Vaihteeksi vanhaa scifiä.
Stanislaw Lem: Kuoleman planeetta. (Astronauci, suom. Ilmari Raitakari.) Kansankulttuuri 1984.
Oman kirjahyllyn uumenista löytyi tämä, kirjastopoistona joskus hankittu. Minun kappaleeni on toinen painos, ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1960 ja alkuperäinen teos 1951.
Kirjan alussa kerrotaan, millainen maailma on vuonna 2003. Todetaan mm., että viimeisetkin kapitalistiset valtiot ovat jo vuosia sitten siirtyneet uuteen talousjärjestelmään, ja maailmassa vallitsee rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi.
Aluksi selvitetään aikanaan meteoriksi luullusta kappaleesta löytynyttä lohkaretta, joka selvästi on jostain muusta kuin meteorista peräisin. Lohkareen sisältämästä magneettinauhasta saadaan selville, että maahan kohdistuu mahdollisesti vakava uhka, joka todennäköisesti on peräisin Venuksesta.
Matkalle kohti Venusta lähtee huippualus Kosmokrator, jota on valmisteltu Marsin lentoa varten. Matkalla on mukana maailman johtavia tiedemiehiä (nimenomaan miehiä, naisia ei ole juuri kirjassa mainittu). Lento kiertää kuun takaa, ja matkan 31. päivänä alus laskeutuu Venuksen pinnalle...
Kirja on ns. kovaa scifiä, jossa on paljon tieteellisen tutkimuksen ja keksintöjen kuvausta. Tämä tekee kirjasta melko raskaan, varsinkin, kun kuvattu tiede vaikuttaa paikoin vanhentuneelta. Täytyy kuitenkin muistaa, että tätä kirjaa kirjoitettaessa yhtään kuulentoa ei ollut vielä tehty.
*
Olen menossa katsomaan Lemin Solaris-kirjan pohjalta tehtyä näytelmää Turun kaupunginteatteriin, ja odotan sitä kiinnostuksella, sillä Solaris kuuluu lempikirjoihini.
