Hercule Poirotin uusia tutkimuksia

Sophie Hannah: Suljettu arkku. Suom. Terhi Vartia. WSOY, 2016.

 

Rikas ja kuuluisa lastenkirjailija on kutsunut luokseen komisario Catchpoolin ja Hercule Poirotin. Illallisella hän kertoo muuttaneensa juuri testamenttiaan: tytär ja poika jäävät ilman perintöä, kuolemansairas sihteeri saa kaiken. Ja sitten tietysti tapahtuu murha... 

Olen joskus nuoruudessani suorastaan rakastanut Agatha Christien dekkareita. Mielelläni niitä luen satunnaisesti nykyäänkin, vaikka en enää yhtä kritiikittä. Ihan viihdyttäviä nämä uudetkin dekkarit ovat, tämä on nyt toinen Sophie Hannahin kirjoittama, saa nähdä, tuleeko lisää.

Poirot ratkaisee jälleen

Sophie Hannah: Nimikirjainmurhat (The Monogram Murders) suom. Terhi Vartia. WSOY, 2014.

Agatha Christien tuotannon ystävänä olen tietenkin kuullut, että Hercule Poirot -tarinoita kirjoitetaan lisää. En kuitenkaan ole ollut niin kiinnostunut, että olisin etsinyt niitä luettavakseni. Kirjastossa tuli kuitenkin vastaan tämä Nimikirjainmurhat, ja tartuin siihen kiinnostuneena. 

Hercule Poirotin kanssa rikoksia ratkoo nuori Scotland Yardin etsivä nimeltä Edward Catchpool. Nimikirjainmurhat muistuttaa monessa mielessä hyvin Agatha Christien dekkareita, mutta Catchpool ei ole christiemainen päähenkilö, vaan ehkä paremmin hannahmainen. Kirjoja on nyt jo tullut toinenkin (Suljettu arkku) ja tiettävästi ainakin kolmas olisi tulossa. Catchpool vaikuttaa henkilöltä, joka saattaa kasvaa ja monipuolistua uusien kirjojen myötä - tosin henkilökohtaisesti en toivo tämäntapaisessa dekkarissa käsiteltävän kovin paljon rikoksen selvittäjän ongelmia.

Kolme henkilöä löydetään kuolleina hotellista - samaan aikaan Hercule Poirot tapaa nuoren naisen, joka pelkää henkensä edestä, mutta vakuuttaa ansaitsevansa sen, mitä on vääjäämättä tulossa. Hercule Poirot tarttuu ohjaksiin ja alkaa selvittää rikosta tai rikoksia. Tapahtumat kietoutuvat yhteen menneisyyden kanssa, yksi jos toinenkin näyttää syylliseltä, kuten asiaan kuuluu. Suurella mielenkiinnolla luin kirjan loppuun, vaikka pidin kyllä kirjan alkupuolesta enemmän kuin loppuosasta.