Rakkaudesta ja Neuvostoliitosta

Dess Terentjeva: Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää. WSOY, 2026. 549s.

Marusja on syntynyt Petroskoissa ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ahdistaa häntä. Hän haluaa luopua Venäjän kansalaisuudestaan, mutta se ei ole ihan helppoa. Monenlaisten kaavakkeiden ja todistusten hankkiminen on vaikeaa, eikä asiointia konsulaatin kanssa helpota se, että Marusja on naimisissa naisen kanssa.

Marusja kirjoittaa. Hän on jo julkaissut pari hyvin menestynyttä romaania ja saanut apurahankin. Nyt hän kirjoittaa Neuvostoliiton loppuajoista.  Tšornyi paljastuu homoksi ja joutuu vankilaan.  Liza ja Ljolja ovat opiskelutovereita ja rakastavaisia. Liza ei halua ajatella lesboja; sellainen on likaista ja rumaa, mutta se, mitä hänen ja Ljoljan välillä on, on ainutlaatuista ja kaunista. Mutta Ljolja haluaa lapsen ja miehenkin.

Tämä on kyllä monessa suhteessa mielenkiintoinen ja silmiä avaava, erityisesti kiinnosti kuvaus Neuvostoliitosta, asumisesta ja arkielämästä.

Samaan aihepiiriin liittyy myös tämä: 

Daniil Kozlov, kirjailijanimeltään Susinukke Kosola, kirjoittaa omasta elämästään venäläistaustaisena suomalaisena Suomessa. Kiinnostava ja puhutteleva. 

Daniil Kozlov: Ryssä. Sammakko, 2026.

Tutkimusretkellä

Heather Fawcett: Emily Wilden Kätkettyjen maiden Atlas. Suom. Taimi Tornikoski. Tammi, 2026. 300s.

Tämä on nyt sitten selvästi romantasiaa. Päähenkilö Emily Wilde työskentelee haltiatutkimuksen laitoksella. Haltiaolentojen olemassaolo tiedetään, mutta niitä pelätään. Emily on juuri saanut valmiiksi merkittävän haltiatiedon oppaan ja saanut vakituisen viran. Hänen kollegansa ja kihlattunsa Wendell on oikeasti haltiakuningas, mutta sitä ei saa paljastaa ihmisille. Wendell on ihmisten maailmassa, koska hänen äitipuolensa on yrittänyt tappaa hänet ja on anastanut vallan. Wendell siis piileskelee. Hän pitää juhlista, mutta ei arkisesta aherruksesta ja hän on haltiamaisen huoleton myös työnsä osalta.

Emily on päähenkilönä kiinnostava, hän on intohimoisesti työstään kiinnostunut tutkija. Tällä hetkellä tosin hänen kiinnostuksensa kohdistuu erityisesti Wendellin kotimaahan, sinne pääsyyn ja pahan äitipuolen kukistamiseen. Suunnataan siis seudulle, jonne tieteelliset johtopäätökset osoittavat, ja jonne on kadonnut useita folkloristeja.

Kysymyksessä on itse asiassa sarjan toinen osa, mutta minua ei suuresti haitannut. Kolmas osa on jo ilmestynyt tai ilmestymässä. Folkloristinen tutkimus aina kiinnostaa! 😊

 

Menneisyyden ihmeitä 

Jodi Taylor: Toinen toistaan surkeampia tapahtumia. Sitruuna, 2025.  Suom. Risto Mikkonen. 405s.

Kirjan nimi ei todellakaan kuvaa, mistä on kysymys! Takakansiteksti sen jo kuitenkin kertoo, joten en pilaa lukukokemusta paljastamalla hiukan. Historiantutkija Madeleine Maxwell, lempinimeltään Max, saapuu uuteen työpaikaan. Kysymyksessä on yliopiston yhteydessä toimiva erillislaitos, jossa selvitellään menneisyyden tapahtumia erikoisella tavalla: käymällä itse katsomassa. Tätä eivät tietenkään ulkopuoliset tiedä eikä Maxkaan saa tietää ennen kuin on allekirjoittanut sopimuksen.

Kirjan henkilöt ovat nuoria, ja heidän välillään on romantiikkaa. Halutessaan kirjaa voi lukea myös romanssina. Päähenkilö on nokkela ja neuvokas. Hädän tullen hän tietää, miten toimia, vaikka saahan hän yllättävää apuakin. Kirja on näköjään St. Maryn aikakirjat 1, eli sille on ilmeisesti tulossa jatkoakin.

Kirja osui käteeni kirjastossa ja takakannen kuvaus herätti mielenkiintoni. Olisi ihanaa voida tehdä aikamatkoja! (Tietysti kirjoja lukemalla pystyykin.)

 Tähtiin kirjoitettu

Aleksandra Bellefleur: Tähtikuvioita. Otava, 2022. Suom. Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen.

Elle tekee työkseen horoskooppeja, Darcy on aktuaari. Heidän maailmansa ovat siten mahdollisimman kaukana toisistaan. Darcyn veli houkuttelee naiset yhteen, ja erinäisten väärinkäsitysten jälkeen he päättävät teeskennellä parin kuukauden ajan seurustelevansa. Kuten arvata saattaa, he rakastuvat, vaikka kumpikaan ei voi sitä myöntää.

Kirja osui sattumalta käteeni kirjastossa ja kyllähän se ihan luettava oli. Kuten lajityyppiin kuuluu, se oli hyvinkin ennalta-arvattava eikä paljon yllätyksiä ollut, vaikka kysymyksessä oli tällä kertaa kahden naisen välinen rakkaustarina eikä heteroromanssi.

 

Kuka nyt varpusia kaipaisi?

Maiju Ihalainen: Kauniimman maailman kirjuri. Osuuskumma, 2026. 425s.

Kauniimman maailman kirjuri on Osuuskumman vuonna 2024 järjestämän Muissa maailmoissa -fantasiaromaanikilpailun voittajateos. Ostin kirjan Turun kirjamessuilta (niiltä oikeilta ja alkuperäisiltä).

17-vuotias Alahni odottaa vapautumista tehdastyöstä, mutta tehtaan omistaja myykin hänen karavaanikauppiaalle huvitukseksi. Alahni onnistuu pakenemaan ja pääsee turvaan syntyarkistoon, jonne hän on aina haaveillut pääsevänsä. Arkistossa hän oppii kirjoittamaan, pääsee kokelaaksi ja lopulta myös viidennentoista rivin kirjuriksi. Mutta arkistossa ei kirjoiteta uutta, vain toistetaan olevaa. Ennen kuin vanha teksti häviää, se kopioidaan. Sanasta sanaan, merkki merkiltä. Näin maailma pysyy ennallaan ja järjestyksessä.

Kun valtiatar saapuu arkistoon, hän haluaa muutosta. Pieniä korjauksia, jotka tekevät maailman paremmaksi ja valtakunnan vauraammaksi. Ahlani on innolla mukana ja hän osoittautuu taitavaksi. Mutta muutos ei ole pelkästään hyväksi. Yksi korjaus vaatii toisen ja uusi vielä isomman. Pian Ahlani huomaa, että hänen kotimaansa onkin muuttunut pahempaan suuntaan.

Olen aikaisemmin lukenut joitain Ihalaisen novelleja, joten tiesin kirjailijan taitavaksi. Luin Kauniimman maailman kirjurin yhdellä kertaa alusta loppuun, sillä en malttanut jättää kesken.

 Avioliittoja japanilaisittain

Minna Eväsoja: Rakkauden merkit. Perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain. Gummerus, 2025. 208 sivua.

Minna Eväsoja on tutkinut japanilaista teetaidetta ja hienostuneisuutta. Rakkauden merkeissä hän esittelee tapaamiensa japanilaisten naisten elämänkohtaloita. Periaatteena on, että avioliitto on niin tärkeä sopimus, ettei sitä voi solmia rakastumisen varassa. Japanissa moni solmii järjestetyn avioliiton, vaikka usein saatetaan sanoa, että rakastuttiin saman tien, kun tavattiin avioliitonjärjestäjän tutustumistilaisuudessa.

Eväsoja kuvaa karuja kohtaloita, sillä Japanissa nainen on edelleen toisen luokan kansalainen. Seksuaalinen häirintä on tavallista, eikä ilmoituksen tekeminen johda muuhun kuin korkeintaan hankalan naisen maineeseen. Myös perheväkivalta on tavallista eikä naisen ole taloudellisten syiden vuoksi helppo lähteä avioliitosta. Kaikki Eväsojan kuvaamat naiset kuitenkin selviytyvät, jotkut hiukan yllättävästikin, ja asiat kääntyvät loppujen lopuksi parhain päin.

 Kapinoivia naisia

Monica Fagerholm: Eristystila. Kapinoivia naisia. (Döda trakten/Kvinnor i revolt.) Suom. Hannimari Heino. Teos, 2025.

Lukioikäinen Alice muuttaa isänsä ja tämän perheen kotiin. Hän saa sydämellisen vastaanoton ja kannustusta kirjoittamiseensa. En halua nostaa esille yksityiskohtia sisällöstä, kirja kannattaa lukea itse.

Kirja on trilogian avausosa ja sai vuoden 2025 Finlandia-palkinnon.

 Hohtavat

Siri Kolu: Hohtavat. Tammi, 2024.

Asemalle tulee juna, ja junasta nousee outoja, hohtavia olentoja, jotka merkitsevät ihmisiä. Jotenkin tiedetään, että tasan viikon kuluttua tapahtuu jotain, joka liittyy hohtaviin. Tuleeko maailmanloppu, viedäänkö merkityt uuteen maailmaan, sitä ei tiedetä, mutta monenlaista arvaillaan. Lukiolainen Ani on saanut merkin, samoin äiti ja pikkusisko, mutta ei isä. Ja mikä tärkeintä, Anin rakastettu Kapri ei ole saanut merkkiä. Eli tapahtuu mitä tahansa, se ilmeisesti erottaa rakastavaiset.

Mitä tekisit, jos on vain viikko aikaa maailmanloppuun?

 Huominen on liian kaukana

Adichie, Chimamanda Ngozi: Huominen on liian kaukana. (The Thing Around Your Neck.) Suom. Sari Karhulahti. Otava, 2011.

Kertomuksia sotaisasta, vaarallisesta Nigeriasta, unelmien ihmemaasta Amerikasta ja myös naisen osasta maailmassa. Unelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa; ja miesten ja naisten unelmat ja todellisuus voivat olla varsin erilaisia.

Suosittelen.

 

Elämä myytävänä

Yukio Mishima: Elämä myytävänä. Suom. Saku-Petteri Urpo. Sammakko, 2025.

Yukio Mishima, syntyään Kimitake Hiraoka, on japanilainen myytti. Äärinationalistinen kirjailija teki rituaalisen seppuku-itsemurhan vuonna 1970 vallankaappausyrityksen jälkeen.  

Yukio Mishiman kirjoja ei juuri ole suomennettu aikaisemmin. Sammakko on ilmoittanut julkaisevansa useita kirjailijan teoksia, Elämä myytävänä on ensimmäisenä vuorossa. Saku-Petteri Urpo on kääntänyt kirjaan suoraan japanista (iso plussa!).

27-vuotias Hanio Yamada pitää elämäänsä merkityksettömänä ja tarjoaa elämäänsä maksavan asiakkaan käyttöön.  Hän saakin asiakkaita, melko kummallisiakin.

Kiinnostava kirja!

 

 

 

 Joutsenlaulu

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. Otava, 2025.

Tulevaisuuden maailmassa voi tehdä pelastustöitäkin etänä robottiruumiin avulla. Janekin hoitaa enimmäkseen pelastustehtäviä, mutta kerran hänet lähetään noutamaan tekoälyn keräämää tietoa luonnonsuojelualueelta. Hän saa haltuunsa jotain todella outoa, sellaista, mikä voisi julki tullessaan muuttaa maailmaa.

Sinisalon kirjoja lukiessa täytyy varautua siihen, että lukemisen jälkeen kirja ja sen teemat pyörivät ajatuksissa pitkään. Niin tälläkin kertaa. Suosittelen.

Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 3−4. Hertta-kustannus, 2025.

Palasin murhabotin pariin Finnconista ostetun pehmeäkantisen tuplapokkarin myötä. Kirja sisältää teokset Oikullinen protokolla ja Taktinen vetäytyminen.

Olen aikaisemmin lukenut kaksi ensimmäistä osaa ja minulla on ollut epämääräisiä mielikuvia… Huomasin sattumalta, että sarjasta on tehty myös TV-sarja, pääosassa Alexander Skarsgård. Tämä kieltämättä häiritsi hiukan.

Murhabotti-kirjat sisältävät vauhdikasta avaruusmatkailua, strategioita ja taisteluja. Hiukan sivutaan myös ihmisyyttä, väistämättä, kun kerran keskiössä on tietoisuuden saanut koneäly.

Sarja ei ole päättynyt tähän, vaan viides osa on jo ilmestynyt suomeksi ja lisää osia on vielä suomentamatta.

 

Teräsjää

Rimma Joonatan Erkko: Teräsjää. Nysalor-kustannus, 2024.

Ostin tämän kirjan Finnconista. Kirja on tietysti spefiä, kirjailijan määritelmän mukaan ”rosoista vähemmistöpunkkia.” Se on rakkaustarina sekä myös kehitys- ja kasvutarina.

Pidin viittauksista kansanperinteeseen ja erityisesti niiden sekoittamisesta omaperäiseen fantasiamaailmaan. Kirjan kieli teki minuun vaikutuksen. Se on sopivan erilaista ollakseen vierasta, mutta kuitenkin täysin ymmärrettävää. Taitavaa työtä!

Kirja on Tuonelaiset-sarjan avausosa. Toinen osa, Koukosielut, on käsittääkseni jo ilmestynyt tai ainakin ilmestymässä ihan juuri.

Tyler, Anne: Kolme kesäkuun päivää. (Three Days in June.) Suom. Markku Päkkilä. Otava, 2026.

 Pariskunta on eronnut, mutta ex-puoliso Max tulee asumaan entisen vaimon Gailin kotiin matkustaessaan kaukaa yhteisen tyttären, Debbien, häihin. Kirja tosiaan kuvaa kolmea päivää, hemmottelupäivä ennen häitä, varsinainen hääpäivä ja päivä häitten jälkeen.

Ihan OK kirja, kiinnostavakin, mutta jotenkin jäi vaisu olo. Ei oikein ollut minun kirjani. 

 Erkka Filander: Siemenholvi. Poesia, 2025.

”Pyhiinvaellus on asioiden mahdollinen suuruus askeleeksi asetettuna.”

Tämä kirja on kooltaan mahtava, iso ja painava. Lukija tuntee itsensä minikokoiseksi, ja kirjaa on luettava pöydällä, sitä ei yksinkertaisesti pysty pitämään kädessä. Tämä tekee tietysti jo sinänsä lukukokemuksesta erityisen. Suuri koko ja kirjan nimi viittaavat tietenkin Huippuvuorilla sijaitsevaan siemenvarastoon.

Kirjat runoissa on sekä perinteisiä että moderneja. Kirja on jaettu osiin, jotka on nimetty tai numeroitu. Nimetyt ovat Ilosanomia (1−4) ja Holvi.

Vaikuttava kirja, muuta ei voi sanoa.

 Mitä voimme tietää

Ian McEwan: Mitä voimme tietää (What We Can Know) Suom. Jarkko Kankaanpää. Otava, 2026.

Vuonna 2119 tutkija haluaa löytää runon, jonka kuuluisa runoilija luki vaimolleen tämän syntymäpäivänä vuonna 2014. Runosta on jäljellä vain mainintoja, tiedetään, että sellainen luettiin ja että se teki vaikutuksen kuulijoihin, mutta sitä ei ole julkaistu missään.

Tutkija päättelee vaimon haudanneen runon perheen puutarhaan. Runon etsiminen on konkreettisesti vaikeaa, sillä maapallon vedenpinta on noussut ydintuhon seurauksena.

Vähitellen selviää monenlaista, mikä asettaa entiset käsitykset aivan uuteen valoon.

Kirja kysyy, mitä oikeastaan voimme varmasti tietää entisitä ajoista. Mitä uusi sukupolvi voi päätellä, mihin voi luottaa? Jos antaisin pisteitä, tämä sijoittuisi melko korkealle.

 Yöjuoksu

Hildur Knutsdotter: Yöjuoksu. (Myrkrið milli stjarnanna.) Suom. Eeva-Kaisa Suhonen. Haamu, 2026.

Kun aamulla on väsynyt, ei ehkä olekaan nukkunut huonosti, vaan on ollut liikkeellä unissaan. Aluksi lukija uskoo tietävänsä enemmän kuin päähenkilö, mutta lopussa maailma on jo aivan sekaisin.  

Kirjassa on lyhyet luvut, paikoin yhden tai kahden virkkeen mittaisiakin, joten se(kin) houkuttelee lukemaan kirjan kerralla loppuun.

 Vinttikamarin ikkuna on ollut pitkään tauolla, mutta aktivoituu taas - ainakin joksikin aikaa. Olen lukenut paljon, mutta en ole lukemisestani ehtinyt juuri kirjoittaa.

Kuten ennenkin, esittelen lyhyesti kirjoja, jotka olen lainannut kirjastosta tai ostanut itselleni, myös toisinaan sellaisia, joista olen kirjoittanut arvion muualle. Tätä blogia varten en ole pyytänyt arvostelukappaleita.

En kirjoita pitkiä analyysejä, vaan kommentoin lukemaani muutamalla sanalla, vahvasti henkilökohtaisen lukukokemuksen pohjalta.