Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet. (Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi.) Tammi, 2014. Keltainen kirjasto. Suom. Raisa Porrasmaa.
Näkyvyyttä saanut ja ylistetty teos on kehujen arvoinen. Kerronta on näennäisen yksinkertaista, tapahtumat verkkaisia, silti tarinaan jotenkin uppoaa.
Viisi lukioaikaista ystävystä. Neljällä on nimessään joku väri, viides on "väritön" Tsukuru Tazaki. Syytä selittämättä Tsukuru Tazaki suljetaan yhtäkkiä ulos ystäväpiiristä. Isku on kova, mutta vähitellen hän uskoo päässeensä asian yli. Kuusitoista vuotta myöhemmin Tsukurun naisystävä vakuuttaa, että Tsukurun on selvitettävä asia ennenkuin hän pystyy todella jättämään sen taakseen. Tsukuru lähtee tapaamaan vanhoja ystäviään ja kysymään, mitä silloin aikanaan oikeastaan tapahtui...
Olen kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta, mikä oli epäilemättä yksi osa tämän teoksen viehätystä. Tsukurun käyntiä Suomessa mainostetaan kirjan takakannessakin, mutta matka ei ole ihan niin iso osa kirjaa kuin hehkutuksen pohjalta voisi kuvitella.
Viisi lukioaikaista ystävystä. Neljällä on nimessään joku väri, viides on "väritön" Tsukuru Tazaki. Syytä selittämättä Tsukuru Tazaki suljetaan yhtäkkiä ulos ystäväpiiristä. Isku on kova, mutta vähitellen hän uskoo päässeensä asian yli. Kuusitoista vuotta myöhemmin Tsukurun naisystävä vakuuttaa, että Tsukurun on selvitettävä asia ennenkuin hän pystyy todella jättämään sen taakseen. Tsukuru lähtee tapaamaan vanhoja ystäviään ja kysymään, mitä silloin aikanaan oikeastaan tapahtui...
Olen kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta, mikä oli epäilemättä yksi osa tämän teoksen viehätystä. Tsukurun käyntiä Suomessa mainostetaan kirjan takakannessakin, mutta matka ei ole ihan niin iso osa kirjaa kuin hehkutuksen pohjalta voisi kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti