romantiikkaa 1700-luvulta

Jane Austen (ja "Eräs toinen"): Tavat ja tunteet. (The Watsons.) Suom. Ritva Mäkelä. Karisto, 1996 (pokkari.)

Tämän kirjan käsikirjoitus jäi Austenilta kesken ja siitä on (englanniksi) julkaistu useita versioita, joissa tarina on kirjoitettu loppuun.

Herra Watson on varsin sairas leskimies, jossa on kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin tyttäristä, Emma, on asunut varakkaan tätinsä luona, mutta jäätyään leskeksi täti avioituu nuoren onnenonkijan kanssa ja Emman on palattava kotiin. Hän on saanut paljon paremman kasvatuksen kuin sisarensa, joita hän ei oikeastaan edes tunne.

Kirjan tapahtumat on varsin helppo aavistaa jo alusta, joten on helppo nähdä, miten Austen sen oli suunnitellut. Lisäksi hän tiettävästi oli kertonut sisarelleen joitakin juonenkäänteitä, joita oli tarinaan ajatellut. Kokonaisuus on aika hyvin "austenmainen", joten viehätti kyllä lukea, vaikka ei toki vedä vertoja esim. Ylpeydelle ja ennakkoluulolle.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi vuosi, uudet kujeet...

...niinhän sitä voisi ajatella. Mutta ei, jatkan samoin kuin ennenkin: kirjoitan joitakin muistiinpanoja lukemistani kirjoista aina kun muistan ja ehdin. Tässä blogissa voin arvioida kirjoja täysin subjektiivisesti ja todeta vain, että pidin tai en pitänyt jostain kirjasta perustelematta sen kummemmin. Tämä on myös ajankäytöllinen kysymys, sillä ajattelen tätä blogia yhä enemmän sellaisena lukupäiväkirjana, johon voin merkitä lukemiani kirjoja myös nopeasti muutaman sanan kommentilla varustettuna. Toisinaan taas voin kirjoittaa pitkästikin, tilanteesta riippuen. Kuten ennenkin, kirjoitan joskus satunnaisesti myös muusta kuin kirjoista, esim. teatteriesityksistä tai tapahtumista.
Kirjojen kansikuvat otan tavallisesti suoraan kustantajan/kirjakaupan sivuilta. Vaikka valokuvaan muuten paljon, en ryhdy sommittelemaan kauniita kirjakuvia.

Sellaista muutosta olen ajatellut, että yritän nimetä joka viikko "viikon kirjan", joka on jollakin tavoin tärkeä ko. viikolla tai ehkä vain satunnainen lukukokemus.


Aloitan vuoden kirjalla, jonka luin uudenvuodenyönä: Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1813. Olen tietenkin lukenut tämän joskus, varmaan useammankin kerran aikaisemmin, mutta nautin silti aivan tavattomasti. Kirjasta on ilmestynyt suomeksikin useita käännöksiä, siitä on myös tehty useita televisiosarjoja ja elokuvia. Kirja on siis viehättänyt muitakin lukijoita ja sen tunteminen kuuluu tavallaan yleissivistykseen, onhan toki tiedettävä, mitä merkitsee esim. viittaus johonkin henkilöön Mr. Darcyna.

Jane Austenin kirjenovelleja

Jane Austen: Uskollinen ystävänne. Suom. Inkeri koskinen.  Tammi.

Kokoelma sisältää Jane Austenin varhaisia kirjenovelleja sekä Inkeri Koskisen antoisan johdannon, jossa hän kertoo kirjeromaaneista ja kirjenovellesta.

Novellit ovat kiinnostavia aikansa kuvia, vaikka niissä ei ole ihan sitä viehätystä, mitä Jane Austenin romaaneissa on. Tutustumisen arvoinen kokoelma joka tapauksessa.

Tämä kirja kuului jouluksi itselleni tilaamaani pokkaripakettiin. Teksti on jäänyt julkaisematta, korjaan nyt tilanteen.

Viattomuutta ja laskelmointia

 

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa. (Northanger Abbey, 1818.) Suom. Eila Pennanen. WSOY, 2015.

Olen lukenut Austenia aikaisemmin, mutta tätä en ainakaan muista lukeneeni ennen. Sain kirjan arvosteltavaksi, mikä on aika hauskaa sikäli, että alkuperäisenä teos on julkaistu ensimmäisen kerran melkein kaksisataa vuotta sitten.

Austenin kirjat ovat romanttisia ja säädyllisiä, mutta myös täynnä huumoria. Tässä kirjassa on myös selvää romaanien kliseiden parodiointia. Kirjailija mm. kertoo, ettei mikään Catherinen lapsuudessa viitannut siihen, että hänestä tulisi kirjan sankaritar, koska tämän isä ei ollut hunningolla eikä hänellä ollut taipumusta pitää tyttäriään telkien takana eikä äitikään ollut kuollut Catherinen syntyessä. 

Catherine pääsee perhetuttujen mukana Bathiin, jonne tuohon aikaan mentiin juomaan terveysvesiä ja seurustelemaan. Catherinekin solmii uusia tuttavuuksia ja mm. pääsee vierailemaan oikeassa vanhassa linnassa. Kauhuromantiikan ystävänä Catherine odottaa salakäytäviä ja kummituksia, mutta niiden suhteen linna tuottaa pettymyksen. Muuten vierailussa on kyllä jännitystä. 

Pidin tästä kirjasta, vaikka en sanoisi sitä Jane Austenin parhaaksi. 

 

vanhanajan romantiikkaa

Toinen pokkaripaketistani:

Jane Austen: Järki ja tunteet. WSOY, 2014. Alkuperäinen Sense and Sensibility ilmestyi vuonna 1811. Suom. Aune Brotherus.

Henry Dashwoodin kuollessa häneltä jäi vaimo ja neljä lasta. Ensimmäisestä avioliitosta oleva poika John oli perinyt mukavan omaisuuden äidiltään ja lisäksi nainut rahaa. Toinen vaimo oli lähes varaton ja samoin toisesta avioliitosta syntyneet tyttäret Elinor, Marianne ja Margaret. Talo, jossa he olivat mukavasti asuneet, kuului isän kuoleman jälkeen hänen pojalleen, joka asettuikin sinne asumaan perheineen.

Leskeksi jäänyt rouva Dashwood muutti tyttärineen Bartoniin, josta he saivat vuokrata miellyttävän huvilan kohtuuhinnalla. Paikallinen huvielämä tarjosi viihdykettä ja romantiikkaakin, vaikka kaikki asiat eivät suinkaan sujuneet tytärten salaisten haaveiden mukaisesti.

Järki ja tunteet on julkaistu vuonna 1811. Sopivaisuus ja hyvät tavat ovat arvossaan, vaikka jotkut pitävät hyvää vuotuista tuloa melkeinpä tärkeämpänä. Entisajan elämän kuvaus on viehättävää ja kertomus on edelleenkin mukaansatempaava mm. osuvan ihmiskuvauksen ansiosta.

Luulin lukeneeni tämän kirjan aikaisemmin, mutta enpä tainnut ollakaan. Austenilta olen kyllä lukenut monta romaania ja pitänyt. John Willoughbylle en kyllä antaisi yhtä auliisti anteeksi kuin Elinor ja Marianne tekevät.