Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. elokuuta 2018

omat kirjat 6

Kun sananjalka kukkii En ole runoilija, mutta - kuten varmaan noin puolet suomalaisista - olen silloin tällöin kirjoittanut jonkun runon pöytälaatikkoon. Kun Mediapinta järjesti kampanjan, jossa he julkaisivat runokirjoja, harkitsin pitkään, lähettäisinkö runojani. Välillä päätin, että lähetän, sitten taas tein varman päätöksen, että en tietenkään lähetä. Horjuin pitkään kahden vaiheilla, mutta sitten lopulta kuitenkin lähetin nipun runoja ja kirja ilmestyi elokuussa 2017, jokseenkin täsmälleen vuosi sitten.

Kirjan nimi nousi sattumalta yhdestä runosta, joka ei tosin ole kokoelman parhaimmistoa. Nimi itsessään kuitenkin miellytti sitä enemmän, mitä enemmän sitä pohdin. Sananjalan kukkahan on tarua, kasvi ei oikeasti kuki koskaan, mutta tarinoissa sen kerrotaan kukkivan juhannusyönä ja kukan löytäjälle tapahtuu ihmeellisiä asioita.

Tätä kirjaa voi ostaa Adlibriksestä ja Bookysta ja muistakin nettikaupoista, jos tietää sitä etsiä, mutta minkäänlaista markkinointia kustantaja ei tee. He luottavat siihen, että jokainen kirjoittaja ostaa itse omaa kirjaansa ja kiertää sitä myymässä.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

runoa suvipäivänä

Tänään, runon ja suven päivänä, valitsin aamukahvilukemisekseni runokirjan, Margaret Atwoodin Myös sinun nimesi (WSOY, 2001, suom. Tero Valkonen).

Atwood tunnetaan Suomessa nimenomaan romaaneistaan, mutta hän on julkaissut myös neljätoista runokokoelmaa (vuoteen 2001 mennessä). Myös sinun nimesi sisältää valikoituja runoja useasta eri kokoelmasta.



Kokoelmassa on runoja isoäideille ja käärmeille, mytologiaan liittyviä runoja ja runoja naiseudesta ja parisuhteesta.Runot kuvaavat elämää, olevaa, mennyttä, tulevaa, myyttistä ja kuviteltua. Raadollista, ehkä. Ajatuksia herättävää myös.



Naisen vanhuudesta Atwood kirjoittaa (s.52):

Ääriviivojen katoamista
vastaan, äänten
katoamista vastaan,
korvien ja silmien hämärtymistä
vastaan, vanhojen ihmisten
pieniä pelkoja vastaan,
takeltemisen pelkoa, kuolemanpelkoa,
portaissa kaatumisen pelkoa vastaan
teen taian
pelkästä paperista. Se ei auta
mitään.

Käärmeistä Atwood kirjoittaa (s.81):

Käärme on eläimistä ainoa
joka ei laula.
Syy niihin on sama
kuin syy tähtiin, ja ihmiselle vieras.