Raili Mikkasen Karhun kumarrus kertoo 12-vuotiaasta Miinasta, joka menee tehtaaseen työhön. Forssan tehtailla valmistetaan kangasta, näppäräsormisen pikkutytöt solmivat katkenneet langat. Työtä tehdään kahdessa vuorossa, päivä- ja yövuorossa, molemmat pitkiä. Päivällä jokainen sai lautasellisen lämmintä keittoa. Yövuorossa olevien lasten piti käydä päivällä tehtaankoulua. Koulu oli pakollinen ja monille harmillinen rasite, mutta pikku Miinalle se oli ilo. Myös asuntolan oma sänky ja kaappi olivat ylellisyyksiä, joita ei ollut kotona.
Miina työskenteli myös naulatehtaassa ja piikana kotiseudullaan, mutta siirtyi sitten Helsinkiin, jossa hän työskenteli piikana (kotiapulaisena). Hän oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja halusi parantaa työläisnaisten asemaa. Myöhemmin hänestä tuli kansanedustaja ja Suomen ensimmäinen naispuolinen ministeri.
Karhukin kirjassa kumartaa. Miinan äiti Leena, myöhemmin Sillanpään torpan emäntä, on katsomassa esiintyvää karhua. Seurassa oleva ystävätär kysyy, montako lasta Leena tulee saamaan ja karhu kumartaa kerran toisensa jälkeen, kaikkiaan yhdeksän kertaa. Seitsemännellä kerralla karhu kumartaa poikkeuksellisen syvään. Leena sai kaikkiaan yhdeksän lasta ja heistä seitsemäs oli Miina, myöhemmin kansanedestaja ja ministeri Miina Sillanpää. Tämä kirja kertoo yksinkertaisesti ja selkeästi siitä, millainen Suomi on ollut loppujen lopuksi varsin vähän aikaa sitten. Miina asui rakastavassa, mutta köyhässä perheessä. Miinan vanhemmat veljet kävivät palkkatyössä 8-vuotiaasta alkaen. Vaikka tehtaanisäntä oli edistyksellinen tarjotessaan lapsille kouluopetusta, lapset tekivät kuitenkin myös 12-tuntisia työpäiviä tehtaassa. Perheissä työskentelevissä piioilla ei ollut säännöllistä vapaa-aikaa eikä oikeastaan minkäänlaista oikeusturvaa.
Helmet-lukuhaaste:
45: Suomalaisesta naisesta kertova kirja
36: Elämäkerta tai muistelmateos
