Haudan takaa...

Charlaine Harris: Väristyksiä haudan takaa. (An Ice Cold Grave, 2007.) Suom. Sari Kumpulainen. Harper Connelly -sarja, 3. Gummerus, 2015.

  Charlaine Harrisin uusi, neliosainen Harper Connelly -sarja ei sisällä vampyyreita, mutta kuolleiden parissa liikutaan edelleen. Harper Connelly on nuori nainen, joka on salamaniskun seurauksena saanut kyvyn aistia kuolleita. Hänet kutsutaan etsimään vainajia ja joskus myös arvioimaan vainajien kuolintapaa, sillä hän saa välähdyksiä kuolleiden viimeisistä hetkistä. Harper matkustaa ympäri Yhdysvaltoja velipuolensa Tolliverin kanssa, joka hoitaa käytännön asioita ja myös tukee Harperia silloin, kun kuolleiden kanssa seurustelu käy liian rankaksi. 

Tolliver ja Harper eivät ole todellisuudessa mitään sukua, vaikka Tolliverin isä ja Harperin äiti ovat olleet naimisissa ja heillä on yhteisiä sisarpuolia. Lapsuus on ollut traumaattinen, sillä alkujaan hyväosaiset ja menestyneet juristivanhemmat elivät huumeitten ja rikosten maailmassa. Harper, hänen sisarensa sekä Tolliver ja hänen veljensä yrittivät parhaansa mukaan hoitaa kahta yhteistä pikkusisarustaan ja pitää kulisseja yllä, että lapset saisivat pysyä yhdessä. Kaiken lisäksi Harperin sisar Cameron on siepattu koulumatkalla eikä häntä ole koskaan löydetty. Harper joskus pohtiikin, osuuko hän vielä joskus löytämään myös Cameronin ruumiin. Harperin ja Tolliverin suhde on läheinen, mutta myös kompleksinen.

Kirjoissa on mukana kohtalainen ripaus salapoliisiromaania, sillä jokaisessa kirjassa on tapahtunut myös murha ja joskus useampiakin. Harper vainajien löytäjänä on aina hengenvaarassa, koska hän on uhkana vielä paljastumattomalle murhaajalle. Harris kirjoittaa erityisen uskottavasti ihmisten suhtautumisesta Harperin toimintaan: häntä pidetään huijarina tai kummajaisena ja häntä myös paheksutaan, koska hän ottaa työstään palkkion.

Charlaine Harris on tullut tunnetuksi maailmanmenestykseksi nousseesta Sookie Stackhouse -sarjasta, joka esitteli lukijoille vaaralliset ja houkuttelevat vampyyrit ja johon pohjautui suosittu True Blood -televisiosarja.  Harper Connelly -sarja kiinnostanee jo kirjailijan vuoksi vampyyriromanssien lukijoita, vaikka kirjat ovat melko erilaisia eivätkä erityisen kevyttä luettavaa. Esimerkiksi juuri tässä kolmannessa osassa selvitettävät murhat ovat sadistisen sarjamurhaajan työtä. Sarjan neljäs ja viimeinen osa ilmestyy keväällä 2016. 

Arviotekstini ilmestyy Onnimanni-lehdessä.

Kuiskauksia kuolleilta

Charlaine Harris: Kuiskauksia haudan takaa. (Grave sight, 2005.) Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus, 2014.
Charlaine Harris: Yllätyksiä haudan takaa. (Grave suprise, 2006.) Suom. Sari Kumpulainen. Gummerus, 2015.

  

Sookie Stackhouse -sarjan kirjoittajan Charlaine Harrisin Harper Connelly -sarjan päähenkilö Harper on kokenut lapsena salamaniskun ja selvinnyt siitä hengissä. Salamaniskun jälkiseurauksena hänellä on arpi ja kyky löytää kuolleita. Löytämisen lisäksi hän näkee vainajien viimeiset hetket. Harper etsii kuolleita työkseen, apuna hänellä on velipuolensa Tolliver Lang.

Harper Connelly -sarjaa voi määrittää monella tavalla. Ensinnäkin se on dekkari: Harper ja Tolliver saapuvat paikkakunnalle, ruumis löytyy, mutta syystä tai toisesta heidät sekoitetaan juttuun niin, että he joutuvat jäämään selvittelemään asiaa.

Kysymyksessä on myös rajatietosarja. Harperilla on erikoinen kyky, jota selitetään kirjassa, hän joutuu usein myös itse selittämään toimintaansa. Mielenkiintoista ja uskottavaa on se, että häntä sekä pidetään huijarina että paheksutaan, koska hän ottaa toiminnastaan maksun (vieläpä aika korkean). Muitakin yliluonnollisia kykyjä on jo näissä kahdessa kirjassa vilahdellut, saa nähdä, tuleeko sarjasta loppujen lopuksi samanmoinen kavalkadi kuin Sookien tapauksessa.

Kauhukirjallisuutenakin näitä kirjoja voisi pitää, vainajien viimeisiin hetkiin eläytyminen jo tukee tätä tulkintaa. Muitakin kauhuelementtejä on nähtävissä. Myös romanttinen juonne on mukana ja epäilemättä vahvistuu sarjan edetessä.

Lisäkiinnostusta tuovat Harperin ja Tolliverin lapsuudenkokemukset narkomaaniperheessä, Cameron-sisaren selvittämätön sieppaustapaus, yhteiset pikkusisarukset sukulaisten hoivissa... Näistä tulee varmaan myöhempiin osiin lisäsisältöä.

En tiedä, montako osaa sarjaan on kirjoitettu, mutta seuraava suomennos ilmestyy elokuussa. Enköhän yritä saada sen käsiini, kyllä tämä senverran koukuttaa.

Sookie ja vampyyrit

Viime yönä tuli luettua Charlaine Harrisin yhdestoista Sookie Stackhouse -kirja Veren muisti (pinossa odottaa myös sarjan seuraava osa Veri kielellä). Kirjoitan tästä sarjasta kokonaisuutena ja erityisesti sen loppuratkaisusta  keväällä Onnimanniin, sitten kun viimeinenkin osa on ilmestynyt. Mutta nyt Veren muistiin:

Päähenkilö Sookie on verisiteessä vampyyrirakastettunsa kanssa ja siten sotkettuna mukaan vampyyrien valtataisteluihin. Tilannetta mutkistavat vielä Sookien keijusukulaiset, joiden suunnitelmien laadusta Sookie ei saa selvää, sekä ihmispsykopaatti, joka on päättänyt tappaa Sookien. Sookie on kuitenkin neuvokas ja lisäksi hänellä on roppakaupalla onnea, joten tästäkin kaikesta hän selviää.

Olen lukenut kaikki sarjan kirjat ja pidän sarjaa puutteistaan huolimatta hyvin viihdyttävänä. Viihdyttävä oli toki myös Veren muisti, mutta hienoinen pettymys se oli. Tuntui, että Sookie suhtautuu hengenvaaraansa kovin kevyesti (kyllähän hän toki siis suojautuukin), ja että hänen selviytymisensä oli myös itsestään selvää. Erityisesti eräässä kohdassa, jossa useampikin vampyyri ja ihminen saa surmansa, Sookie raportoi kuin sivustakatsojana, vaikka hän selvästi on tapahtumissa osallisena. Lyhyesti tiivistettynä: mielestäni Sookie oli elävämpi ja aidompi sarjan aikaisemmissa osissa, hän on muuttunut jotenkin pinnallisemmaksi ja tyhjemmäksi, kun olisi ehkä odottanut tapahtuvan päinvastoin.

Juoni on jännittävä ja monitahoinen; kuten todellisessakin maailmassa, monia asioita tapahtuu samanaikaisesti, sekä hyviä että huonoja. Jotenkin ikävästi erilaiset tapahtumat alkavat keskittyä Sookieen, ikäänkuin hän olisi (ainakin yliluonnollisen maailman) keskipiste.

En siis pitänyt Veren muistista yhtä paljon kuin sarjan aikaisemmista osista, mutta osana kokonaisuutta se varmaan puolustaa paikkaansa. Sen näkee sitten, kun koko sarja on luettu...