia ja punaisiksi epäiltyjä ammuttiin puhdistuksissa. Venäläisiä haettiin myös kodeista ja 29.4. heitä teloitettiin Viipurin valleilla yli 200 henkeä. Osa punaisista pyrki siviileinä ulos kaupungista ja kostotoimia pakoon. Jälkiselvittelyissä käy ilmi, että vangittujen punaisten selviämiäminen kuolemantuomiolta oli selvästi todennäköisempää, jos hän ei joutunut pikatuomioistuimen käsiin, vaan päätyi valtiorikosoikeuteen.

On selvää, että kevään 1918 tapahtumiin johtivat monet seikat jo paljon ennen vuotta 1918. Kuitenkin tuntuu ällistyttävältä, miten nopeasti kaikki kuitenkin lopulta tapahtui. Silti tapahtumat vaikuttivat ihmisiin vuosia ja vuosikymmeniä - sekä niihin, jotka olivat itse mukana, että niihin, jotka menettivät omaisensa.