Orjuuden aikaan Yhdysvalloissa

 

Barbara Chase-Riboud: Orjatar. (Sally Hemings, 1979.) Suom. Eeva Siikarla. 1985.

Osui kirjaston hyllystä käteen tällainen kirja.

Sally Hemingsin isoäiti oli tuotu Afrikasta laivalla orjaksi Yhdysvaltoihin. Hän tuli raskaaksi laivamatkan aikana, lapsen isä oli laivan kapteeni Hemings. Mies olisi halunnut ostaa äidin ja lapsen, mutta näiden omistaja John Wyles ei suostunut myymään. Tytär sai nimekseen Elizabeth. Vartuttuaan hänet annettiin orjamiehelle ja hän sai useita lapsia. Myöhemmin hänestä tuli John Wylesin jalkavaimo, ja hän synnytti myös tälle useita lapsia, joista nuorin, Sally, syntyi kolme kuukautta ennen Wylesin kuolemaa. Elizabeth piti huolta siitä, että hänellä ja kaikilla hänen lapsillaan oli sukunimi, Hemings. Kaikki lapset olivat luonnollisesti orjia, koska niiden äiti oli orja.

Wylesin kuoltua hänen omaisuutensa ja orjansa jaettiin lasten kesken, tietysti vain valkoisten, virallisten lasten. Elizabeth ja osa hänen lapsistaan, myös Sally, määrättiin Marthalle, joka myöhemmin avioitui Thomas Jeffersonin kanssa. Thomas Jefferson (1743−1826) oli lakimies, joka toimi suurlähettiläänä ja kuvernöörinä ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Marthan kuoltua Sallysta tuli Thomas Jeffersonin jalkavaimo, ja hän synnytti tälle useita lapsia. Jeffersson vapautti lapsensa orjuudesta testamentissaan, mutta Sally pysyi orjana, kunnes Jeffersonin tytär, äitinsä mukaan nimetty Martha, vapautti hänet.

Kirja kertoo ajasta, jolloin Jefferson on jo kuollut ja Sally vapautettu. Vapautettujen orjien pitäisi muuttaa Pohjoisvaltioihin ja pois Virginiasta, jolla edelleen pidetään orjia, mutta Sally asuu itsepäisesti Jeffersonin kartanon lähettyvillä. Kirjassa on erikoisen ajanjakson ajankuvaa sekä muistelua.

Islantilaismurhia

 Ragnar Jónasson: Hulda-sarja. Pimeys. Saari. Sumu. Tammi.

Pimeys. Hulda Hermannsdóttir on islantilainen poliisi. Sarjan ensimmäisessä romaanissa hän on jäämässä eläkkeelle. Hän ei odota ilolla eläkepäiviä, lisäksi hänen pomonsa on lähettämässä Huldan matkoihinsa jo useita kuukausia määräaikaa aikaisemmin, sillä uusi mies on tulossa töihin ja tarvitsee Huldan työhuoneen. Esimies lupaa antaa Huldan ”puuhastella” vanhojen juttujen parissa pari viikkoa, sitten on mentävä. Hulda tarttuu oikeasti selvittämättömään kuolemantapaukseen ja löytää yhtä ja toista, vaikka esimies toivoo hänen vain lopettavan työnsä. 

 

     

 

Saari. Hulda Hermannsdóttir on viidenkymmen eikä ole edennyt poliisissa kykyjensä ja virkaikänsä mukaisella tavalla, koska on nainen. Hän saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka oletetaan olevan onnettomuus tai ehkä itsemurha. 

Huldan äiti on kuollut, joten Hulda katsoo oikeudekseen yrittää selvittää mahdollista isäänsä, josta äiti muisti vain etunimen.

 

Sumu. Hulda Hermannsdóttir on nelissäkymmenissä ja palannut töihin tyttärensä kuoleman jälkeen. Vanhempi pariskunta on löytynyt kuolleena kotoaan, nuori nainen on kadonnut. Tapaukset ehkä liittyvät toisiinsa, mutta miten?

 

Hulda-sarjan järjestys on erikoinen, palataan ajassa taaksepäin. Kirjoissa on kiinnostava päähenkilö, Islannin omalaatuinen luonto tuo oman viehätyksensä.

Iloinen ja surullinen Berliini

Teatteria: Cabaret. Turun kaupunginteatteri

Musikaali perustuu John van Druten näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan. Musiikin on säveltänyt John Kander, teksti on Joe Masteroffin ja laulujen sanat Fred Ebbin kirjoittamat. Suomennos on Esko Elstelän, laulujen suomennos Jukka Virtasen.

Olen nähnyt Cabaret-musikaalin ainakin kaksi kertaa aikaisemmin muualla. Odotukset olivat korkealla, enkä pettynyt, sillä esitys oli todella vauhdikas ja vaikuttava.Väliajalla kuulin erään miespuolisen katsojan arvelevan, että esitys kuvasi rappiota, jonka sitten oli pakko lopulta päättyä. Hän ei selvästikään nähnyt sitä elämäniloa, joka KitKat-klubilla esityksen alkupuolella väikkyi. Sitten ilon takaa löytyi muutakin. 

Tuntuivat ikävän ajankohtaiselta sentapaiset vuosanat kuin "Tuollaista ikävää politiikkaa, kuka sellaista jaksaa seurata" tai "eivät ne pääse valtaan eikä sellaista voi tapahtua".

Tunteva planeetta

 Teatteria: Solaris, Turun kaupunginteatteri

David Greigin kirjoittama ja Aleksi Milonoffin suomentama näytelmä on vuodelta 2019 pohjautuu . Stanislaw Lemin romaaniin (1961). 

Luin Stanislaw Lemin Solariksen joskus teini-ikäisenä ensimmäisen kerran ja se kyllä teki vaikutuksen. Olen palannut kirjaan uudelleen muutaman kerran, se kyllä keskeisitä osin kestää aikaa. Myös Tarkovskin elokuvan olen nähnyt, siinäkin oli joitain vaikuttavia kohtauksia, jotka jäivät mieleen.  

Teatterissa: osallistuin teosavaukseen, jossa ohjaaja ja kaksi päänäyttelijää kertoivat ajatuksiaan. Se oli mielenkiintoista, nykyään taitaa tällaisia olla lähes kaikkien näytelmien kohdalla.

Minulla osui oma teatterikokomus mukavasti samaan päivään kuin teosavaus. Tiesin jo  etukäteen, että näytelmässä Kelvin on nainen ja kuollut rakastettu Harey on mies, Ray. Kyllä se toimi näinkin päin. 

Lavastus oli hieno, kaakeloitu avaruusasema ylös ja alas liikkuvine osineen vei katsojat erilaiseen paikkaan, kliiniseen tutkimuskeskukseen, jossa välillä katsottiin planeetan pintaa, välillä kuolleen tutkijan muistiinpanoja. Tutkijoilla oli kaikilla oma näkemyksensä siitä, mistä oli kysymys.

Mainio, ajatuksia herättävä esitys.