rikoksia 1920-luvun Englannissa

Jessica Followes: Mitford-sarja

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat. (The Mitford Murders, 2017.) Suom. Laura Beck. Otava, 2018.

Jessica Fellowes: Nuori, kaunis ja kuollut. (Bright Young Dead, 2018.) Suom. Oona Nyström. Otava, 2019.

Jessica Fellowes (s. 1974) on brittiläinen kirjailija ja freelancer-toimittaja. Mitfordin murhat on tavallaan hänen esikoisromaaninsa, mutta kymmenes kirjansa − hän on kirjoittanut mm. viisi setänsä Julian Fellowesin luomaan Downtown Abbey -sarjaan liittyvää kirjaa. 

Mitfordin murhat aloittaa sarjan, jossa Fellowes käsittelee kaunokirjailijana todella tapahtuneita, aikanaan selvittämättömiksi jääneitä murhia. Murhien ratkaisut ovat peräisin Fellowesin mielikuvituksesta, mutta henkilöhahmoista suuri osa pohjautuu todella eläneisiin henkilöihin. Keskeisiä ovat tosielämässäkin kuuluisat Mitfordin sisarukset, joita oli kuusi tytärtä ja poika. Sisaruksista on tehty musikaali, kirjoitettu kirjoja ja heitä on käytetty henkilöhahmoina useissa kirjoissa ja TV-sarjoissa. 

Sarjan avausosassa Mitfordin murhat eletään vuotta 1920. Nuori Louisa Cannon saa lapsenhoitajan paikan Mitfordin perheessä, jossa odotetaan perheen seitsemännen lapsen syntymää. Sairaanhoitaja Florence Shore puolestaan on vastikään kotiutettu sotilassairaasta Ranskasta. Hän aikoo matkustaa tervehtimään ystävätärtä, mutta hänet surmataan junassa. Louisa on tavannut matkallaan Mitfordien luokse asemapoliisi Guyn, joka haluaisi junapoliisista oikeaan poliisikuntaan. Guy selvittää rikosta Louisan kanssa; murhasta on kiinnostunut myös Mitfordien vanhin tytär Nancy.

 

Sarjan toisessa osassa Nuori, kaunis ja kuollut eletään vuotta 1925. Nancy Mitford järjestää sisarensa Pamelan syntymäpäiville aarteenetsinnän ja kutsuu paikalle vanhempiensa mielestä arveluttavia nuoria lontoolaisystäviään. Juhlinta päättyy, kun yksi vierasta löydetään kuolleena. Louisa Cannon tietää yön tapahtumista enemmän kuin voi kertoa, ja hänestä tuntuu vahvasti, ettei syytetty palvelustyttö Dulcie ole syyllinen murhaan.

Sarjan tähän asti suomennetut kaksi kirjaa ovat mukaansatempaavan vauhdikkaita. Pidän realistiselta tuntuvasta ajankuvauksesta. Louisa työskentelee palvelijana, mikä oikeasti rajoittaa hänen toimiaan. Hän ei voi lähteä hoitamaan tärkeitäkään asioita noin vain, sillä hänen on oltava koko ajan isäntäväkensä käytettävissä erikseen sovittuja vapaita lukuunottamatta. Myös Louisan ajatukset ovat virkistäviä ja uskottavia. Sen sijaan Mitfordien perheen käyttäminen minua vähän häiritsee, koska olen lukenut perheenjäsenten myöhemmistä vaiheista enkä pysty oikein sulkemaan tietämääni mielestäni, vaikka tiedänkin, että näissä kirjoissa henkilöt ovat kuitenkin lopulta pelkkää kirjailijan mielikuvitusta.

Ihan mukavaa viihdettä kuitenkin. Louisan vaiheet kiinnostavat sen verran, että saatan lukea seuraavankin osan, kun se ilmestyy. En nyt kuitenkaan ihan henkeä pidätellen jää sitä odottamaan.

Rikoksia 1700-luvun Tukholmassa

Niklas Natt och Dag: 1793. (1793, 2017.) Suom. Kari Koski. Johnny Kniga, 2018. 

Tämän kirjan kohdalla mainitaan yleensä ensimmäiseksi, että kirjoittaja Niklas Natt och Dag (s. 1979) kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun. Kirjoittajan kiinnostava nimi sai minutkin alun perin uteliaaksi kirjasta. Tarina vei mukanaan, vaikka mitään kaunista luettavaa se ei ole.

Tukholma vuonna 1793 on saastainen ja korruptoitunut. Cecil Winge on lainoppinut, joka haluaa oikeuden toteutuvan. Tästä syystä hänestä ei pidetä, sillä useimpien virkamiesten mielestä syytetyt olivat ilman muuta syyllisiä eikä heillä ei ollut mitään oikeuksia. Winge avustaa sivusta poliisia sen verran kuin hänen terveytensä sallii. Hän nimittäin sairastaa keuhkotautia eikä hänen odoteta elävän enää kauaa. Kun yksikätinen Jean Michael Cardell kiskoo vedestä ruumiin, jolta on ennen kuolemaa siististi amputoitu kädet, jalat, kieli ja silmät, miehet alkavat yhdessä selvittää rikosta.

Winge kääntyy selin, ikkunaan päin, missä ropiseva sade alkaa sekoittua räntään.

”Minä en selviä tulevasta talvesta. Kohta olen syys ja seurauksen tavoittamattomissa. Mitä sitten tapahtuukaan, yksin sinä jäät kohtaamaan sen.”

Cardellin pää painuu. Hän ei ole tuntenut Wingeä pitkään, mutta miettii jo nyt, saako hänen yrityksensä parantaa Johan Hjelmin jättämä haava aikaan vain uuden haavan. Silti päätös on helppo. Cardell lyö kämmenensä lipaston pöytälevyyn sellaisella voimalla että kellokoneiston osat vaihtavat paikkaa keskenään.

”Otetaan kaikki irti jäljellä olevasta ajasta, niin ehkä sinäkin ehdit saada oman osasi loanheitosta.”

Cardell näkee ikkunassa Wingen muhkuraisen peilikuvan ja miettii, näkeekö hän siinä ensimmäistä kertaa hymyntapaisen. (s. 60.)

1793 on Niklas Natt och Dagin esikoisromaani, joka palkittiin Ruotsissa vuonna 2017 vuoden parhaana esikoisromaanina. Teos on ollut menestys myös maailmalla, ja se aloittaa Bellman noir -trilogian, jonka toinen osa 1794 ilmestyy vuonna 2020.

vieläkin punaista ja valkoista

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta. Tammi, 2018.

Jari Järvelä kuvaa kahden isoäitinsä tarinaa. Seitsenvuotias Jari vierailee kummankin mummun luona, kuuntelee ja kyselee. Molemmat naiset ovat asuneet koko ikänsä samalla paikkakunnalla eivätkä kovin kaukana toisistaan. Aino asui perheineen työväen puolella koskea, Sofia vauraammalla vastarannalla. Molemmat kokivat nuorena tyttönä kipeästi ja omakohtaisesti vuoden 1918 ajan.

Järvelän kirja oli ansaitusti vuoden 2018 Finlandia-ehdokkaana. Vaikka vuoden 1918 tapahtumia tuntuu jo välillä tunkevan korvistakin ulos, tämäkin kirja kannattaa lukea.

Paimentytöstä aloitetaan

Enni Mustonen: Paimentyttö. Otava, 2013.

Paimentyttö on odottanut hyllyssä jo jonkun aikaa, mutta sopii hyvin joulunajan  lukemiseksi.

13-vuotias Ida Eriksson jää orvoksi ja työskentelee palkatta ensin paimentyttönä, sitten navettapiikana ja myöhemmin sisäpiikana. Palkka alkaa juosta vasta, kun Ida on päässyt ripiltä ja voi tehdä virallisen pestuusopimuksen.

Ida rakastaa kirjoja ja lukemista, hän lukee ja puhuu suomea ja ruotsia. Navettatyö oli raskasta, mutta pelkkää lekottelua ei ole myöskään elämä Topeliuksen perheen sisäpiikana.

Sujuvaa kerrontaa, kiinnostavaa ajankuvaa. Elämä iäkkään Zacharias Topeliuksen lähipiirissä antaa oman mielenkiintoisen säväyksensä tekstiin. Tämä on sarjan avausosa, minulla ei vielä ole jatko-osia, mutta enköhän niihin tartu ennen pitkää. Idea palvelusväkeen kuuluvan mutta sivistyneen naisen elämänvaiheiden seuraamisesta suomalaisen kulttuuriväen keskellä viehättää kovasti.

Kartanoromantiikkaa

Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet. HarperCollinsNordic, 2017. Suom. Virpi Kuusela.

Tapahtumat kuvaavat Katherinen elämää 1910-luvulla ja hänen tyttärensä Annan elämää 1940-luvulla.

Lady Katherine Trenowyth on hienostolady, joka tehtävänä on olla viehättävä ja solmia hyvä avioliitto.  Rakkaus osuu hänen kohdalleen ja hän tempaisee itsensä irti totutusta. Seurauksena on avioton tytär Anna. Katherine kuolee syöpään, kun Anna on 6-vuotias, joten salaisuudet jäävät selvittämättä. Anna ei tiedä edes isänsä nimeä. Punaisen Ristin sairaanhoitajana Anna saa määräyksen siirtyä työskentelemään äitinsä suvun kartanossa, jossa on sotasairaala.

Viihdyttävä kirja, vaikka kovin kaavamainen ja ennalta arvattava. Sellaiseksi tietysti tarkoitettukin.

Isoäidin historiaa

Heidi Köngäs: Sandra. Otava, 2017.

Sandra on lapsena ollut huutolaisena, siksi hän osaa todella arvostaa omaa kotiaan Jannen kanssa. Onni on täydellinen, kun päästään alkuaikojen mäkituvasta muuttamaan omaan torppaan, johon myös Jannen vanhemmille on rakennettu pieni asuintila. Lapsiakin siunaantuu monta reipasta poikaa ja tytär. Työtä tehdään uutterasti sekä taksvärkkinä että omalla pellolla ja navetassa. Kyllähän sitä nuorena jaksaa, kun appivanhemmat vielä auttelevat. Mutta sitten alkaa sotiminen. Torpan ohi marssivat milloin punaiset, milloin valkoiset, ja taisteluja käydään ihan omalla kylällä.Ruoka on vähissä kaikkialta, kun asemiehet vievät Jannen mukanaan punakaartiin, ja yhä vaikeammaksi tilanne muuttuu. Sandran on yritettävä selvitä lastensa kanssa myllerryksen keskellä.

Koskettava romaani, jonka kerronnassa limittyvät nykyaika ja menneisyys.

uusi Sherlock Holmes

Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär. Suom. Marja Helanen. Bazar, 2018.


Sherlock Holmes itse on jo kuollut, mutta John Watson vielä elää, eläkkeellä tosin jo on. Hän asuu Baker Streetillä, asunnossa, jossa on myös entinen Sherlock Holmesin huone. Hänen poikansa, John Watson nuorempi, asuu myös Lontoossa ja työskentelee patologina.

Charles Harrelston tekee itsemurhan hyppäämällä ikkunasta, paitsi että toisen silminnäkijän mukaan hän putosi katolta. Toinen silminnäkijä on kuitenkin lapsi, joten poliisi ei pidä hänen todistustaan kovin merkittävänä. Kuolleen miehen perhe pyytää tohtori Watsonia tutkimaan kuolemaa, joten John Watson vanhempi ja nuorempi lähtevät tapaamaan rouva Blalockia ja hänen poikaansa.

Poika vahvistaa kertomuksensa: mies putosi katolta, tuli alas kylki edellä eikä heiluttanut käsiään pudotessaan. Watsonit päättelevät, että ehkä mies oli jo kuollut, ja hänet pudotettiin katolta. Samaa uskoo pojan äiti, Joanna Blalock, joka ryhtyy tarmokkaasti selvittämään rikosta Watsonien kanssa.

Monin tavoin kiinnostava kirja, mutta minua ei ihan täydellisesti vakuuttanut.

omat kirjat 5

Kasvit entisajan elämässä, 2015.

Vietin paljon aikaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistossa sekä Vahvaa väkeä että Karjala sydämessä -kirjojen aineistoa kerätessä. Samalla löytyi aika lailla kasviperinnettä, mistä sitten syntyikin idea tehdä pieni kirja aiheesta.

Keräsin kirjaan eri lähteistä kasvien vanhoja nimiä ja kasveihin liittyviä uskomuksia, mutta käsittelin myös kasvien käyttöä, lääkekasveja, ravintokasveja, kasvivärjäämistä ym. Eräs tuttavani kyseli, kirjoitanko kasvikeittokirjaa - sitä en tehnyt, mutta laitoin kuitenkin liitteeksi myös hiukan ruokaohjeita.

Kasviaiheesta olen sitten myöhemmin kirjoittanut yhden artikkelin ja käynyt parissa paikassa kertomassa aiheesta. Kiinnostus kasveihin on nykyään aika suurta, mikä näkyy myös siitä, että tämä kirja on monessa kirjastossa. Tällä hetkellä kirjasta on painos loppu, eikä uutta todennäköisesti ole tulossa.

omat kirjat 4

Karjala sydämessä. Ulla Mannonen Kannakselta. 2014.

Vahvaa väkeä -kirjan aineistoa kerätessäni kiinnitin huomiota Ulla Mannoseen (1895-1958), jolta oli arkistossa paljon uskomustarinoita. Totesin, ettei Mannosesta itsestään ollut kirjoitettu juuri mitään, vaikka hänen aineistonsa osoittautuivat olevan vielä paljon suuremmat kuin olin aluksi kuvitellut.

Suunnittelin aluksi, että kirjoitan Mannosesta artikkelin ja tarjoan sitä johonkin perinnetieteelliseen julkaisuun, mutta keräämäni tiedot paisuivat ja aloin varovasti ajatella kirjaa... Lukiessani Ulla Mannosen aineistoja ja hänen lähettämiään kirjeitä huomasin hänen korostavan ja arvostavan karjalaisuuttaan sekä Kannaksella asuessa että myöhemmin evakkona.

Näihin aikoihin minulla oli herännyt kiinnostus myös omiin juuriini, isäni suku oli lähtöisin Karjalankannakselta. Ulla Mannonen oli syntynyt jo 1800-luvuin puolella, mutta sattumoisin asunut lapsuutensa samalla paikkakunnalla kuin isäni suku asui. Innoistun tutkimaan, minkälaista elämä Karjalankannaksella oikeastaan oli 1900-luvun alkupuolella ennen Kannaksen luovuttamista, millainen oli sota ja evakkomatkat, mitä elämä uudella paikkakunnalla kotiseudun menetyksen jälkeen. Punaisena lankana kirjassa kulkee Ulla Mannosen elämä, hänen keräämänsä perinneaineistot ja hänen kirjoituksensa, jotka samalla toimivat kirjan keskeisinä lähteinä.

Suunnittelin itse kirjan kannen. Taustalla on yksi Mannonen käsikirjoitussivu. Sen päällä Mannosen valokuva nuorena opettajattarena, kuva Mustamäen rautatieasemasta (joka oli lähin asema Mannosen lapsuudenkotia), jollakin Kannaksen matkalla kuvaamani ruusu (josta en tosin ole varma, onko se karjalanruusu vai joku muu) sekä Karjalan vaakuna.

Tämän kirjan puitteissa kävin pitämässä kymmenkunta esitelmää, lisäksi kirjoitin pari populaariartikkelia Ulla Mannosesta.

Vanhan Berliinin humussa

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja. Otava, 2018.

Ministeri Ritovuori, Karl Axel Björkin esimies, on murhattu. Björk on varma, että murhan takana on salaliitto, mutta syyllinen on löytynyt ja tunnustanut. Björk on turhautunut tilanteeseen ja kun hänen poliisiystävänsä kieltää painokkaasti häntä sotkeutumasta tutkintaan millään tavalla, hän ottaa vastaan työn setänsä firman asiamiehenä ja lähtee Berliiniin tarkastamaan sikäläistä konttoria. Berliinissä riehuu juuri lapsia tappava sarjamurhaaja, ja Björk pääsee epävirallisesti tutkimuksiin mukaan.

Olen pitänyt paljon aikaisemmista Björk-kirjoista, ja pidin myös tästä. Kirja imaisi mukaansa vielä intensiivisemmin kuin aikaisemmat osat, se oli pakko lukea kerralla loppuun, vaikka sitten jo harmitti, kun luettavaa ei ollut enää jäljellä. 

Lainasin tämän kirjan kirjastosta, mutta todennäköisesti ostan sen vielä itselleni omaksi. Tämä on sellainen sarja, johon palaan varmasti uudelleen, en niinkään salapoliisitarinan vuoksi, vaan elävän ajankuvan takia.

Köyttä kotiin

Veijo Meri: Manillaköysi. Otava, 1957.
 

Jatkosodan aikaan Keppilän Joose sattui löytämään huoltotieltä kuormasta pudonneen köyden ja päätti kuljettaa sen kotiin seuraavalla lomallaan. Luvatontahan oli tietenkin viedä rintamalta valtion tavaraa kotiin, joten ihan repussa ei köyttä voinut kuljettaa. Tovereiden avustuksella köysi kiedottiin tiukasti Joosen vartalon ympärille siten, että se jäi vaatteiden alle piiloon. Niin lähti lihonut sotamies Keppilä lomailemaan. Eihän se köyden kuljettaminen kotiin kuitenkaan ihan helposti käy...


Olen lukenut tämän joskus kymmeniä vuosia sitten ja muistin hyvin tarinan, mutta kirja kestää kyllä uudenkin lukukerran.