Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joen jumala. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joen jumala. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Muinaista Egyptiä

Wilbur Smith: Joen jumala. Suom. Ilkka Terho. Otava, 1993.


Wilbur Smith (s. 9.1.1933) syntyi Pohjois-Rhodesiassa (nyk. Sambia) ja monet hänen kirjoistaan ovat Afrikkaan sijoittuvia sukusaagoja. Joen jumala on poikkeus sijoittuessaan muinaiseen Egyptiin.
Egyptissä, 1700-luvulla eaa. elää Taita, mahtavan suurvisiiri Intefin monitaitoinen orja. Kaunis Taita on ollut Intefin rakastettu, ja Intef on tehnyt hänestä eunukin huomattuaan, että Taita on kiinnostunut myös naisista. Silti Intef arvostaa Taitan työtä. Vaikka Taita on orja, Intef sallii hänen kerätä myös itselleen varallisuutta, koska Taita hoitaa Intefin asioita erittäin hyvin. Taita on myös Intefin ainoan tyttären Lostriksen opettaja ja uskottu. Hän toivoisi tytön saavan rakastamansa miehen puolisokseen, mutta se ei näytä mahdolliselta, kun itse faarao kiinnittää katseensa kauniiseen tyttöön.
Ei tämä vedä vertoja Sinuhelle, mutta  ihan viihdyttävää lukemista kuitenkin.

torstai 10. marraskuuta 2016

Lukuhaaste, Nupponen

9789526642208_Joen_jumalaAnni Nupponen: Joen jumala. Novellikokoelma. Osuuskumma, 2014. Sivuja 183.

Kokoelman aloittaa scifinovelli "Neiti Novakin tapaus", jossa tulevaisuuden yksityisetsivä saa toimeksiannon. Toisenlaisen maailman kuvaus on mielenkiintoista ja onnistunutta.

"Vihreästä sylistä" sijoittuu myös tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat vähentyneet ja teknologia hukassa. Hieno tulevaisuuden maailman kuvaus!

Novellissa "Kirjaimet lumessa" pariskunta elää toisella planeetalla, karuissa oloissa. Joskus tulevaisuudessa planeetta voi olla mahdollinen ihmisten asumukseksi, mutta vielä nyt tarvitaan hengityssuojaimet ja muuta suojavarusteet. Kaikesta huolimatta uusi maailma voi olla kaunis...

Ihminen on vaarallinen olento sille, joka ei ole enää ihminen. Silti voi löytyä jotain, joka herättää halun elää. "Pahempi unia".

Novelli "Maailman pienin" kertoo hyvin pienen tulosta hyvin suureksi. Mikä silloin muuttuu?

Novellissa "Punainen nainen, vihreä nainen" toistuu ikuinen taistelu, joka on käytävä, halusi tai ei. Novelli on julkaistu aikaisemmin, Satyyri 2/2009.

Kokoelman niminovelli "Joen jumala" sijoittuu nykymaailman tapaiseen maailmaan. Päähenkilö Milka tuntee luonnon jumaluudet, vaikka niihin eivät muut uskokaan. Hieno, häiritsevä novelli. Julkaistu aikaisemmin, Satyyri 1/2010.

Novelli "Ivianin rannat" siirtää kerronnan fantasiamaailmaan. Elenna on yksi maalaiskylän kutojan monista isättömistä lapsista. Hän on kuitenkin erilainen kuin muut. Kylän vanhat tarinat eivät saa häntä pelkäämään, ja hän lähtee kylästä mieluummin kuin solmii tarkoituksettoman avioliiton.
 
Kokoelman viimeinen novelli "Marha" on myös julkaistu aikaisemmin (Portti 1/2008). Marhan äiti on ollut kylään sopimaton, villi nainen. Isä laittaa tyttärensä ruumiinpesijän oppiin, jossa hän uskoo tytön olevan turvassa viettelyksiltä. Vuosia myöhemmin, isän sekä ruumiinpesijämestarin jo kuoltua, Marha lähteen kylästä kuninkaan kaupunkiin. Sielläkin hän pesee ruumiita, jopa kuninkaan.

Nupposen Joen jumala -kokoelmaa lukiessa tulee helposti lukeneeksi vielä yhden novellin ja vielä yhden, kunnes koko kirja on luettu. Pidin aika tavalla kahdesta viimeisestä novellista, joiden päähenkilönä voisi melkein olla sama henkilö eri ajassa ja paikassa. Kolmen ensimmäisen novellin tulevaisuuden maailman kuvaukset ovat erityisen vaikuttavia. Tunnelmaa löytyy joka novellista. 

maanantai 31. lokakuuta 2016

lukuhaaste alkaa

Tästä lähtee lukuhaaste, kolmekymmentä sivua päivässä! Ajattelin tänä vuonna käyttää haasteeseen pelkkää kotimaista, sitäkin nyt viimeaikaisten hankintojen vuoksi odottaa lukemattomana hyllyssä.

Viime vuonna raportoin joka päivä, nyt ajattelin kirjoittaa luettuani kirjan loppuun. Kolme ensimmäistä kirjaa olen jo valinnut, kaikki kotimaisten pienkustantajien kirjoja:

* Anni Nupponen: Joen jumala. Novellikokoelma. Osuuskumma, 2014. Sivuja 183.

* Shimo Suntila (toim.) Teräskoura ja muita sivuja Stepanin koodeksista. Novellikokoelma. Kuoriaiskirjat, 2016. Sivuja 226.

* Harri Raitis ja Boris Hurtta: Auervaara on karannut. Enostone kustannus, 2016. Sivuja 229.

Luen näitä vaihtelevassa järjestyksessä ja kirjoitan sitten kirjasta muutaman rivin, kun koko kirja on luettu. Ja koska lukeminen on hauskaa ja kirjahaaste leikkiä, voin halutessani myös napata väliin muita kirjoja.

Nämä eivät vielä kata koko kuukautta, mutta näistä nyt kuitenkin aloitan!