romanttista scifiä

Stephenie Meyer: Vieras. Suom. Pirkko Biström. WSOY. Pokkari.  702 sivua. 

Luin tämän kirjan melkein heti sen ilmestyttyä noin kymmenen vuotta sitten, mutta nyt ostin itselleni pokkariversion ja luin kirjan uudelleen.  Ihmisruumiin haltuunottava muukalainen esiintyi aika usein 1950-luvun scifi-elokuvissa, mutta muukalaisen näkökulma tuo tähän tarinaan myös jotain uutta. Ajatus loisina maailmasta toiseen vaeltavista muukalaisista on hauska, vaikka ei kestäkään kovin huolellista tarkastelua.

Vastarintaihmiset elämävät piilossa muukalaisia peläten, mutta ruokaa ja muita tarvikkeita on toisinaan pakko saada. Toisaalta muukalaiset pelkäävät isännättömiä ihmisiä, joita he pitävät väkivaltaisina ja arvaamattomina. He lähtevät etsimään ihmisiä, jos huomaavat viitteitä heidän olemassaolostaan, joten tavaroitten hankintaretket asettavat vaaraan hankintamatkalla olijoiden lisäksi koko piileskelevän yhteisön.

Rakkausjuonikin kirjassa on, varsin keskeinen jopa, mutta ei siitä nyt tämän enempää.

Kirjassa on muutamia asioita, jotka ärsyttivät minua, ja toisia, jotka viehättivät. Kaikkiaan kirja on kyllä mukavaa viihdettä romanttisen scifin ystävälle.

Pakene tai kuole

Stephenie Meyer: Kemisti. Suom. Ilkka Rekiaro. Otava, 2017.


Houkutus-sarjan kirjoittaja Stephenie Meyer liikkuu kirjailijana genrestä toiseen. Houkutuksen jälkeen julkaistu Vieras oli scifiä, Kemisti on jännityskirjallisuutta.

Kemisti osui mukaan kirjaston uutuushyllystä. Kirja oli lukulistallani heti kun kuulin, että tällainen on tulossa, joten oli mukava päästä siihen käsiksi melko tuoreeltaan.









Kemiallisen kuulustelun asiantuntija tietää liikaa ja hänet yritetään tappaa. Hän pakenee, mutta tappajat löytävät hänet kerran toisensa jälkeen. Varotoimiensa ansiosta hän selviää taas hetkeksi pakoon. Selvästikin hän on uhka jollekulle, vaikka hän ei itse tiedä, kenelle.

Kemisti sisältää vakoojaromaaneista ja vastaavista tuttuja kuvioita höystettynä tappavilla aineilla. Päähenkilö on nuori nainen, mikä on tämäntapaisissa tarinoissa melko harvinaista. Vainoharhaisuus on viisautta, kun pienikin erehdys voi maksaa oman hengen, ehkä myös jonkun muun. Vauhdikkaat ja jännittävät tapahtumat on kuvattu siinä mielessä todentuntuisesti, että helposti alkaa ajatella, millaista olisi olla pakosalla koko ajan ilman tietoa pysyvästä turvapaikasta. Romanttinenkin kuvio kirjasta löytyy, jälleen ensi ajattelulla mahdoton (vrt. Houkutus, Vieras).

Kemistin arvioisin kouluarvosanalla tyydyttävä, siinä 7 ja 8 tienoilla. Ihan mukavaa luettavaa.