Teatteria: Solaris, Turun kaupunginteatteri
David Greigin kirjoittama ja Aleksi Milonoffin suomentama näytelmä on vuodelta 2019 pohjautuu . Stanislaw Lemin romaaniin (1961).
Luin Stanislaw Lemin Solariksen joskus teini-ikäisenä ensimmäisen kerran ja se kyllä teki vaikutuksen. Olen palannut kirjaan uudelleen muutaman kerran, se kyllä keskeisitä osin kestää aikaa. Myös Tarkovskin elokuvan olen nähnyt, siinäkin oli joitain vaikuttavia kohtauksia, jotka jäivät mieleen.
Teatterissa: osallistuin teosavaukseen, jossa ohjaaja ja kaksi päänäyttelijää kertoivat ajatuksiaan. Se oli mielenkiintoista, nykyään taitaa tällaisia olla lähes kaikkien näytelmien kohdalla.
Minulla osui oma teatterikokomus mukavasti samaan päivään kuin teosavaus. Tiesin jo etukäteen, että näytelmässä Kelvin on nainen ja kuollut rakastettu Harey on mies, Ray. Kyllä se toimi näinkin päin.
Lavastus oli hieno, kaakeloitu avaruusasema ylös ja alas liikkuvine osineen vei katsojat erilaiseen paikkaan, kliiniseen tutkimuskeskukseen, jossa välillä katsottiin planeetan pintaa, välillä kuolleen tutkijan muistiinpanoja. Tutkijoilla oli kaikilla oma näkemyksensä siitä, mistä oli kysymys.
Mainio, ajatuksia herättävä esitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti