Vilja-Tuulia Huotarinen & Satu Koskimies: Emilia Kent. Runotytön tarina jatkuu. WSOY, 2018.
Monen muun tavoin olen rakastanut L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjoja, ja itse asiassa luen niitä toisinaan vieläkin. Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen Emilia Kent tuntui sen vuoksi sekä kiinnostavalta että pelottavalta. Ajattelin ensin, etten halua lukea, jos Emilian tie johtaa jollakin lailla vieraaseen, väärään suuntaan. Sitten uteliaisuus voitti ja päätin kuitenkin lukea kirjan.
Monin tavoin Emilian tarina jatkui kiinnostavasti, mutta läheskään kaikki ei minusta ollut ihan oikein. Paikoin tunnelma oli juuri sellainen kuin pitikin, välillä oltiin kuitenkin kovin lähellä nykyajan ajattelutapoja. Kaikista juonenkäänteistäkään en pitänyt, mutta se ei välttämättä ole kirjan vika. Kokonaisuutena olen kuitenkin iloinen siitä, että luin kirjan, se nosti mieleen mieluisia muistoja ja samalla herätti taas kerran ajattelemaan mies- ja naistaiteilijoiden asemaa.
