Kehitystä, kehitystä...

Terry Pratchett: Täyttä höyryä. Suom. Mika Kivimäki. Karisto, 2017.

Uudet keksinnöt valtaavat myös Kiekkomaailmaa, mikä ei ole kaikkien mieleen. Ankh-Morporkiin on rakenteilla junarata, mikä ei miellytä varsinkaan kaupungin alla asuvien peikkoja. Tahmee von Lipwig saa lordi Vetinarilta tehtäväkseen valvoa, että kaikki sujuu hyvin - helpommin sanottu kuin tehty.


Terry Pratchett (1948-2015) kuuluu suosikkikirjailijoihini ja Kiekkomaailma on aina Kiekkomaailma, mutta tämä kirja ei ihan vienyt sydäntäni.

Kiekkomaailmassa vielä kerran

Terry Pratchett: Paimenen kruunu. Suom. Mika Kivimäki. Karisto, 2018.

Paimenen kruunu jäi vuonna 2015 kuolleen Terry Pratchettin viimeiseksi teokseksi.

Tiffany Särkynen (eräs lempinoidistani) häärää uutterasti kotiseutunsa noitana. Hän avustaa synnytyksissä ja helpottaa kuolevien lähtöä, minkä lisäksi hän pesee yksinäisten vanhusten pyykkiä ja leikkaa näiden varpaankynsiä. Työtä olisi siis riittämiin, mutta mahtavan noidan, Muori Säävirkun, kuoltua Tiffanyn pitäisi ehtiä hoitamaan myös Muori Säävirkun tehtävät noitien johtajana.

Myös haltiat ovat huomanneet Muori Säävirkun olevan poissa. Maailmojen välinen raja on paikoin hiukan heikentynyt, ja ehkäpä juuri nyt olisi oikea aika ottaa ihmisten maailma haltioiden temmellyskentäksi. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin aina silloin tällöin poiketa hapattamaan oluet, säikyttelemään lampaat ja ehkäpä välillä ajankuluksi kiduttaa joku ihminen kuoliaaksi.

Tiffany saa tehdä tosissaan työtä karkottaakseen haltiat heille kuulumattomasta maailmasta. Muiden noitien lisäksi hänellä on apunaan Geoffrey, nuori mies, joka sukupuolestaan huolimatta haluaisi hartaasti tulla noidaksi...

Kiekkomaailmassa

Terry Pratchett: Niistäjä. (Snuff, 2011.) Suom. Mika Kivimäki. Karisto, 2016.





Terry Pratchett (1948-2015) loi teoksissaan oman fantasiauniversuminsa, Kiekkomaailman. Me lukijat tiedämme yhtä ja toista kyseisestä maailmasta ja sen asukkaista, onhan Kiekkomaailma-kirjoja julkaistu kaikkiaan nelisenkymmentä, suomeksikin yli kolmekymmentä.

Vartioston komentaja Sam Vimes määrätään lomalle - määrääjänä hänen rakas vaimonsa lady Sybil, joka haluaa näyttää miehelleen ja pojalleen sukunsa kartanon. Kartanonherrana esiintyminen on rasittavaa, ja Vimes kaipaa maalta kaupunkiin. Erityisesti hän kaipaa rikoksia, joita ratkaista. Ennen pitkää sellainen tuntuu löytyvänkin. Mutta miten oikeus voi toteutua, elleivät toimijat itse huomaa tekevänsä väärin? Herrasväki uskoo olevansa tavallisten ihmisten sääntöjen yläpuolella; hiisiä taas pidetään haittaeläiminä, joita voi kohdella miten tahansa.

Pratchettin vahvuuksia ovat huumori ja nokkelat oivallukset eikä hän petä Niistäjässäkään. Pratchettin maailmassa esiintyy ihmisten lisäksi monenlaisia muita olentoja. Jotkut tuntevat ennakkoluuloja muita lajeja kohtaan, mutta kaikilla on jonkinlaiset "ihmisoikeudet" kuitenkin. Vimesin johtamassa Vartiostossakin on hyvin erilaisia poliiseja, joilla kaikilla on heikkoutensa ja vahvuutensa. Loppujen lopuksi myös hiisillä näyttää olevan omalaatuinen kulttuurinsa ja kykyä oppia myös ihmisten kullttuuria.

Kirjastosta lainattua...

Muuta kirjaston hyllystä mukaan tarttunutta:

Teetä ja sympatiaa

Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa, Mma Ramotswe tutkii. Otava, 2009.

Teetä ja sympatiaa on Naisten etsivätoimisto -sarjan kymmenes osa. Olen ollut tämän sarjan suhteen hieman hämmentynyt, sillä botswanalaisen naisen perustamasta etsivätoimistosta kirjoittaa skotlantilainen mies. Alexander McCall Smith on Edinburghin yliopiston oikeustieteen emitusprofessori, joka on kuitenkin syntynyt Afrikassa ja asunut siellä. Kirjoissa kuvastuukin botswanalaisen mielenmaiseman tuntemus, ja ehkä juuri tämä on suuri osa sarjan viehätystä.
Tällä kertaa Mma Ramotswen keskeinen toimiksianto liittyy paikalliseen jalkapalloseuraan, joka on aikaisemmin menestynyt, mutta viime aikoina hävinnyt jokaisen ottelunsa. Juttua tutkiessaan Precious Ramotswe käy ensimmäisen kerran elämässään seuraamassa jalkapallo-ottelua. Lisäksi on mukana muita ongelmia: huikenteleva nainen yrittää vietellä toisen naisen sulhasen,  eräällä naisella on ongelmia kahden miehen loukussa ja Mma Ramaotswen pieni valkoinen pakettiauto tulee tiensä päähän.
Mukavan leppoisaa iltalukemista. Yksi pikku valitus. Minua huvitti, kun jossain alkupään kirjassa mainittiin Precious Ramotswen "perinteinen ruumiinrakenne", mutta tässä kirjassa sitä toisteltiin jo niin usein, että se alkoi kyllästyttää.

FC Akateemiset

Terry Pratchett: FC Akateemiset. Karisto, 2014.

FC Akateemiset kuuluu Kiekkomaailma-sarjaan ja on peräti sarjan 32. osa.  Tässäkin on kyse jalkapallosta. Jalkapalloa on potkittu kaduilla, kilpailtu ja tapeltu, mutta nyt Näkymätön Yliopisto joutuu pakon edessä osallistumaan jalkapallopeliin. Yliopistolla ei ole ollut joukkuetta vuosikymmeniin, eivätkä velhot ole kiinnostuneitakaan moisesta rehkimisestä. Kyllähän lopulta jonkinlainen peli saadaan pelattua... Mukana on myös hiisi, kääpiömuotia ja romantiikkaa. Ei ehkä Kiekkomaailman parhaita kirjoja, mutta ihan viihdyttävä kuitenkin.

 

 

Kultatukka, tähtönen

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen. Gummerus, 2011.

Esikoiskirjansa Ystävät hämärän jälkeen (2004, suom. 2008) Lindqvist on kirjoittanut  useita vielä selvemmin kauhukirjallisuuden alueelle sijoittuvia romaaneja.
Asetelma on melko kaamea: Mies löytää metsästä sinne hylätyn pikkuvauvan, vie sen kotiinsa, jossa pitää lasta kellarissa piilossa kaikilta. Lapsi on erikoinen; hän osaa laulaa puhtaasti jo ennenkuin osaa puhua. Mies haluaa pitää lapsen erossa kaikista vaikutteista ja kieltää vaimoaan edes puhumasta lapselle saati päästämästä tätä ulos. Kun tyttö kasvaa, häntä pelotellaan pysymään sisällä turvassa, sillä ulkona vaanivat "isot", jotka haluaisivat syödä hänet. Huonostihan siinä käy.