Lukuhaaste 2015
Ja taas se on tulossa: lukuhaaste. Marraskuun aikana joka päivä 30 sivua. Turun ja Helsingin kirjamessuilta tuli muutamia kirjoja kotiin, osan olen jo lukenutkin, mutta yhtä ja toista on vielä jäljellä. Myös kirjastosta on lainassa jotain, joten ainakin luettavaa löytyy.
Toisaalta omassa kirjoittamisessa on muutamakin deadline lähestymässä, joten huvilukemiseen ei ole ihan niin paljon aikaa kuin haluaisi. Kai sen 30 sivua päivässä kuitenkin luen.
Tarkoitukseni on taas kirjoittaa seuraavana päivänä muutama rivi edellisen päivän lukuhaastetekstistä.
Lukuhaaste Facebookissa: https://www.facebook.com/events/1635416806719552/
perjantai 30. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Rakkauden kampaamo
Anna Jansson: Amorin kiehkurat. Gummerus, 2014.
Olen lukenut Anna Janssonin dekkareita ja pitänyt niistä. Helsingin kirjamessuilta käsiin osui Anna Janssonin romanttinen teos. Olen nähnyt sen aikaisemmin pokkarina kirjakaupassa ja melkein ostanut, joten nyt ei voinut vastustaa...
Amorin kiehkurat on minämuodossa kerrottu tarina pikkukaupungin elämästä, jossa tapahtuu kuitenkin paljon. Kertomus sijoittuu Visbyhyn kuten useat Janssonin dekkaritkin. Päähenkilö ja minäkertoja on 48-vuotias Angelika, kampaamo Salong d´Amourin omistaja. Angelika ja hänen apulaisensa Ricky järjestävät mielellään ihmisiä yhteen kampaamossa sijoittamalla mielestään toisilleen sopivat henkilöt samalle ajalle. Angelikakin tapaa ihanan miehen, joka kuitenkin on kovin salaperäinen. Samaan aikaa paikkakuntaa kuohuttaa joukko petoksia, Angelikakin joutuu uhriksi ja on vähällä menettää vanhemmiltaan perimänsä talon.
Romaani on ihan mukavaa ajanvietettä. Sekoituksessa on mukana chic litiä ja dekkaria. Minun makuuni "mutta miksi ihmeessä"-kysymyksiä jäi hiukan liikaa, mutta kuten sanottu, mielelläni sen luin ihan loppuun saakka.
Olen lukenut Anna Janssonin dekkareita ja pitänyt niistä. Helsingin kirjamessuilta käsiin osui Anna Janssonin romanttinen teos. Olen nähnyt sen aikaisemmin pokkarina kirjakaupassa ja melkein ostanut, joten nyt ei voinut vastustaa...
Amorin kiehkurat on minämuodossa kerrottu tarina pikkukaupungin elämästä, jossa tapahtuu kuitenkin paljon. Kertomus sijoittuu Visbyhyn kuten useat Janssonin dekkaritkin. Päähenkilö ja minäkertoja on 48-vuotias Angelika, kampaamo Salong d´Amourin omistaja. Angelika ja hänen apulaisensa Ricky järjestävät mielellään ihmisiä yhteen kampaamossa sijoittamalla mielestään toisilleen sopivat henkilöt samalle ajalle. Angelikakin tapaa ihanan miehen, joka kuitenkin on kovin salaperäinen. Samaan aikaa paikkakuntaa kuohuttaa joukko petoksia, Angelikakin joutuu uhriksi ja on vähällä menettää vanhemmiltaan perimänsä talon.
Romaani on ihan mukavaa ajanvietettä. Sekoituksessa on mukana chic litiä ja dekkaria. Minun makuuni "mutta miksi ihmeessä"-kysymyksiä jäi hiukan liikaa, mutta kuten sanottu, mielelläni sen luin ihan loppuun saakka.
Tunnisteet:
Amorin kiehkurat,
Anna Jansson,
chick lit,
romantiikka
lauantai 24. lokakuuta 2015
Kirjamessuilta...
Turun kirjamessuilta tuli ostettua muutama kirja ja nyt vielä Helsingin kirjamessuilta lisää.
Ostamissani kirjoissa on satuja ja tarinoita, sarjakuvaa, novelleja ja tietokirjoja. Taisi siinä joku romaanikin tulla mukaan. Useimmat ostamani kirjat ovat "vanhoja" eli eivät aivan tämän syksyn uutuuksia. Osa on sellaisia, joita olen jo aikaisemmin toivonut saavani.
Kirjoista tulee tänne tekstiä sitten, kun ehdin..
Ostamissani kirjoissa on satuja ja tarinoita, sarjakuvaa, novelleja ja tietokirjoja. Taisi siinä joku romaanikin tulla mukaan. Useimmat ostamani kirjat ovat "vanhoja" eli eivät aivan tämän syksyn uutuuksia. Osa on sellaisia, joita olen jo aikaisemmin toivonut saavani.
Kirjoista tulee tänne tekstiä sitten, kun ehdin..
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Mystiikkaa metsän keskellä
Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen. Myllylahti, 2015.
Kirjan päähenkilö on nuori nainen nimeltään Enora. Hän työskentelee nahkavärjäämössä, mutta saa ylläen potkut. Tulevaisuutta pohtiessaan hän joutuu Eavin metsään, jossa hänelle tapahtuu outoja asioita...
Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Normandiaan, ja ne liikkuvat usealla aikatasolla 1700-luvusta 1960-luvulle.
Kertomuksessa on paljon kliseisiä aineksia, mutta lopputulos on silti melko omaääninen ja yllättäväkin. Monesta tasosta huolimatta tarina pysyy aika hyvin kasassa. Kieli on pääosin hyvää, mutta välillä pikkuisen särähtää joku oudohko muoto tai sana. Ei haitaksi asti kuitenkaan.
Kirjan lopussa jää hiukan asioita sillä tavalla auki, että arvelen toisen osan olevan tulossa. Ellei, olisi parilla lauseella voinut kertoa parin keskeisen henkilön kohtalosta.
Mukavan tuntuinen kirja, jota voisin suositella spefin ystävälle vaihteluksi perusfantasiaan.
Kirjoitin tästä kirjasta arvion Onnimanniin.
Kirjan päähenkilö on nuori nainen nimeltään Enora. Hän työskentelee nahkavärjäämössä, mutta saa ylläen potkut. Tulevaisuutta pohtiessaan hän joutuu Eavin metsään, jossa hänelle tapahtuu outoja asioita...
Tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, Normandiaan, ja ne liikkuvat usealla aikatasolla 1700-luvusta 1960-luvulle.
Kertomuksessa on paljon kliseisiä aineksia, mutta lopputulos on silti melko omaääninen ja yllättäväkin. Monesta tasosta huolimatta tarina pysyy aika hyvin kasassa. Kieli on pääosin hyvää, mutta välillä pikkuisen särähtää joku oudohko muoto tai sana. Ei haitaksi asti kuitenkaan.
Kirjan lopussa jää hiukan asioita sillä tavalla auki, että arvelen toisen osan olevan tulossa. Ellei, olisi parilla lauseella voinut kertoa parin keskeisen henkilön kohtalosta.
Mukavan tuntuinen kirja, jota voisin suositella spefin ystävälle vaihteluksi perusfantasiaan.
Kirjoitin tästä kirjasta arvion Onnimanniin.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Japanilaista sadomasokismia
Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä. Suomentanut Sami Heino. Sammakko, 2009.
Lui on 19-vuotias kaunis tokiolaisnainen, joka elää hetkessä. Hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ulottuvat korkeintaan kielenhalkaisun ja tatuoinnin vaatimaan aikaan. Luin elämässä tärkeitä asioita ovat tatuoinnin lisäksi seksi ja alkoholi. Hän nauttii kivun kokemuksesta lähes äärimmäisyyteen saakka. Uuden ihmisen kanssa tilanne on hänestä kiihottava ja hivenen jännittävä: "Olin ollut sadistien kanssa ennenkin, ja heistä ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi." Lui ei oikeastaan välitä vähääkään siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Juuri nyt Lui asuu äkkipikaisen punkkari-poikaystävän kanssa ja käy tatuointiliikkeessä harrastamassa sadomasokisti-seksiä (ja ottamassa upeaa tatuointia). Kun poikaystävä tapetaan julmalla tavalla, Luin ja tatuoijan, Shiba-sanin suhde muuttuu.
Käärmeitä ja lävistyksiä on voittanut palkintoja, sitä on myyty paljon sekä Japanissa että muualla. Kirja kuvaa tuokion nuoren naisen elämästä, tässä ja nyt, ilman tulevaisuutta.
Ostin kirjan Sammakon kirjakaupan alelaarista.
Lui on 19-vuotias kaunis tokiolaisnainen, joka elää hetkessä. Hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ulottuvat korkeintaan kielenhalkaisun ja tatuoinnin vaatimaan aikaan. Luin elämässä tärkeitä asioita ovat tatuoinnin lisäksi seksi ja alkoholi. Hän nauttii kivun kokemuksesta lähes äärimmäisyyteen saakka. Uuden ihmisen kanssa tilanne on hänestä kiihottava ja hivenen jännittävä: "Olin ollut sadistien kanssa ennenkin, ja heistä ei koskaan tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi." Lui ei oikeastaan välitä vähääkään siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Juuri nyt Lui asuu äkkipikaisen punkkari-poikaystävän kanssa ja käy tatuointiliikkeessä harrastamassa sadomasokisti-seksiä (ja ottamassa upeaa tatuointia). Kun poikaystävä tapetaan julmalla tavalla, Luin ja tatuoijan, Shiba-sanin suhde muuttuu.
Käärmeitä ja lävistyksiä on voittanut palkintoja, sitä on myyty paljon sekä Japanissa että muualla. Kirja kuvaa tuokion nuoren naisen elämästä, tässä ja nyt, ilman tulevaisuutta.
Ostin kirjan Sammakon kirjakaupan alelaarista.
lauantai 17. lokakuuta 2015
Suomen mahtava muinaisuus
Inkeri Koskinen: Villi Suomen historia Välimeren Väinämöisestä äijäkupittaan pyramideihin.Tammi, 2015.
Suositeltava kirja. Tästäkin arvioni Agricolassa, linkintän, kun on ilmestynyt!
Linkki Agricolan arvosteluun:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3864
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Vampyyreissakin on homoseksuaaleja
J. R. Ward: Rakastaja - vihdoinkin. (Lover at last, 2013.) Suom. Timo Utterström. Mustan tikarin veljeskunta, osa 11. Basam Books 2013. 640 s.
Kirjastosta osui silmiin tämä ja otin luettavaksi. Sarja on erittäin suosittu ja erityisesti nuorten naislukijoiden suosiossa.
Olen lukenut tätä Wardin "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjaa alusta muutaman kirjan verran, kun halusin pysyä vampyyrikirjallisuudessa ajan tasalla. Kirjojen juoni on aika lailla yhtenevä: vampyyriuros tapaa "sen oikean" naaraan, ristiriitojen ja väärinkäsitysten jälkeen he pariutuvat. Keskeisen parin rakkauskuvion rinnalla kulkevat muiden henkilöiden juonikuviot sekä taistelukuvaukset. Seksiä on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti.(Joku lehtihaastattelija kysyikin minulta kerran, tunnenko tämän pornovampyyrisarjan.)
Sarja on ollut aika vahvasti heteroseksuaalinen, esimerkiksi vampyyreille tärkeä veren juominen on aina tehtävä vastakkaisesta sukupuolesta. Homoseksuaalisuutteen on sarjassa vihjattu; yksi vampyyriuroksista on ollut (yksipuolisesti) kiinnostunut eräästä miehestä, mutta kun hän kohtaa itselleen sen oikean naisen, tällaiset haaveet unohtuvat. Rakastaja - vihdoinkin -kirjassa pääparina on sitten lopultakin kaksi vampyyriurosta ja sarjaa lukevat nuoret naiset ovat olleet tästä innoissaan.
Kysymyksessä on sarjan yhdestoista teos ja minulta on jäänyt välistä lukematta aika monta. Tapahtumissa ja henkilöissä on viittauksia sarjan aikaisempiin osiin ja lukijan selvästi edellytetään ne tuntevan. Muutaman alkupään kirjan lukeneena pysyin kuitenkin mielestäni kohtalaisesti kärryillä tapahtumista.
Kirjan juoni poikkeaa muista lukemistani sarjan kirjoista siinä, että pääpari on tuntenut toisensa lapsuudesta saakka ja molemmat asuvat veljeskunnan Kartanossa. Molemmat miehet - anteeksi, siis urokset - tietävät rakastavansa toista, mutta esteenä ovat kaikenlaiset väärinymmärrykset. Seksiä kuvataan muutaman sivun verran kerrallaan, loppu on vähän liian siirappinen minun makuuni.
Minulla on mielikuva, että sarjan alkupään kirjoissa jotkut urokset käyttivät toisinaan melko ronskia kieltä, mutta kerronta oli yleiskielistä. Tässä kirjassa ehkä tavoitellaan urosten kitkerää mielenmaisemaa jatkuvilla alatyylisillä ilmauksilla.
Kirjastosta osui silmiin tämä ja otin luettavaksi. Sarja on erittäin suosittu ja erityisesti nuorten naislukijoiden suosiossa.
Olen lukenut tätä Wardin "Mustan tikarin veljeskunta" -sarjaa alusta muutaman kirjan verran, kun halusin pysyä vampyyrikirjallisuudessa ajan tasalla. Kirjojen juoni on aika lailla yhtenevä: vampyyriuros tapaa "sen oikean" naaraan, ristiriitojen ja väärinkäsitysten jälkeen he pariutuvat. Keskeisen parin rakkauskuvion rinnalla kulkevat muiden henkilöiden juonikuviot sekä taistelukuvaukset. Seksiä on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti.(Joku lehtihaastattelija kysyikin minulta kerran, tunnenko tämän pornovampyyrisarjan.)
Sarja on ollut aika vahvasti heteroseksuaalinen, esimerkiksi vampyyreille tärkeä veren juominen on aina tehtävä vastakkaisesta sukupuolesta. Homoseksuaalisuutteen on sarjassa vihjattu; yksi vampyyriuroksista on ollut (yksipuolisesti) kiinnostunut eräästä miehestä, mutta kun hän kohtaa itselleen sen oikean naisen, tällaiset haaveet unohtuvat. Rakastaja - vihdoinkin -kirjassa pääparina on sitten lopultakin kaksi vampyyriurosta ja sarjaa lukevat nuoret naiset ovat olleet tästä innoissaan.
Kysymyksessä on sarjan yhdestoista teos ja minulta on jäänyt välistä lukematta aika monta. Tapahtumissa ja henkilöissä on viittauksia sarjan aikaisempiin osiin ja lukijan selvästi edellytetään ne tuntevan. Muutaman alkupään kirjan lukeneena pysyin kuitenkin mielestäni kohtalaisesti kärryillä tapahtumista.
Kirjan juoni poikkeaa muista lukemistani sarjan kirjoista siinä, että pääpari on tuntenut toisensa lapsuudesta saakka ja molemmat asuvat veljeskunnan Kartanossa. Molemmat miehet - anteeksi, siis urokset - tietävät rakastavansa toista, mutta esteenä ovat kaikenlaiset väärinymmärrykset. Seksiä kuvataan muutaman sivun verran kerrallaan, loppu on vähän liian siirappinen minun makuuni.
Minulla on mielikuva, että sarjan alkupään kirjoissa jotkut urokset käyttivät toisinaan melko ronskia kieltä, mutta kerronta oli yleiskielistä. Tässä kirjassa ehkä tavoitellaan urosten kitkerää mielenmaisemaa jatkuvilla alatyylisillä ilmauksilla.
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
salaliittoteorioita
Jonas Sivelä: Kaiken takana on salaliitto. Atena, 2015.
Tämän kiinnostavan kirjan luin nopeasti ja kirjoitin siitä arvion Agricolaan.
Linkitän arvostelun tänne, kun se ilmestyy.
Arvostelu Agricolassa:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3856
Tämän kiinnostavan kirjan luin nopeasti ja kirjoitin siitä arvion Agricolaan.
Linkitän arvostelun tänne, kun se ilmestyy.
Arvostelu Agricolassa:
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3856
maanantai 5. lokakuuta 2015
Muistoja ja painajaisia
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla. Paasilinna, 2015.
Olen kuullut kehuja Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -teoksesta ja tartuin kirjaan suurin odotuksin. Luullakseni en pettynyt, mutta kirja oli kyllä aika lailla erilainen kuin odotin.
En halua paljastaa juonta, joten totean, että kirja sisältää ihmissuhdekuvioita, kuolemaa, unta ja unettomuutta, painajaisia, muistoja, kauhua, silmiä. Välillä mentiin aika lailla ylikierroksilla. Loppu oli tavallaan yllätyksellinen, mutta hiukan kuitenkin aavistelin pitkin matkaa...
Kirja oli kirjastolaina. Otin sen sänkyyn iltalukemiseksi tarkoituksenani aloittaa lukemista parin kappaleen verran. Niin kuitenkin kävi, että luin kirjan samalla kertaa loppuun. Missään kohtaa lukemista en edes pysähtynyt harkitsemaan, että jättäisin loput seuraavaan iltaan. En oikeastaan osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en, mutta vangitsevaa tekstiä se on.
Olen kuullut kehuja Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -teoksesta ja tartuin kirjaan suurin odotuksin. Luullakseni en pettynyt, mutta kirja oli kyllä aika lailla erilainen kuin odotin.
En halua paljastaa juonta, joten totean, että kirja sisältää ihmissuhdekuvioita, kuolemaa, unta ja unettomuutta, painajaisia, muistoja, kauhua, silmiä. Välillä mentiin aika lailla ylikierroksilla. Loppu oli tavallaan yllätyksellinen, mutta hiukan kuitenkin aavistelin pitkin matkaa...
Kirja oli kirjastolaina. Otin sen sänkyyn iltalukemiseksi tarkoituksenani aloittaa lukemista parin kappaleen verran. Niin kuitenkin kävi, että luin kirjan samalla kertaa loppuun. Missään kohtaa lukemista en edes pysähtynyt harkitsemaan, että jättäisin loput seuraavaan iltaan. En oikeastaan osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en, mutta vangitsevaa tekstiä se on.
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Kauhufantasiaa lapsille
Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu.
(Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Liitteenä Muuan hiiri muistelee, suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.
Ada Gootti asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa. Hiiren haamun tapaaminen muuttaa Adan elämän...
Nuorelle lukijalle kiva, goottihenkinen kertomus. Aikuiselle intertekstuaalista ilottelua 1800-luvun kirjallisuuden ja henkilöiden parissa.
(Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Liitteenä Muuan hiiri muistelee, suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2015.
Ada Gootti asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa. Hiiren haamun tapaaminen muuttaa Adan elämän...
Nuorelle lukijalle kiva, goottihenkinen kertomus. Aikuiselle intertekstuaalista ilottelua 1800-luvun kirjallisuuden ja henkilöiden parissa.
Tunnisteet:
Ada Gootti ja hiiren haamu,
Chris Riddell,
fantasia,
kauhu,
lapset
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)