Taikuuden maailmassa

Diana Wynne Jones: Taikuuden taakka. (The Pinhoe Egg, 2006.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 3. WSOY, 2011.
Diana Wynne Jones: Kohtalon koukkuja. (Conrad's Fate, 2005.) Suom. Ville Viitanen.  Chrestomancin maailmat 4. WSOY, 2012.


Diana Wynne Jones (1934-2011) kuuluu suosikkikirjailijoihini. Ilahduin huomatessani, että "Chrestomancin maailmoja" on suomennettu lisää. Luin nämä molemmat heti niiden ilmestyttyä, mutta nyt näin ne taas kirjastossa ja halusin lukea uudelleen. Lukukokemus oli edelleen mainio.

Chrestomancin tehtävänä on Diana Wynne Jonesin luomassa maailmassa valvoa taikuuden käyttöä. Tällaisen valvojan on itsekin oltava taikakyvyiltään poikkeuksellisen voimakas. Lisäksi Chrestomancilla on yhdeksän henkeä. Tämä johtuu siitä, että rinnakkaismaailmoja on yhdeksän, ja jokaisessa elävät "samat" henkilöt, paitsi joissakin tapauksissa, joissa muiden maailmojen vastineet ovat jääneet syntymättä ja yksi saanut kaikkien henget.

Taikuuden taakassa Noidan veljestä tuttu Kissa Chant on edelleen lapsi ja koulutettavana Chrestomancin linnassa. Lähikylässä tapahtuu kaikenlaista outoa, vanha Muori sekoaa, metsät tuntuvat kummallisilta ja Kissan saamasta munasta kuoriutuu oikea aarnikotka. Mukana on hienosti monenlaista arkista taikuutta sekä suurta taikuutta, joka vaikuttaa enemmän tai vähemmän jokaisen elämään.

Kohtalon koukkujen päähenkilö Conrad haluaisi jatkaa koulunkäyntiä, mutta hän joutuu menemään palvelukseen paikalliseen kartanoon. Tämä johtuu siitä, että hänellä on rasituksenaan poikkeuksellisen paha karma. Alfred-enon tietojen mukaan Conradin karman aiheuttaja asuu kartanossa ja Conradin pitää tappaa tämä vapautuakseen kirouksesta - muuten Conrad itse kohtaa kuoleman vielä ennen vuoden loppua. Kartanossa ei kaikki ole aivan kunnossa eikä oikein mikään ole sitä, miltä se näyttää...
Chrestomancia tarvitaan täälläkin.

Diana Wynne Jones kuvaa mainiosti maailmoja, joissa taikuus on normaalia, tavallista, hyödyllistä ja koukuttavaa. Jonesin henkilöt eivät läheskään aina ole yksioikoisen hyviä tai pahoja. Pahimmat konnat ovat kuitenkin ahneita ja itsekkäitä eivätkä piittaa muista. Fantasiaa parhaimmillaan!
                       

Magiaa ja ammatinvalintaa

Diana Wynne Jones kuuluu suosikkikirjailijoihini. Luin hänen kirjojaan jo 1980-luvulla, esimerkiksi tekstissä mainittu Noidan veli teki heti vaikutuksen. 

 

Diana Wynne Jones: Tietäjän lapsuus. (The Lives of Christopher Chant, 1988.) Suom. Anna-Maija Viitanen. WSOY, 2010. 313 s.

Tietäjän lapsuus on toinen osa Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmat -sarjasta. Sarjan ensimmäinen osa, Noidan veli, ilmestyi suomeksi jo vuonna 1980, ja pitkään vaikutti siltä, ettei sarjasta tulla suomentamaan muita osia.

Jones kuvaa multiuniversumia, jossa on useita rinnakkaismaailmoja ja noituus on todellista. Melko tavalla meidän maailmaamme muistuttavassa maailmassa noituutta valvoo jonkinlainen ylinoita, chrestomanci, jolla on yhdeksän henkeä. Hänen tehtävänsä on pitää huolta, ettei noituutta käytetä väärin. Tietäjän lapsuuden päähenkilö, nuori Christopher, esiintyi edellisessä kirjassa aikuisena. Teos sijoittuu siis ensimmäistä osaa varhaisempaan aikaan.

Christopher on perheensä ainoa lapsi. Hänen vanhempansa ovat kiireisiä ja keskenään hyvin huonoissa väleissä, joten Christopher ei juuri tapaa kumpaakaan, vaan viettää lapsuutensa enimmäkseen jatkuvasti vaihtuvien lastenhoitajien seurassa. Unissaan Christopher pääsee kuitenkin tutustumaan monenlaisiin ihmeellisiin maailmoihin ja niiden asukkaisiin. Toisinaan hän saa jopa tuoduksi omaan huoneeseensa tavaroita, joita vieraiden unimaailmojen ystävälliset asukkaat hänelle lahjoittavat. Kun äidin valloittava Ralph-veli tulee käymään ja ehdottaa toisiin maailmoihin liittyvää kokeilevaa yhteistyötä, Christopher on innoissaan. Siirtyminen kouluun epäilyttää poikaa aluksi, mutta koulu kaveripiireineen osoittautuu mukavaksi, ja Christopher löytää uuden intohimon, kriketin. Asiat kuitenkin muuttuvat ikävään suuntaan, kun kotoa muuttanut isä järjestää poikansa tunnetun taikaspesialistin arvioitavaksi uskoessaan pojassaan olevan ainesta seuraavaksi chrestomanciksi. 

Teos osoittaa, ettei hyvä kirja ihan nopeasti vanhene. Lapsen hyväksynnän ja huomion tarve sekä lapsuuden ja nuoruuden ristiriidat omien haaveiden ja vanhempien odotusten välimaastossa ovat pysyviä, vaikka sukupolvet vaihtuvat. Diana Wynne Jones on mestarikertoja, jonka huumorin sävyttämät fantasiateokset viehättävät yhä uusia lukijoita. Tietäjän lapsuuden rinnalla on ilmestynyt myös Noidan veljen toinen painos, joten voi ehkä odottaa, että Chrestomancin maailmat -sarjan seitsemästä teoksesta julkaistaan suomeksi vielä useampiakin. Anna-Maija Viitasen suomennos on sellainen, ettei huomaa käännöstä lukevansakaan, siis mainio.

(Julkaistu Onnimannissa 2/2010.)