tappavaa rakkautta

Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774.) Ensimmäinen suomennos Volter Kilpi. Otava, 1904. Suom. Markku Mannila, 1992.

Lotte on maailman ihanin nainen ja nuori Werther ihastuu häneen yhä enemmän, vaikka tietää, että Lotte on kihlautumassa Albertin kanssa. Werther pysyy Loten ja Albertin tuttavuudessa rakkaudesta riutuen. Lotte on nauttinut Wertherin henkevästä seurasta, mutta lopulta hänkin sanoo, ettei hän missään tapauksessa voi tarjota Wertherille muuta kuin ystävyyttä ja sääliä. Werther kirjoittaa pitkän jäähyväiskirjeen Lotelle, pyytää Albertilta lainaksi pistooleja ja ampuu itsensä. 

Kirja on kirjoitettu pääosin Wertherin kirjoittamien kirjeiden muotoon.

Tämänkin olen joskus kauan sitten lukenut. Muistelin, ettei Lotte olisi ollut aivan tämän mielettömän rakkauden arvoinen, mutta kyllähän hän olikin mitä hurmaavin ja rakastettavin nainen.

Muumien taikaa

Tove Jansson: Taikatalvi. (Trollvinter 1957.) Suomentanut Laila Järvinen.WSOY.

En ole tainnut oikein koskaan lukea Muumi-kirjoja, vaikka olen nähnyt piirrettyjä ja sarjakuviakin. Vain aivan keskeiset henkilöt ovat minulle tuttuja, nimeltä tiedän monia, mutta kaikkia en tunne lainkaan. Muistan, että muumit nukkuvat talviunta, ja niin ne tekevät nytkin. Mutta on aivan poikkeuksellista, että Muumipeikko herää kesken unen eikä saa nukahdettua uudelleen. Aluksi pimeä ja kylmä talvi tuntuu Muumipeikosta kovin pelottavalta, mutta se tapaa muita, jotka ovat hereillä. Kun Muumipeikko oppii tuntemaan talven, se ei tunnukaan enää pelottavalta vaan kiinnostavalta. Kevään edetessä Muumipeikko jo toivoo, etteivät toiset heräisi liian pian.

 Taikatalvi on ihana pieni kirja (sivuja vain 121), joka oikeasti tuntui puhuttelevan minua. Tämän kirjan luettuani kyllä ymmärrän, miksi aikuisetkin pitävät Muumi-kirjoista.    

vielä lisää Asimovia

Isaac Asimov: Säätiön alkusoitto. (Prelude to Foundation, 1988.) Suom. Anu Niroma. WSOY, 1994.

Isaac Asimov (1920-1992) kuuluu maailman merkittävimpiin tieteiskirjailijoihin ja Säätiö-sarja on hänen tunnetuin työnsä.Asimov julkaisi alkuperäisen Säätiö-trilogian jo 1950-luvulla, mutta jatkoi sarjaa myöhemmin, 1980-luvulla. Ensin tuli kaksi kirjaa, jotka sijoittuivat trilogian jatkoksi, 1988 ilmestyi Säätiön alkusoitto ja lopuksi Kohti Säätiötä, joka sijoittuu Säätiön alkusoiton ja Säätiö-trilogian väliin.

Nuori matemaatikko Hari Seldon on pitänyt esitelmän, jossa hän kertoo tulevaisuuden ennustamisen matemaattisesti olevan mahdollista teoriassa, mutta ei käytännössä.Tämä riittää siihen, että useammatkin tahot havittelevat Seldonia. Hän hän saa kuitenkin salaperäisen auttajan, jolla on sekä rahaa että valtaa, ja seuralaisekseen ja henkivartijakseen nuoren naisen, Dors Venabilin. Kaksikko pakenee paikasta toiseen ja samalla Hari Seldon saa sekä korvaamattomia tietoa psykohistoriaan että perheen.

Tämä sarja on ihmeen hyvin kestänyt aikaa, on selvästi todellinen klassikko. Kaivan varmaan jossain vaiheessa esille lisää Säätiö-kirjoja.