Barbara Chase-Riboud: Orjatar. (Sally Hemings, 1979.) Suom. Eeva Siikarla. 1985.
Osui kirjaston hyllystä käteen tällainen kirja.
Sally Hemingsin isoäiti oli tuotu Afrikasta laivalla orjaksi Yhdysvaltoihin. Hän tuli raskaaksi laivamatkan aikana, lapsen isä oli laivan kapteeni Hemings. Mies olisi halunnut ostaa äidin ja lapsen, mutta näiden omistaja John Wyles ei suostunut myymään. Tytär sai nimekseen Elizabeth. Vartuttuaan hänet annettiin orjamiehelle ja hän sai useita lapsia. Myöhemmin hänestä tuli John Wylesin jalkavaimo, ja hän synnytti myös tälle useita lapsia, joista nuorin, Sally, syntyi kolme kuukautta ennen Wylesin kuolemaa. Elizabeth piti huolta siitä, että hänellä ja kaikilla hänen lapsillaan oli sukunimi, Hemings. Kaikki lapset olivat luonnollisesti orjia, koska niiden äiti oli orja.
Wylesin kuoltua hänen omaisuutensa ja orjansa jaettiin lasten kesken, tietysti vain valkoisten, virallisten lasten. Elizabeth ja osa hänen lapsistaan, myös Sally, määrättiin Marthalle, joka myöhemmin avioitui Thomas Jeffersonin kanssa. Thomas Jefferson (1743−1826) oli lakimies, joka toimi suurlähettiläänä ja kuvernöörinä ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Marthan kuoltua Sallysta tuli Thomas Jeffersonin jalkavaimo, ja hän synnytti tälle useita lapsia. Jeffersson vapautti lapsensa orjuudesta testamentissaan, mutta Sally pysyi orjana, kunnes Jeffersonin tytär, äitinsä mukaan nimetty Martha, vapautti hänet.
Kirja kertoo ajasta, jolloin Jefferson on jo kuollut ja Sally vapautettu. Vapautettujen orjien pitäisi muuttaa Pohjoisvaltioihin ja pois Virginiasta, jolla edelleen pidetään orjia, mutta Sally asuu itsepäisesti Jeffersonin kartanon lähettyvillä. Kirjassa on erikoisen ajanjakson ajankuvaa sekä muistelua.
