Lisää lohikäärmetanssia

George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 2. Tulen ja jään laulu 5. Kirjava, 2014.

Tulen ja jään laulun viides osa on jaettu kahtia kuten oli myös kolmas osa, Miekkamyrsky, ja nyt on tämä toinenkin puoli tullut luetuksi. Tulen ja jään laulun seuraavaa osaa ei ole vielä julkaistu edes englanniksi, joten jatkoa saa odottaa. Pahaa pelkään, että nyt mennäänkin eteenpäin televisiosarjan ehdoilla. Jo sarjan neljännessä ja viidessä osassa kovin moni luku päättyy cliffhangeriin, jossa joku on juuri kuolemaisillaan tms. Sitten voi mennä kymmeniä lukuja (tai paljon enemmänkin), ennenkuin ko. asiaan palataan, en pidä.

Juonet sinänsä ovat kiinnostavia ja uusia juonenkäänteitä ilmenee. Jotkut hahmoista selviävät kaikesta kuin ihmeen kautta, jotkut tulevat, tekevät siirtonsa, kuolevat, ehkä unohtuvat.

Aloitin tämän sarjan lukemisen marraskuussa ja nyt se on sitten toistaiseksi loppu. En nyt ihan pidätä henkeäni seuraavaa osaa odottaessani, mutta saatan sen kyllä lukea. Toivon hartaasti, että sarja myös päättyy joskus - mielellään ei kovin monen osan jälkeen. Ikuisuusjatkot ja yhä uudet kaudet eivät todellakaan ole mieleeni, vaikka taloudellisesti varmaan kannattaa.

Lohikäärmetanssia

George R. R. Martin: Lohikäärmetanssi 1. Tulen ja jään laulu 5. Kirjava, 2014.

Tämä kirja on Tulen ja jään laulun viidennen osan alkuosa, ja sain sen kirjastosta joululukemiseksi. Kirja on neljännen osan rinnakkaisteos siinä mielessä, että tapahtumat etenevät rinnakkain ja limittäin sen kanssa. Kun neljännessä osassa Sam oli matkalla, viidennessä osassa hän saa käskyn lähteä.

Jouluyönä tämä tuli luetuksi loppuun. Monella suunnalla tapahtuu. Uusia henkilöitä putkahtelee mukaan enkä ole aina heti varma, kuka on kuka. Monenlaisia juonenkäänteitä, eikä kaikki suju aina suunnitelmien mukaan.

Olen ollut tyytyväinen sarjan suomennokseen; tällaisessa tekstissä mielestäni käännöksen pitää olla nimenomaan sujuva* siten, ettei lukija missään kohdassa pysähdy ajattelemaan lukevansa käännöstä. Tässä kirjassa oli muutama töksähtävä kohta, ei monta, mutta jokainen tietysti häiritsi lukukokemusta. 

*) Kriitikkojen ja kääntäjien yhteisissä koulutustilaisuuksissa on keskusteltu  "sujuvasta" käännöksestä. Kääntäjien kommentin mukaan ilmaus on riittämätön. Itse pidän toteamusta sujuvasta käännöksestä positiivisena huomiona siitä, ettei käännös muistuta olevansa käännös. Erikoistapaukset ovat toki erikseen.

Korppien kestit

Gerorge R. R. Martin: Korppien kestit. Tulen ja jään laulu 4. Kirjava, 2014.

Korppien kestit jatkaa Tulen ja jään laulun tarinaa samaan tapaan kuin aikaisemmat osat, pätkä kerrallaan eri henkilöiden näkökulmasta katsottuna. Joidenkin henkilöiden puuttumista ihmettelin, mutta selitys tuli kirjan lopussa: seuraava osa kertoo tämän kanssa samanaikaisista tapahtumista ja tuo mukaan niitä henkilöhahmoja, joita tässä ei näkynyt.

Tästä sarjasta on sanottu, että asioita venytetään liikaa eivätkä pääjuonet etene tarpeeksi nopeasti. Vaikka toisaalta odotan malttamattomasti joidenkin asioiden selviämistä, pidän siitä, että lukijaa kuljetetaan monen eri henkilön nahoissa. Vaikka en aina pysy kärryillä tapahtumapaikoista ja ilmansuunnista, kukaan kirjan henkilöistä ei myöskään ole selvillä kaikesta. Ja aika herkullisia tilanteita ja mahdollisuuksia Martin lukijalle vilauttaa...

Tämä kirja tuli luettavakseni kirjastosta ja toivon saavani sieltä myös seuraavan osan, Lohikäärmetanssin. Kirja on jaettu kahteen osaan, joten lukemista riittää siinäkin muutamaksi päiväksi.

Miekkamyrsky

    
George R. R. Martin: Miekkamyrsky. Tulen ja jään laulu 3. Kirjava.

Minulla on kirjastolainana nämä molemmat osat lähes tuhatsivuisena kovakantisena niteenä, joka ei ole iltalukemiseksi kaikkein parhas formaatti.

Tapahtumat jatkuvat edelleen monen eri henkilön näkökulmasta kuvattuna. Tämä antaa todellisuuden tuntua, kun kaikki eivät ilman muuta tiedä kaikkea ja monenlaista tapahtuu samanaikaisesti eri paikoissa. Lukijalle tämä on välillä turhauttavaa, kun aina tilanteen tiivistyessä siirrytään seuraavaan henkilöön. En edes yritä pitää mielessäni aatelissukujen sukupuita, jotka kyllä löytyvät myös kirjan lopusta. Olennaiset sukulaisuussuhteet tekstissä kyllä mainitaan.

Jännittäviä ja traagisia käänteitä riittää. Vaikea tätä on laskea käsistään.

Kuninkaiden koitos

George R. R. Martin: Kuninkaiden koitos. Tulen ja jään laulu 2.

Ensimmäinen osa koukutti siinä määrin, että lainasin kirjastosta toisenkin osan.

Kerronta etenee siten, että aina uusi luku on eri henkilön näkökulmasta. Välillä miellyttävää, välillä raivostuttavaa, kun juuri olisi jännittävää... Ja selvää on, että joidenkin hahmojen tarinat ovat kiinnostavampia kuin toisten.

Muutama ilta tämän lukemisessa meni ja seuraavalla kirjastokäynnillä tulikin mukaan lisää tätä... Joulunaikaan aionkin levätä ja lukea paljon.

Lukuhaaste: Tulen ja jään laulu (Game of Thrones)

 George R. R. Martin: Valtaistuinpeli. (A Game of Thrones, 1996.) Suom. Satu Hlinovsky. Kirjava, 2012 (4. painos.) 746 s.


Tartuin siitten viimeikin tähän kirjasarjaan, josta olen kuullut paljon hyvää, erityisesti Game of Thrones -TVsarjan katsojilta. Tämä kirja on siis sarjan ensimmäinen osa.

Luin kirjan  pääasiassa iltalukemisena ja kyllä se vei mukanaan.Valtataistelut ja useimmat henkilöhahmot tuntuvat vahvasti todellisilta ja aidoilta. Selkeää fantasiaa kirjassa oli yllättävän vähän, mutta tajusin sen oikeastaan vasta kohdassa, jossa fantasia tuli vahvasti esille.

En viitsi spoilata selittämällä juonta tai hahmoja. Tyydyn vain sanomaan, että ymmärrän hyvin, että tästä on tehty sarja, joka on aivan mielettömän suosittu. Kannattaa lukea.

Tämän kirjan tilasin aivan varta vasten kustantajan verkkokaupasta.