Amerikasta Suomeen

Elina Aro: Karela tulee meren yli. Valistus, 1958 (1. p 1950)

Elina Aro (oik. Arohonka, 1923-2007) kirjoitti kymmeniä lasten- ja nuortenkirjoja erityisesti 1940- ja 1950-luvuilla.

Karela tulee meren yli kertoo Amerikassa asuvasta suomalaistaustaisesta perheestä. 15-vuotiaan Karelan äiti on kuollut muutama vuosi aikaisemmin, Karelan vanhempi veli on aikuinen ja kihloissa naapurin tyttären kanssa. Isä päättää jättää farmin lapsilleen ja lähteä Suomeen, jossa hänen ainoa veljensä on juuri kuollut. Karela haluaa lähteä isän kanssa tuntemattomaan Suomeen, Karjalaan, jonka mukaan Karela on saanut nimensäkin.

Kirja sijoittuu heti sodan jälkeiseen aikaan, jolloin aluemenetykset olivat tuoreita ja ajankohtaisia. Karelan sedän maatilastakin on osa jäänyt uuden rajan toiselle puolelle. Kirjassa on jälleenrakennushenkeä, Suomi-intoa, jännittäviä tapahtumia ja romantiikkaakin. Ajankuva on kiinnostavaa.

Kirjeitä sodan jälkeen

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunkuoripaistoksen ystäville. Otava, 2011 (pokkari)

Vuonna 1946 Lontoo on melko lailla hajalle pommitettu. Sota on loppunut, mutta näkyy edelleen jokapäiväisessä elämässä. Kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen Guernseyn saarelta ja kiinnostuu saaren tapahtumista sodan aikana, jolloin saari oli saksalaisten miehittämä.

Kirja on kirjeromaani, kirjeitä kirjoittavat ja vastaanottavat päähenkilön lisäksi myös monet muut. Kirjeissä kuvataan sekä kirjan nykyajan että miehityksenaikaisia tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan ole kovin monen vuoden päässä toisistaan. 

Kirjan kirjoittaja Mary Ann Shaffer sairastui syöpään ennen kirjan valmistumista ja hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan. Shaffer kuoli helmikuussa 2008, kirja ilmestyi samana vuonna.Kuvittelen tunnistavani ne seikat, jotka kirjassa ovat Barrowsin kehittelemiä, mutta en tietenkään oikeasti voi tietää. 

Pidin tästä kirjasta. Kirjeissä välittyy 1940-luvun ajankuva ja tunnelma. Mukana on jännitystä ja romantiikka, sodan hirveyksiä ja syvää inhimillisyyttä.

Suomipoika kaukana

Marton Taiga: Valehtelin sinulle, Zorilla. Pokkari, Tammi, 1975. Alkuperäinen julkaistu vuonna 1944.




Martti Erik Hjalmar Löfberg (5.3.1907−24.2.1969) oli suomalainen kirjailija, joka kirjoitti seikkailu- ja jännitysromaaneja monilla eri kirjailijanimillä. Marton Taiga oli yksi hänen salanimistään. Löfberg oli 1930- ja 1940-lukujen suosituimpia suomalaisia viihdekirjailijoita. Hän julkaisi lukemistolehdissä noin 1500 tarinaa ja lisäksi hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen suosituimpia henkilöhahmojaan olivat komisario William J. Kairala ja punatukkainen sanomalehtipoika Kid Barrow eli Porkkana.

Tämän tarinan päähenkilö on José Rojo, syntyjään Jussi Rohonen, jonka isä on suomalainen. Sattumoisin José jää vauraan kartanonherran don Paolon kasvatettavaksi ja nuorukaiseksi vartuttuaan hän taistelee kasvinveljensä Ignacion rinnalla Paraguayn sodassa.

Tällaiset seikkailukirjat olivat aikanaan erittäin suosittuja ja ymmärrän sen kyllä: eksotiikkaa, vauhtia, miehistä toimintaa, sankaruutta. Ja tietenkin se Suomi-kytkös. 

Sotaa ja rakkauttakin Kiinasta

Mo Yan: Punainen durra. Suom. Riina Vuokko. Otava, 2016. 



Guan Moye (s. 17.2.1955), kirjailijanimeltään Mo Yan on kiinalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. Kulttuurivallankumouksen aikaan hän joutui lopettamaan koulun nähden välillä nälkää. Hänen kirjailijanimensä Mo Yan tarkoittaa ’älä puhu’. Hän kirjoittaa osin omien kokemustensakin pohjalta kiinalaisen yhteiskunnan kipukohdista, usein maagisen realismin keinoin. Mo Yan on kirjoittanut yli kaksikymmentä teosta, joita on käännetty yli kymmenelle kielelle. Suomeksi häneltä on julkaistu kolme romaania. Punainen durra sisältää neljä osaa, jotka kertovat elämästä sodan, vihan ja rakkauden täyttämällä kiinalaisella maaseudulla. Kirjan pohjalta on tehty elokuva nimeltä Punainen pelto (1987).

Kirjan kertoja on päähenkilön poika. Päähenkilö on kirjassa lapsi, mutta kertoja käyttää hänestä nimitystä 'isä', mikä ei salli lukijan hetkeksikään unohtaa, että joku kertoo tarinaa. Keskenkasvuinen 'isä' ja hänen isänsä eli 'isoisä' elävät keskellä Japanin-Kiinan sotaa 1937 ja kirjassa kuvataan paljon ja yksityiskohtaisesti sodan raakuutta.

Kertoja kertoo myös isoäitinsä tarinan, tästä hän käyttää nimitystä isoäiti. Fenglian eli isoäiti on 16-vuotias sievä maalaistyttö, jolla on pikkuruiset sidotut jalat. Naapurikylän varakas tislaamonomistaja näkee tytön ja pyytää tätä poikansa puolisoksi. Juorujen mukaan pojalla on spitaali, mutta isä on innoissaan, onhan uusi sukulainen jo luvannut hänelle lahjaksi muulin. Fenglian lähetetään kantotuolissa sulhasen luokse, kuten tapa on. Kotona käydessään Fenglian ei haluaisi palata spitaalisen miehensä luokse, mutta isä intoilee vain muulista, joka hänelle on luvattu.

Punainen durra on kiinnostava kirja, mutta samalla kauhea. Veri, ruumiskasat, koirat, silpominen - kirjassa on paljon hirveyksiä. Jotain siinä kuitenkin on, pakko se oli lukea loppuun.

omat kirjat 7

Merkintöjä sotavuosilta -kirjasen alaotsikkona on Uuteenkirkkoon ja Kanneljärveen liittyviä kirjeitä ja kirjoituksia vuosilta 1939-1945. Se ei ole virallisesti Suomi 100 vuotta -kirja, koska tunnusta ei tullut sille haettua, mutta samassa hengessä se on tehty. Kirja julkaistiin siis vuonna 2017.

Suomi 100 -tapahtumissa oli aika paljon sota-aikaa ja tuo aika yksityishenkilöiden teksteissä on kiehtonut minua jo aikaisemminkin. Olin saanut käyttööni yhden sota-ajan päiväkirjan ja huutelin tuon ajan kirjeitä keskittyen kahteen Kannaksen pitäjään. Kirjeitä ei tullut kovin paljon, joten kirja jäi ohueksi, mutta toisaalta ainesto oli kiinnostavaa. Mukana on sekä siviilien että sotilaiden kirjeitä talvisodan syttymisestä Lapin sodan loppumiseen saakka. Kirjoitin itse yhden pienen artikkelin, johdannon ja muutaman välitekstin. Sain käyttööni myös aikaisemmin julkaisemattomia valokuvia, jotka täydensivät tekstejä hyvin.

Köyttä kotiin

Veijo Meri: Manillaköysi. Otava, 1957.
 

Jatkosodan aikaan Keppilän Joose sattui löytämään huoltotieltä kuormasta pudonneen köyden ja päätti kuljettaa sen kotiin seuraavalla lomallaan. Luvatontahan oli tietenkin viedä rintamalta valtion tavaraa kotiin, joten ihan repussa ei köyttä voinut kuljettaa. Tovereiden avustuksella köysi kiedottiin tiukasti Joosen vartalon ympärille siten, että se jäi vaatteiden alle piiloon. Niin lähti lihonut sotamies Keppilä lomailemaan. Eihän se köyden kuljettaminen kotiin kuitenkaan ihan helposti käy...


Olen lukenut tämän joskus kymmeniä vuosia sitten ja muistin hyvin tarinan, mutta kirja kestää kyllä uudenkin lukukerran.

Paluu sota-aikaan

Eva Illoinen: Perri lähtee sotaa pakoon. Tammi, 1981.
Eva Illoine: Perri elää pula-aikaa. Tammi, 1981.

     

Eva Illoisen (1934–1987) Perri-sarjaan kuuluu kolme kirjaa, joista minulla on nyt kaksi, nämä yläpuolella mainitut. Molemmat ovat peräisin kirjaston poistomyynnistä, vaikka eri aikaan ostettu. Kolmas kirja, Perri tulee ylioppilaaksi, on vielä saamatta, olen kyllä senkin lukenut.

Nämä kirjat kiinnostavat minua monesta syystä. Alun alkaen olen lukenut ne kiinnostuksesta entisajan elämästä kertovaan kirjallisuuteen. Sota-ajasta ja sen jälkeisestä ajasta kertovia tyttökirjoja ei taida ihan kauheasti ollakaan. On mukavaa, kun Perri asuu juuri Turussa. Lisäksi Eva Illoinen itse kuuluu kiinnostukseni kohteisiin Karjalankannaksen Uudellakirkolla syntyneenä kirjailijana.

Perri-kirjat ovat mukavia, koska ne kertovat melko tavallisesta tytöstä, joka elää tavallisen nuoren elämää. Perri käy koulua, seurustelee luokkatovereittensa kanssa, ihastuu, on ihastuksen kohteena (mikä ei ole niin hauskaa kuin voisi kuvitella). Perri ei ole virheetön, hän esimerkiksi pyrkii luokan suosituimpien tyttöjen seuraan norkoilemalla näiden ympärillä.

Sota-aikanaTurkua pommitettiin ja suositeltiin lähettämään lapset maalle turvaan. Kymmenvuotias Perri joutuu matkustamaan yksin Savonlinnaan ennestään tuntemattomien serkkujen luokse, jossa murrekin on aivan erilaista. Äiti jää Turkuun, hänellä on työnsä. Perri ikävöi kotiin, mutta sopeutuu uuteen kouluun ja saa ystäviä.

Sodan päätyttyä tavarasta oli vielä pulaa, vaikka monenlaista sai jo ilman ostokuponkeja. Äiti oli joutunut ottamaan alivuokralaisen Perrin poissaolon ajaksi, perheellähän oli huone ja keittiö. Alivuokralaisen nimi on Viljo, hän on oikeastaan mukava, mutta Perri ei lainkaan pidä siitä, että äiti ja Viljo menevät naimisiin. Perri ahertaa koulussa ja harrastaa näyttelemistä.

Pidän Perri-sarjasta ja ostan kyllä sen kolmannenkin osan, jos se joskus sattuu tulemaan vastaan.