Beatlesia ja sydänsuruja

Haruki Murakami: Norwegian Wood. Tammi, 2012. Suom. Aleksi Milonoff.

Haruki Murakami (s. 1949) on tällä hetkellä todella suosittu ja tunnettu kirjailija ja Norwegian Wood kuuluu hänen tunnetuimpiin teoksiinsa. 

Tarina sijoittuu  päähenkilö Watanaben nuoruus- ja opiskeluvuosiin. Watanabella on hyvä ystävä Kizumi ja tällä tyttöystävä Naoko. He liikkuvat paljon kolmisin, kunnes seitsemäntoistavuotias Kizumi tekee yllättäen itsemurhan jättämättä viestiä. Watanabe lähtee opiskelemaan Tokioon, hän haluaa päästä irti menneestä. Hän tapaa sattumalta Naokon, he alkavat kävellä yhdessä ja tilanne johtaa eräänlaiseen seurusteluun, joka pohjautuu enemmän ystävyyteen kuin romantiikkaan. Naokon mieli on hauras ja nuoret voivat tavata vain harvoin, mutta Watanabe lupaa tukea Naokoa ”aina”. Watanabe tapaa muita tyttöjä, mutta omalla tavallaan hän pysyy uskollisena Naokolle. 

Romaani tuntuu välillä ahdistavalta. Nuorilla on vaikeaa, vaikka se ei aina näy päällepäin. Useampikin kirjan nuori tekee itsemurhan selittämättä  sen kummemmin. Seksiä kirjassa on aika tavalla, onhan päähenkilö nuori mies. Mielenkiintoinen tulkinta tai kulttuuriero, että vain yhdyntä on varsinaista seksiä, muuta ei lasketa.  Watanabe opiskelee ilman suurempaa intoa, hänellä on myös huvituksia, mutta erikoinen suhde Naokoon on tärkeä osa hänen elämäänsä.

Pidin paljon Värittömän miehen vaellusvuosista, Norwegian Woodin kerronta on jollakin tavoin hyvin samantyylistä, vaikka juoni onkin erilainen. Minua miellyttävät erityisesti myös monet yksityiskohdat, jotka osoittavat kirjan sijoittuvan nimenomaan Japaniin. 

Kaukana kotimaasta

Matkalukemisen valitseminen on joskus hankalaa: ei liikaa painoa, mutta monipuolista suomenkielistä lukemista pitäisi matkalla olla mukana. Nyt mukana on Tove Janssonin Taikatalvi ja Haruki Murakamin Norwegian Wood.Tämä jälkimmäinen on kulkenut mukana jo useammallakin matkalla, aloitan aina alusta (kun en enää muista, mihin saakka olen lukenut) ja aina jää kesken. Ihmettelen sitä, koska pidin kovasti Värittömän miehen vaellusvuosista ja luin sen ihan ahmimalla.

Kolme viikkoa Yhdysvalloissa; suomenkielistä lukemista voi kaivata.

Japanilainen vaeltaja

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi.) Tammi, 2014. Keltainen kirjasto. Suom. Raisa Porrasmaa.

Näkyvyyttä saanut ja ylistetty teos on kehujen arvoinen. Kerronta on näennäisen yksinkertaista, tapahtumat verkkaisia, silti tarinaan jotenkin uppoaa.
   
Viisi lukioaikaista ystävystä. Neljällä on nimessään joku väri, viides on "väritön" Tsukuru Tazaki. Syytä selittämättä Tsukuru Tazaki suljetaan yhtäkkiä ulos ystäväpiiristä. Isku on kova, mutta vähitellen hän uskoo päässeensä asian yli. Kuusitoista vuotta myöhemmin Tsukurun naisystävä vakuuttaa, että Tsukurun on selvitettävä asia ennenkuin hän pystyy todella jättämään sen taakseen. Tsukuru lähtee tapaamaan vanhoja ystäviään ja kysymään, mitä silloin aikanaan oikeastaan tapahtui...

Olen kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta, mikä oli epäilemättä yksi osa tämän teoksen viehätystä. Tsukurun käyntiä Suomessa mainostetaan kirjan takakannessakin, mutta matka ei ole ihan niin iso osa kirjaa kuin hehkutuksen pohjalta voisi kuvitella.