Olen kuullut kehuja Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla -teoksesta ja tartuin kirjaan suurin odotuksin. Luullakseni en pettynyt, mutta kirja oli kyllä aika lailla erilainen kuin odotin.
En halua paljastaa juonta, joten totean, että kirja sisältää ihmissuhdekuvioita, kuolemaa, unta ja unettomuutta, painajaisia, muistoja, kauhua, silmiä. Välillä mentiin aika lailla ylikierroksilla. Loppu oli tavallaan yllätyksellinen, mutta hiukan kuitenkin aavistelin pitkin matkaa...Kirja oli kirjastolaina. Otin sen sänkyyn iltalukemiseksi tarkoituksenani aloittaa lukemista parin kappaleen verran. Niin kuitenkin kävi, että luin kirjan samalla kertaa loppuun. Missään kohtaa lukemista en edes pysähtynyt harkitsemaan, että jättäisin loput seuraavaan iltaan. En oikeastaan osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en, mutta vangitsevaa tekstiä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti